Yksinpuhelu jatkuu, mutta siihen on jo ehtinyt tottua.
Saved by the Bell(-Haynes). Onneksi (tai toivottavasti) Trae:n nilkan pyörähdys näytti pahemmalta kuin lopulta olikaan. Vaikka herran kolmannen jakson mustat minuutit saattaisivat muuta indikoida (ja vähäinen peliaika toisella puolikkaalla toki vääristää tilastoa) näyttää +/- sarake Bell-Haynes:lle jengin parasta +19 lukemaa. Illan jo kerran lopettaneen kolhun jälkeinen henkiin herääminen toi juuri sen tarvittavan energiaboostin pelin loppuun, jolla Kisiksen kotitaika säästyi yhä.
Kouvot pelasi ajoittain varsin hyvin. Ilmeisesti Karhun ja Vilppaan filmiä oli katsottu, ja poimittu oman pään pelisuunnitelmaan fyysisyyden merkitys Gullsin pientä ja kapeaa takakenttää vastaan. Toisella puolikkaalla toteutus (ja tuomarilinja) pistivät kotijengin ahtaalle. Kun Lokkien ensimmäiset pari actionia eivät tuotakkaan sitä totuttua etua, näyttää sormi menevän vielä tässäkin vaiheessa kautta suuhun ja hyökkäys muuttuu varsin staattiseksi. Tällä kertaa Kanervon ensimmäisen jakson ilotulitus ja Kouvojen hieman heikko viimeistely korinalta veivät kuitenkin Helsinkiläiset voittoon.
Kuten toimittajat pressissä, ovat myös spekulaatiopalstojen kirjoittelijat reilusti itseään edellä ja miettivät maaliskuun alussa kevättä. Eilinen vahvisti omissa silmissä Karhu ja Vilpas peleissä syntynyttä mielikuvaa siitä, että lääke lokkien liidon katkaisuun on aktiivinen, agressiivinen ja fyysinen puolustus. Näennäisesti leveästä rosterista löytyy käytännössä kolme varsin pienikokoista jenkkiä, jotka kykenevät luomaa kentällä etuja. Vaikka sen edun käyttäjiä ja monistajia löytyy sitten laajalla rintamalla, ottamalla näiltä herroilta tilan ja pelihuumorin pois menee homma kättä vastaan kolkkien heittämiseksi. Toinen hieman Helsinkiläisissä huolta aiheuttanut huomio on ison pään pelaaminen, Kotti hoitaa yhä hommansa pakissa vähintään riittävällä tasolla, mutta jää hyökkäyspäässä pimentoon. Abif olisi Kotti-2v takana todella solidi huilauttaja, mutta ei ehkä kuitenkaan se ykkös pelote pleijareissa. Kevääseen on toki vielä aikaa, parin kuukauden päästä jo paremmin tiedetään, paljonko Laakso onnistuu tästä rosterista puristamaan ulos tosipeleissä.