Vs: Espoo Team 2010-2011
Punto sanoi:
Miesten ja naisten mestaruussarjat ovat (tai ainakin pitäisi olla) huippukorissarjoja, joissa pelaavat Suomen parhaat pelaajat kasvattajaseurasta riippumatta.
Aiheellisempi kysymys puolestaan on, miksei naisten mestaruussarjassa pelaa enempää Hongan ja EBT:n kasvatteja. Tuolla harrastajamäärällä, noin hyvin toimivilla seuraorganisaatioilla ja ammattitaitoisilla valmentajilla pitäisi pystyä kasvattamaan mestaruussarjatason pelaajia enemmänkin kuin omaan tarpeeseen. Tähän kysymykseen pitäisi Espoossa löytää vastaus sen sijaan, että selitellään kuinka vetovoimaisia organisaatioita Espoo Team tai Honka Playboys ovat. Tilanne olisi hyvä, jos ulkopuolisille pelaajille voitaisiin sanoa: ei kiitos, meillä on parempia pelaajia omasta takaa.
Minua - seurojen ulkopuolisena - tympii tämä kenen kasvatteja -kähnäys.
Suomen parhaat pelaajat eivät pelaa kotimaassa, ainakaan miehissä, eivät kaikki naisissakaan. Naisissakin on nyt jo ainakin yksi vasta 17-vuotias ja vasta 18-vuotias ulkomailla. Voidaan kysyä myös, kenen kasvatteja ulkomailla pelaavat sitten ovat.
Espoossa on neljä junioritoimintaa järjestävää koripalloseuraa: EBT, Akilles, Leppävaaran Pyrintö ja Tapiolan Honka.
Mistä iästä lähtien pelaaja on kenenkin kasvatti a) omassa kaupungissa, b) naapurikaupungissa? Mitä väliä on bussiyhteyksillä ja minkä ikäisillä, saati koulusuunnilla vaikkapa Lauttasaaresta Tapiolaan sitten, kun nuori pystyy itse jo liikkumaan julkisilla kulkuneuvoilla? Missä vaiheessa ToPoLa-laisesta tulee/ei tule Hongan kasvatti? 18-vuotiasko ei ole Hongan kasvatti lainkaan, vaikka hän ei voisi pelata enää ollenkaan, kun ToPoLa ei ole pystynyt tarjoamaan jatkomahdollisuuksia 14 ikävuoden jälkeen?
Vähäisenkin ajattelun pitäisi lopettaa nämä kasvattinaljailut. Lisäksi aina itse voi tehdä paremmin, jos kateeksi käy.
Toki, jostakin maalta ne juontuvat lähes jokaisen espoolaisenkin juuret. Pitäisikö ruveta kiehnäämään niitä!
Voidaan myös verrata asukaslukuja, vaikka kulkuyhteydet ovat monimutkaisemmat Espoossa kuin vaikkapa Kouvolassa tai Kotkassa (totta, maaseudulla kaikki tiet vievät Roomaan, Espoossa eivät) .
Espoossa oli 15-18 vuotta sitten, nykyisten nuorten SM-joukkueiden syntymäaikaan, yhtä paljon asukkaita kuin Kymenlaaksossa on nyt. Etelä-Karjalassa asukkaita on vain 3/4 Kymenlaaksosta, ja olemmat ovat vähentyneet koko ajan muun muassa Espoon imussa. Lisäksi Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan huippujoukkueet tekevät yhteistyötä Orimattilan ja Loviisan suuntien kanssa.
Naisissa varsinkaan, mutta eipä miehissäkään, ei tässä ikäryhmässä PeKan/KTP:n, Kouvojen tai Catzin omien huippujen kasvatustyö todellakaan ole tuottanut vastaavia määrällisiä tuloksia kuin Espoossa. Osasyy varmaankin on väestörakenteellinen ongelma - suhteellisesti nuoret ovat lisääntyneet Espoossa, vanhat itäisissä maakunnissa. Muuttoliike verottaa myös valmentajavoimia.
Kaikki kunnia kuitenkin joka ikiselle kasvattajaseuralle. Teidän työtänne suuresti tarvitaan lasten korisharrastuksen sytyttämiseen!
Hyvä, että Suomessa on lähes parikymmentä korisseuraa, joiden kautta voi avautua tie huipulle kenelle tahansa halukkaalle. Pohjoissuomalaisilla tosin ei ole mahdollisuuksia muuta kuin muuttaa Jyväskylään, Kauhajoelle tai vieläkin etelämmäksi.