Vs: Finaali: Pyrintö - ToPo
Pieti Poikola näytti, ettei ole pelkästään Williamsin käsinukke, vaan valmensi joukkueensa huikealla tavalla mestaruuteen. Pietiä on kiittäminen Pyrinnön pelikonseptista ja hän teki finaalisarjassakin erinomaisia muutoksia systeemiin, joihin huippuvalmentajan mandaatilla kulkeva Kaminen ei pystynyt missään vaiheessa vastaamaan. Toki Williams kokeneena pelaajana johti joukkueensa peliä kentällä ja varmasti määräsi yksittäisien hyökkäyksien kulkua, mutta Pieti oli silti tämän joukkueen valmentaja isolla V:llä.
Tomi Kaminen sen sijaan häipyy toistaiseksi valmentajakartalta otsassaan häviäjän leima. En jaksa edes laskea monennenko hopean Tomppa jäätyi valmennettavalle joukkueelleen. Todennäköisesti näemme hänet seuraavan kerran penkin takana, kunhan saa jälleen huippupelaajia täyteen ladatun joukkueen valmennettavakseen jostain päin Suomea. Hypellä, suhteilla, tuomarien työstämisellä, mediapelillä ja mustia sydämiä fläppitaululle piirtämällä ei kuitenkaan loppujen lopuksi voiteta mestaruuksia. Toivottavasti Tomikin tämän nyt oppii ja keskittyy jatkossa kehittämään itseään valmentajana. Psyykkaajana hän toki on maamme kermaa.
Isot kiitokset myös Pyrinnön luultavimmin jättäville Kenny Lowelle ja Chris Hesterille. Nämä kaksi todellista soturia antoivat kaikkensa joukkueen eteen ja nyt heidän on aika suunnata katseensa rahakkaammille markkinoille. Mestaruus = $$$ ja näille kahdelle varmasti tarjotaan hyviä diilejä paremmistakin sarjoista. Sormet toki ristiin, että kaverit jäisivät vielä tulevaksikin kaudeksi Tampereelle. Chris Hesterin nousu sarjan johtavaksi ulkomaalaispelaajaksi lämmittää sydäntäni erityisesti, koska harva tälläkään palstalla miestä kehui ennen uskomattomia pudotuspelisuorituksia. Itse toki näin Chrisin valtavan potentiaalin ja kiistattomat taidot välittömästi hänet livenä ensimmäistä kertaa nähtyäni.
Olli Ahvenniemi. Voiko kukaan enää pitää vääryytenä Ollin tulevaa maajoukkuekutsua. Maamme kiistattomasti paras puolustava sisäpelaaja dominoi korinalustaa jokaista vastaantullutta mörköä, oli kyse sitten ulkomaalaisvahvistuksista tai suomalaisista maajoukkuepelaajista, joista eräällä on allaan myös tukku NBA-pelejä. Ja huikean suorituksesta teki vielä kolmessa viimeisessä pelissä taisteleminen murtuneella nenällä. Vamma, jonka kanssa todennäköisesti Sami Lehtorannan kaltaiset vatkulit jättäisivät pelit väliin suosiolla. Mutta ei meidän Monsteri!