Vs: Dallas Mavericks 2011-2012: Winning back-to-back, baby!!!
Höpö, höpö. Myönsin kesällä reilusti Dallasin ansainneen voittonsa ja palasin tapojeni mukaisesti erittäin syvällisten analyysien kera astialle finaalienkin osalta.
Dallas pelasi kaikkien aikojen pudotuspelit tuolla joukkueella, repien irti materiaalista kaiken mahdollisen ja enemmänkin. Samaan aikaan perustasoltaan parempi Lakers ei kyennyt enää nousemaan mestaruuskausiensa tasolle ja otti ansaitusti kuokkaan puhtaasti keskinäisessä sarjassa. Durant Thundersilla oli kaikki palikat kaataa Dallas, mutta joukkueen kokemattomuus näkyi vielä ratkaisuhetkillä. Silti huomionarvoista on se, että tuollakin kokoonpanolla laitettiin jo hyvin kampoihin Dallasille. Samoin rampa Portland pystyi tarjoamaan vastusta, joten kaikin puolin voidaan sanoa tämän jo kyseenalaistavan Dallasin ylivertaisuuden viime keväänä. Joukkue pelasi parasta koristaan pudotuspeleissä, joissa Lännen tragikoomisen alas romahtanut taso paljastui viimeisimmillekin fanipojille karulla tavalla.
Idästä Boston osoitti Miamia vastaan tuttuja piirteitään ja olisi varmasti Dallasin finaalivastustajana tehnyt Dirkin & co. elämästä epämukavaa. 50-50 sarja sanoisin. Chicagoon en haastajana olisi vielä uskonut samasta syystä kuin en Oklahomaan, ei tarpeeksi kokemusta. Miami oli LeBronin johdolla kiistattomasti pudotuspelien paras joukkue, mutta finaalien edetessä ja LeBronin kadotessa Dallasin ote kullista jykevöityi peli peliltä.
Ja kaikkihan me ymmärrämme tämän KingHaywoodin alleviivamaan itsestäänselvyyden sanomattakin - voittaja on se, joka tulee maaliin ensimmäisenä. Ja täten Dallas ansaitsi mestaruutensa, ollen loppujen lopuksi se paras joukkue viime kauden päätteeksi.