Vs: eteläinen III divari
HYUS - Superit 90 - 79
Ketsuppipulloilmiö. Termillä on viimeksi viitattu yritysten pörssilistautumisiin tukkoisen 2000-luvun alun jälkeen; moni firma oli sinne tyrkyllä, ja kuukaudesta toiseen jono kasvoi, mutta putki ei antanut myöten. Kun pato sitten lopulta murtui, koko kiisseli lurahti plörinällä syliin.
HYUSin pelissä vastaava tukkoinen vaihe oli viime viikon ottelu sarjanousija FC Passea vastaan. Ja eilinen Superpantteri-matsi oli se padon murtuminen.
Kun Passea vastaan oli kirjautettu C-tyttömäiset lukemat, 39 - 69, Supereita vastaan korisukka heilui yli tuplasti tuon pistemäärän (tosin eräs HYUSin pelaaja, jolla puisevien lakiopintojen lisäksi pitäisi olla myös kauppatieteen opintoja plakkarissa, laski tilanteen niin, että viime viikon lukemat triplattiin...). Kun Passea vastaan mikään ei mennyt sisään, Supereita vastaan kaikki tuntui putoavan. Allen Iversonia lainaten "kori näyttäytyi kuin valtamerenä" HYUSin pelaajille.
Ketsuppipurkin avasi riuskoilla kolmosilla HYUSin merimies/takamies Tomi Aho, jonka esimerkistä vaarin otti HYUSin dirknowitskimainen sentteri Olli Anttila. Päälle kaksimetrinen Anttila pussitti kolkkeja kaukaa viivan takaa, fysiikan oppikirjojen mukaan maksimaalisen onnistumistodennäköisyyden takaavalla kahdeksan metrin kaarella.
Sulavalla heittopelillään HYUS rynni ottelun alkuvaiheessa muutaman pisteen johtoon, josta se ei luopunut kuin hetkellisesti mittelön aikana.
Vakuuttavia post-muuveja kuuden pinnan edestä esitteli ensimmäisen ottelunsa HYUS-paidassa pelannut ex-Kaspa-sentteri Ville Rautajoki.
Vajaamiehistöinen (riveistä puuttuivat mm Mikat: Aaltonen ja Nyman) Superit sinnitteli ottelussa mukana kuuden miehen rotaatiolla turvautuen kolmosiin ja ulottuvaan paikkapuolustukseen.
Kolmannella neljänneksellä konkarien kunto alkoi kuitenkin pettää. HYUS piti tempoa yllä 11 pelaajan sähäkällä rotaatiolla, ja vaikka nopeat hyökkäykset jäivät vähäisiksi, paikkapuolustuksen keskellä liukkaita ratkaisuja riitti. Myös hyökkäyspään levypalloista kertyi kymmenkunta pistettä kissamaisesti liikkuneen Markus Mannisen ja väkivahvan Jussi Joensuun toimesta.
Viimeisellä neljänneksellä Superien kaukoheittosihti alkoi hiipua, yhdessä konkarien pelikunnon kanssa, kun taas HYUSin takamies Olli Harma ja kauden toinen tulokas Jesse Maula saivat tähtäimen asetukset kohdilleen. Yhdentoista pisteen voiton HYUS varmisteti loppuvihellykseen jatkuneella tiukalla keskialueen protektionismilla sekä maltillisilla pitkillä hyökkäyksillä.
Jälleen kymmenpäinen yleisö kannusti yliopiston poikia periksiantamattomaan suoritukseen, jolle eräs pitkän linjan HYUS-fani antoi hyvän arvosanan: magna cum laude.