Vs: Collegekoris 2008-09
Otteluraportti: Georgetown-Memphis :
http://yliopistokoris.blogspot.com/2008/12/otteluraportti-georgetown-memphis.html
Viikonlopun ehka mielenkiintoisimmassa ottelussa kohtasivat kaksi taman hetken Top 20 joukkuetta: sijalla 17 majaileva, viime kauden NCAA finaalisti Memphis Tigers, seka numero 19, kahden edellisen vuoden Big Eastin runkosarjan voittaja, Georgetown Hoyas. Koulut pelasivat vastakkain myos vuosi sitten, Memphisin kotona (Memphis voitti) ja nyt vuorossa oli Hoyasin kotiottelu. Molemmat ryhmat ovat muuttuneet paljon vuodentakaisesta, mutta kuuluvat koko USA:n parhaalla mallillaan oleviin koripallo-ohjelmiin, ja ovat jo lyhyen kauden aikana osoittaneen olevansa potentiaalisesti taas NCAA:n karkikaartia pelaajamenetyksistaan huolimatta.
Lahtokohta otteluun oli etta John Caliparin valmentama Memphis haluaa juosta, John Thompsonin Georgetown taas pitaa tempon alhaisempana. Sen perusteella mita olin talla kaudella nailta joukkueilta nahnyt (yksi matsi molemmilta) ja mita on tullut luettua, vaikutti silta etta Memphisille tempon pito halutulla tasolla on vielakin tarkeampaa, silla half-court pelissa joukkue on vaikeauksissa. Georgetown puolestaan pystyy myos hallitsemaan nopeatempoisempiakin otteluita, vaikka hidasta pelia pyrkiikin pelaamaan. Toisaalta Georgetown on myos usein ongelmissa fyysisia, kovaa hyokkayslevypalloihin menevia, ja palloa painostavia joukkueita vastaan, kuten Memphis. Joukkueiden valmentajat ja pelaajamateriaalit arvioisin melko tasaisiksi, ja ihan tuon Hoyasin kyvyn pelata eri tyyppisia joukkueita vastaan takia, seka kotiedun ansioista, pidin Georgetownia hienoisena ennakkosuosikkina.
Ensimmainen huomio pelista oli etta mielestani Tigersien paras pelaaja, Shawn Taggart oli penkitetty, ja tilalla aloituksessa oli massiivinen, mutta samalla taitava ja alykas sentteri Pierre Henderson-Niles. Takamiespari oli myos muuttunut sitten viime nakeman, ja itseeni vaikutuksen tehnyt Doneal Mack oli korvattu freshman Wesley Withespoonilla. Georgetownin aloitus oli tuttu: Wright/Sapp/Freeman/Summers/Monroe, ja tama viisikko aloitti ottelun mainiolla paikkapuolustuksella. Myos Memphisin puolustustyoskentely oli hyvaa, ja ensimmaiset minuutit lupasivatkin intensiivista iltaa jossa korit ovat kiven alla.
Aivan alun jalkeen valmentaja Calipari paasti Taggartin irti, ja aloitusviisikon vaihto taisikin olla silmanlumetta, silla kavi nopeasti selvaksi etta Taggartilla on edelleen suuri rooli joukkueensa hyokkayskuvioissa. Memphis pelasi alkuun yleisesti ottean paremmin, paremmalla keskittymisella ja tahdolla. Pelaajat ovat siis paljolti erinimisia kuin vuosi sitten Derrick Rosen, Joey Dorseyn ja Chris Douglas-Robertsin tahdittaessa joukkuetta, mutta suurelta osin joukkue on taysi kopio aiemmasta: prassaa puolustuksessa kovaa, mutta ilman suurempia riskeja, ja lahes jokainen pelaaja menee hyokkayslevareihin. Georgetownin osalta ovat pelaajat myos muuttuneet, mutta perisynnit eivat, silla joukkue menettaa edelleen aivan liikaa palloa helpoissa paikoissa huolimattomien syottojen seurauksena, ja antaa vastustajalleen aivan liikaa levypalloja - varsinkin ottean huomioon sen miten atleettinen joukkue Hoyas on.
Memphis ei kuitenkaan paase pahemmin karkuun, joka kuvastaa hyvin paljon tuota juuri mainittua seikkaa etta myos Georgetown on viime kauteen verrattuna hyvin samanlainen joukkue. Jostain kumman syysta tuntuu etta pelasi Hoyas miten huonosti tahansa, he pystyvat roikkumaan peleissa mukana.
Georgetownin freshman Greg Monroe nayttaa ensimmaisella jaksolla erinomaiselta, ja jo nyt melko varmalta NBA:n lottery pickilta lahti sitten liigaan ensi kesana tai myohemmin. Harvoin olen nahnyt tuon kokoiselta ja ikaiselta pelaajalta vastaavaa pelinlukutaitoa ja syottokykya paketissa joka samalla tarjoaa joukkueelleen aivan kasittamattoman puolustuspaan presencen. Monroe kohauttaa yleisoa lyhyen ajan sisaan nayttavalla blokilla, spin movilla ja kahdella erinomaisella syotolla.
Memphisin freshmaneista ottelun alkuvaiheessa on sanottava etta Witherspoon vaikuttaa erinomaiselta, monipuoliselta nuorelta pelaajalta joka pystyy 6'8 pituudestaan huolimatta pelaamaan point guardia molemmissa paissa kenttaa (kuten on tullut jo useampaan otteeseen toitotettua, John Caliparin valmentama joukkue harvoin perinteista pg:ta tarvitseekaan, mutta siis Witherspoon tayttaa paikan siten kun on tarvis). Tyreke Evans aloittaa jalleen hieman alakanttiin, mutta mita pidemmalle ensimmaista jaksoa mennaan, sita paremmin Evans pelaa, ja han naytta ajoittain jopa erinomaiselta nopeassa pelissa. Peli jatkuu tasaisena, piste-eron heitellessa muutaman pinnan molempiin suuntiin, Evansin hyvan jakson jalkeen Memphis johtaa neljalla. Ensimmaisen puoliskon loppuvaiheissa Georgetownin Austin Freeman, joka on ollut ehka joukkueen paras pelaaja tahan mennessa, nostaa joukkueensa tasoihin riistoa seuranneella lay upilla ja seuraavan hyokkayksen kolmosella. Aivan eran loppu on molemmissa paissa viihdyttavaa katsottavaa kun seka kolmosia etta donkkeja lentaa puolin ja toisin. Tauolle mennaan Memphisin 38-37 johdossa. Ottelun hahmot ovat tahan mennessa olleet Tigersien Evans ja Taggart seka G'townin Monroe ja Freeman. Pahin pettymys on ehka ollut Georgetownin pelinrakentaja Chris Wright.
Viihdyttava ja tasainen peli jatkuu myos toisella jaksolla. Memphisin Niles-Henderson valayttelee kykyjaan ja valilla alkaa tuntua etta Joey Dorseyn menetyksesta huolimatta Tigerisen korinalusosasto saattaa olla jopa vuoden takaista parempi. Georgetownin Freeman jatkaa hyvia otteitaan, ja ensimmaisella jaksolla epaonnistunut point guard Wright nostaa myos tasoaan parilla hyvalla ajolla ja syotolla. Tyreke Evans pelaa myos hyvin. Han on varmasti ollut suuriin odotuksiin nahden talla kaudella pettymys, eika viela collegetahti, mutta valayttelee kykyjaan. Evans tosin ajautuu hyvin aikaisessa vaiheessa toista jaksoa virhevaikeuksiin. Ensimmaisessa erassa hieman pimennossa ollut Georgetownin monipuolinen laituri DaJuan Summers alkaa myos pelata hyvin, mutta vastapainoksi tulokas Monroe taas on enemmankin pimennossa.
Tahan valiin voidaan myos todeta etta kyseessahan oli kauden ensimmainen CBS kanavan peli, ja kanavahan on siis korvannut monivuotisen kommentaattorinsa Billy Packerin entisella NCAA ja NBA huippupelaajalla, Clark Kellogilla. Kellogissa ei ole sinansa mitaan vikaa, mutta ainakin toistaiseksi lennosta vedettavat analyysit ovat hyvin heppoisia, ja Packeria - tai ESPN:n Dick Vitalea tai Bob Knightia - tulee jo melkein ikava. Kellogin hyvaksi on kylla sanottava etta varsinkin ottelun loppupuolella han povaa oikeain miten Georgetown missakin hyokkayksessa tulee pelaamaan.
Ja takaisin asiaan, ottelu pysyy tasaisena ja puolustusvoittoisena lahes koko ottelun lapi. Kun aikaa on jaljella kellossa kolme minuuttia, johtaa Hoyas pinnalla. Memphisin Evans parantaa otteitaan ja alkaa valilla vaikuttaa jopa tahdelta, ja viime kauden joukkueen parhaan pistemiehen Douglas-Robertsin seuraajalta. Georgetownilta ei hyokkayspaassa toisella jaksolla loista juuri kukaan, mutta puolustuksessa Monroe/Summers akseli on tiivistanyt peliaan niin etta ottelun alussa paljon pisteita tehtailleet Taggart ja Dozier pysyvat nakymattomissa. Taggartin pistesaalis on kuitenkin hyvan alun ansiosta komea (lopulta 23p). Georgetownin front court puolustus toimii yhta hyvin pelasi se sitten paikkaa tai miesta.
Ottelun loppua kohden molemmat joukkueet ottavat huonoja ratkaisuja hyokkayspaassa ja sahlaavat siten ettei tilanne kehity juuri mihinkaan kunnes aikaa on jaljella 30 sekuntia. Hyokkaysaika-kello on siis sammutettu ja koska Hoyas johtaa joutuu Memphis rikkomaan. Freeman pussittaa toisen vapareista ja Memphis saa pallon ollessaan 2p perassa. Evans ajaa helposti puolustajansa Wrightin ohi, mutta heitto ei upppoa. Robert Dozier kuitenkin tippaa pallon sisaan ja mennaan jatkoajalle.
Jatkoajalla nahdaan kovaa tsemppia ja puolustusta, mutta hyvin vahan hyokkayspaan onnistumisia.Georgetownin Summersin vapari, seka joukkueen freshman takamiehen Jason Clarken kylmahermoinen mid-range jumpperi antavat Hoyasille kolmen pisteen edun kun aikaa on jaljella kaksi ja puoli minuuttia. Evans onnistuu toisessa paassa, mutta Georgetownin tahti-freshman Monroe pistaa viela paremmaksi aivan alyttoman hienolla syotollaan Summersille joka nostaa korin. Seuraavaksi koreja vaihtavat Memphisin Taggart ja Georgetownin Wright. Freemanin vaparilla G'town nousee 4 pisteen johtoon jonka jalkeen Evans ottaa typeran ratkaisun, Monroe noukkii levypallon ja peli on ohi. Georgetown voittaa lopulta 79-70.
Ottelu oli kaiken kaikkiaan erinomaista yliopistokoripalloviihdetta kahden ylpean ja kovalla asenteella varustetun joukkueen valilla. Korinteko ei koko ajan sujunut, mutta mita sitten. Puolustus on aivan yhta tarkeaa - jos ei jopa tarkeampaa - kuin hyokkays. Kummallakin ryhmalla on pelissaan selkeita heikkouksia, jotka pitavat ne hieman koko NCAA:n kuumimman karjen perassa, mutta toisaalta harva muu joukkue pelaa nain kovaa, tai omaa nain kovaa potentiaalia rosterissaan.
Ottelun parhaan pelaajan nimeaminen on talla kertaa hyvin vaikeaa. Mielestani hyvin harvoin haviavan joukkuen pelaaja ansaitsee parhaan pelaajan tittelia (varsinkaan jos menettaa pallon 5 kertaa ja heittaa kaksi kolmasosaa heitoistaan ohi, seka ratkaisee ottelun oman joukkueensa tappioksi huonolla heittovalinnalla), mutta tasta huolimatta man of the matchini on Memphisin Tyreke Evans. Ilman Evansia Memphis ei olisi ollut edes lahella jatkoaikaa silla kovilla yksilosuorituksillaan seka tempon puskemisella takamiespaikalta, Evans piti Georgetownin koko ajan varpaillaan, ja omaa joukkuettaan pystyssa. Eli....
Lopputulos: Georgetown 79 - Memphis 70
Paras pelaaja: Evans (Mem): 20p, 7r, 3a, 3s
Ratkaisutekija: joukkueet olivat erittain tasavakisia. Piste-ero ei kaynyt ottelun missaan vaiheessa yli kuuden pisteen, ja lopulta Georgetown voitti oikeastaan kypsemman jatkoaika-pelaamisensa ansiosta
