Mielenkiintoista keskustelua, arvostan.
Kaikesta päätellen Grahamilla ovat markkinoinnin-, myynnin- & tarinankerronnan perusasiat hyvin hallussa. Viimeisimpään tuossa joskus aiemmin viittasin "Narratiivilla".
Ihan kuten Dettmann eri tyylillä, tai iso osa LinkedIn-aktiiveista, Graham rakentaa omaa henkilöbrändiään ja tekee uraansa siitä.
Kuten tuossa aiemmin hyvin tiivistettiin, niin paketoidaan ne ammattilaispolkua tavoittelevan nuoren pelaajan houkuttavat asiat nättiin boksiin ja rusetti päälle. Tuuletin taakse, että tuoksu leviää oikeaan suuntaan.
Se ei kenties ole tuossa pääasiallinen tavoite, että pelaaja menestyy, mutta tärkeintä on pitää se (henkilö)brändin kilpi kiiltävänä, eli tuottaa voittoja ja edes muutama pelaaja kv-sarjoihin per vuosi. Tällä tyylillä duunit jatkuvat ja kaikki muu pöhinä ympärillä paheksuntineen vaan lisäävät tarinaan.
Akatemia on yksi lisätermi, joka tuo tarinaan uskottavuutta, vaikka tosiaan oma käsitys on saman suuntainen, kuin ehkä muillakin täällä, että HBA, JBA, kenties OBA:kin yhdistäneet- ja erityisesti tukeneet mahdollisuuksia opiskella kehittyen samalla pelaajana ammattimaisemmaksi. Termiä taidetaan nyttemmin käyttää vähän laveammin maalaten useammassakin seurassa siitä, että on tietyn ikäisille pelaajille polku koriksessa johonkin ylempiin/aikuisten sarjoihin, muttei välttämättä ole erityistä yhteistyötä jonkin/joidenkin oppilaitosten kanssa. Sallitaan opiskelu siinä kyljessä, kunhan panostaa lajiin huolella, eikä missaa tärkeitä siihen liittyviä tapahtumia edes opiskeluvelvollisuuksien vuoksi.
Grahamin Elite Academy siis nätti paketillinen sanoja, joille pintapuolisesti faktatsekaten löytyy katetta (voittosarake/edenneet pelaajat), mutta tosiaan keskustelu siitä, ketkä ne paketin materiaalit ovat luoneet esim. junnutyöllään ennen tätä rusetin sitovan kaverin osuutta, on varmasti aiheellista. Ns. Työnantajabrändi kuitenkin päällepäin kunnossa ja varmasti montaa asiaa tehdään kulissien takana hyvin (markkinointi, ulospäin näkyvät resurssit), montaa taas heikommin (seuravelvollisuudet, kotipelien järjestämiset).
Rekrytoinnissa yleensäkin yksilön näkökulmasta pätevät usein samat asiat, eli kuinka mahdollisen tulevan "työnantajan" kuvitellut plussat ja miinukset vertautuvat nykyisessä jo koettuihin - jos se uusi paketti näyttää itselle paremmalta ja vanhassa on jotain henkilökemiakolhuja, tai epäilyitä viekö kuinka pitkälle, niin kaipa ihan luonnollista harkita uutta.(?) Kunkin yksilön oma totuus varmasti aukenee sitten aikanaan, jos uuteen lähtee.
Varsinkin jos on ollut jotain hässäkkää/erimielisyyksiä kasvattajaseurasta lähtiessä, niin harva esimerkiksi nuori aikuinen 19v. kai sitä hehkuttaa osaamisensa kehtona, vaan helposti nostaa esiin sen itse valitsemansa viimeisimmän paikan framille. Eihän siinä kohtaa kovin moni ihan omankaan jatkomenestyksen näkövinkkelistä voi julkisesti esittää "Ostajan katumusta", vaikka sitä pieniltäkin osilta voisi olla olemassa. Ei tietenkään tarkoita sitäkään, että se kasvattajaseura olisi ollut täydellinen. Ehkä eletty elämä tuo aikanaan perspektiiviä, jos on kyky reflektoida.
Pointtini kai tässä jorinassa on se, että monimuotoisesti erilaisia vaihtoehtoja tarjoava markkina toimii yksilön/perheen kannalta parhaiten ja tuottanee ainakin suurimmalle osalle lahjakkuuksia mahdollisuuksia edetä. Se mitä minkäkin kuvun alta paljastuu on sitten oma asiansa.
On ilman muuta tyypillisen suomalaisen mentaliteettia vastaan, että hyödynnetään rakennetun järjestelmän (liitto, perinteisemmät seurat) tikapuut päästäkseen tietylle tasolle ja sen jälkeen heitetään kuvainnollinen tulitikku olan yli samoihin rakenteisiin. Uskoakseni jokainen junnuvalmentaja/seura haluaisi varmasti sen hetken, jossa huippupelaajaksi noussut oma suojatti hehkuttaa coachia/seuraa - > Sillä junnumäärät nousuun ja sulkia hattuun.
Palataan ympäri siihen, että jokainen yksilö-, perhe- ja seura hakevat sitä itselleen parasta lopputulosta omilla tavoillaan (eettisiä tai vähemmän) ja niin kauan kun intressit ovat yhtenäiset, homma toimii, lauletaan yhdessä kumbayaa seuraverkkareissa. Pelikaani osuu turbiiniin, niin aletaan etsiä syitä muualta kuin peilistä, ihan inhimillistä, muttei ehkä osu vanhakantaiseen lojaaliuden koodistoon.
Yksi mikä tässä tapauksessa sotii omaakin kansankynttilämäistä näkemystä vastaan, on kuorrutuksella tienaaminen, eli tarjotaan moneen suuntaan kaunis paketti ja sanotaan, että ihan itse tein. Todellisuudessa on haettu "puolivalmiste" marketin hyllystä ja laitettu rusetti päälle, samalla sopivasti unohtaen, että taustalla on tehty pirusti duunia (yksilö itse, perhe, seura(t), valmentaja(t)), joka on yleensäkin mahdollistanut "shoppailun". Toinen on se, että yhtä-kolmea esittelykelpoista yksilöpakettia kohden takahuoneesta löytyy 9-11kpl lekalla murjottuja versioita, joille on jäänyt nuorena aikuisena erikoinen käsitys siitä, minkälainen toiminta on ok.
Kyynärpäitä käyttäen saa varmasti post:issa viimeistelytilaa, mutta jatkuvat virheet hyvä viheltää pois?
