Vs: eteläinen III divari
HYUS-Lepy 78-47
HYUS jatkoi keskiviikkona kotipeliensä voitokasta sarjaa kukistamalla lohkon häntäpäähän tipahtaneen Lepyn. Lienikö syy mystisen videokameran, joka raksutti Viikin Monitoimitalon lehtereillä, mutta HYUS pelasi kuin tähtisikermä (jollainen se todellakaan ei ole, toim. huom.).
Ensimmäinen neljännes kulki kohtuullisen tasaisesti, mutta toisen neljänneksen puolella HYUS alkoi repiä systemaattisesti eroa liikkuviin mutta arkoihin espoolaisiin. Puolustus tiukkeni, eikä maalatulla alueella armoa tunnettu. Lepyn arviolta 230-senttinen jättiläissentteri osoittautui "goljatiksi" HYUSin parimetristen "Daavidien" käsittelyssä. Hyökkäyspäässä HYUS rankaisi nopeilla ratkaisuilla ja tarkalla vapaaheittotyöskentelyllä. Tuomarit vihelsivät poikkeuksellisesti aavistuksen kotijoukkueen suuntaan.
Toisen jakson lopussa Lepy koitti iskeä takaisin vaihtamalla paikkapuolustukseen, ja onnistuikin kiskomaan 9-0-jakson taululle. HYUS sortui hetkeksi hätäilyyn ja unohti nopean pelitempon, joka oli pitänyt joukkueen johdossa ensimmäisellä neljänneksellä. Johtoasema piti kuitenkin helposti, ja jakson lopulla yliote oli taas yliopiston priimuksilla.
Kolmannessa jaksossa HYUS alkoi taas tuoda palloa vauhdilla ylös ja rankaisi Lepyn lerpahduksia kylmäverisesti. Paikkaa vastaan pelattiin maltilla ja heittosihti löytyi kolmosviivan takaa, joka oli etenkin HYUSin nowitskimaisen sentterin ja rastapäisen merimies/takamiehen domainia. Lepyllä oli koko ajan sihti kateissa, ja tässä vaiheessa ottelua, pojilta lopahti jo usko voittoon. Kun ei kaukaa uppoa, eikä korin alle pääse, sitä joutuu kysymään itseltään filosofisesti, ”what’s the point in all this heavy existence".
Neljäs neljännes oli HYUSin kannalta reilun parinkymmenen pinnan johdon varmistelua ja lopulta kun tilaisuus tarjottiin - kasvattamista. Molemmat joukkueet peluuttivat viimeiset 4-5 minuuttia kakkosviisikkojaan, joista HYUSin rihkamavitja oli aavistuksen tehokkaampi.
