Vs: Espoo Team 2010-2011
Kyllä uussuomalaisten panos koriksessa on ehdottomasti myönteinen. Uussuomalaisilla tarkoitan henkilöitä, jotka asuvat täällä esim. avioliiton ja perheen, työpaikan, opiskelun tai näiden kombinaation perusteella. Tai kuuluvat muuten vain vuodesta toiseen kalustoon. Nämä uussuomalaiset tuovat Suomen korikseen runsaasti asennetta, lisäarvoa ja koriksen osaamispääomaa oman taustansa mukana, usein myös valmentajan roolissa pelaamisen lisäksi. Kansainvälisenä lajina koriksella on monikulttuurisuus vahvasti jo nyt mukana. Tämä trendi tulee lähivuosina entisestään vahvistumaan. Myös valmentajien siirtyminen maailmalta Suomeen ja Suomesta maailmalle on erittäin positiivista.
Esim. Espooseen odotetaan muuttavan seuraavan 10 vuoden aikana noin 15 000 asukasta, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi. Monikultturisuus ja työperäinen maahanmuutto on samalla osa Suomen selvitymistä tulevaisuuden haasteita suurten ikäluokkien poistuessa työelämästä. Koriksessa nämä trendit näkyvät korostetusti, koska kyseessä on jalkapallon ohella kansainvälisin laji. Tätä taustaa vasten "made in Finland" ajattelutapa on mielestäni väärä. Koris heijastelee vahvistavana peilinä korostetusti ympäröivää yhteiskuntaa.
Kokonaan toinen asia on, että kestävä huippukoripallon rakenne jokaisessa ajattelevassa maassa edellyttää ammattimaisten tuontipelaajien rajoittamista tavalla tai toisella. Näin turvataan ko. maan kansallisen urheiluagendan tulevaisuudessa, mikä kiteytyy maajoukkueen menestykseen ja sen kautta lajikuvan kirkastumiseen.
Suomen naisten SM koripallo on nyt vailla mitään itsesäätelyä, mutta tosiasiallisesti naisten SM seurat ovat noudattaneet Korisliigassa seurojen sopimaa kolmen ulkomaisen pelaajan kattoa. Olisi varmaan jatkossakin hyvä seurata Korisliigan linjauksia, mutta kirjata ne asianmukaisesti seurojen kokouksissa. Tämä olisi ammattimaista hyvä hallintotavan mukaista toimintaa, mitä mikään laki ei estä.
Ulkomaiset 7 kuukauden tai lyhemmän pätkän vahvistukset nostavat sarjan tasoa ja varmistavat SM sarjan valtakunnallisen näkymisen. SM sarja on maajoukkuetason pelaajillekin nykyään kehittävä ympäristö. Ainakin kolmen seuran osalta voisi ylipäätään joukkueen rakentaminen muuten olla kyseenalaista. Tosin korvaavia joukkueita saattaisi ilmaantua, jos SM osallistumiskustannus tulisi kohtuullisemmaksi. Toisaalta ulkomaiset osavuotiset vahvistukset vievät valtavasti resursseja ohjelmilta ja harvoin jättävät pysyvää positiivista jälkeä vierailustaan. Myös liian paljon pettymyksiä ja turhia kustannuksia on tullut seuroille, kun pelaaja ei alkuunkaan ole vastannut agentin maalailemia odotuksia.
Tämä tuontipelaajakeskustelu on näiden palstojen ikuisuusteema, josta tuskin koskaan löytyy konsensusta. Mutta monikulttuurista joukkueen rakentamista ei siis ole silti syytä hylätä, vaikka olisi kriittinen varsinaisten ammattimaisten ulkomaalaisvahvistusten osalta.
On kuitenkin hyvä, että on myös joukkueita, jotka rohkeasti rakentavat konseptinsa valtavirrasta poikkeavasti muiden kuin ulkomaisten ostopelaajien varaan. Tästä kai kaikki voinevat olla samaa mieltä. 8]
