Erinomaista keskustelua ja hyviä pointteja tulevasta kaudesta! Kirjoittamanne viestit herättävät ajatuksia keskellä syksyn ensimmäisiä tenttilukuja, joten täytyy käydä välillä koripallo.comissa poistamassa pohdinnat mielestä.
En osaa nähdä ongelmana sitä, että Hongalla on kuusi (tai seitsemän) avausviisikkoon kelpaavaa miestä kokoonpanossaan. Näen sen vahvuutena, että valmentaja Pavicevicilla on mahdollisuus keikuttaa venhoa kulloisenkin vastustajan mukaan. Minuutit jakautunevat melkoisen tasaisesti seitsemän pelaajan välillä. On tietysti totta, että Cummingsin, Muurisen tai Matisen olisi vaikea suhtautua kuudennen miehen rooliin, mutta tuskin kenellekään edellämainituista sommitellaan ylle vaihtopelaajan manttelia pysyvästi. Samanlainen tilanne oli tavallaan mm. 1990-luvun huippu-ToPolla, joka marssitti vaihdosta kentälle vuoroin Pekka Markkasta, Saku Pehkosta, Greg Joyneria, Mika Luukkasta ja Kari Hautalaa. Uskon Hongan vanhojen pelaajien sekä uusien hankintojen ammattimiehinä ymmärtävän sen, että laaja, tasavahva materiaali on koko joukkueen etu. Kukin istuu tarpeen tullen; istuttihan mm. Turunen viime kaudella Matt Williamsia ja Jussi Kumpulaista ajoittain pitkiäkin aikoja.
Puheita Monte Cummingsin ”luisumisesta rivipelaajien joukkoon” en oikein ymmärrä. Cummingsilla oli hankaluuksia roolituksen kanssa n. marraskuuhun 2005 asti, jonka jälkeen Monte oli kelvollisesti sisällä Pavicevicin pelijärjestelmässä. Helmikuussahan (?) Monte palkittiin kuukauden pelaajana. Välierissä LrNMKYa vastaan Monten kompastuskiveksi todettiin 5-5-peli, jossa kaveri ei päässyt käyttämään nopeuttaan ja avoimen kentän taitojaan hyväkseen. Toisin kuin Suomessa yleisesti luullaan, koripalloilijan paras ikä on kolmenkymmenen vuoden kieppeillä, joten Monten tehokkaimpien kausien voisi päätellä olevan vasta edessä. Uskoisin, että tulevasta kaudesta tulee Montelle edelliskautta parempi, koska edessä ei ole niin rankkaa totutteluperiodia kuin 2005/2006-kauden alussa.
Koposesta ja Nikitinistä puhuttaessa lienee selvää, että aloitusviisikkopaikkaa on sommiteltu Koposelle. Antamassaan haastattelussa nuori mies sanoi, tarkkaa sanamuotoa käyttäen, että hänelle ”annetaan mahdollisuus lunastaa itselleen paikka avaukseen.” Koposen peli tulee varmasti ailahtelemaan pitkän kauden aikana ja paineiden alla, mutta Hongalla on Nikitinissä yksi sarjan parhaista vaihtomiehistä. Nikitinin päästäminen avausviisikkoon tarpeen tullen tuskin heikentää peliä pitkällä tähtäimellä. Nikitin on seurannut kahden vuoden ajan aitiopaikalta Koposen kehittymistä lupaavasta junnusta tulevaisuuden maajoukkuetähdeksi. Olli on kokenut pelaaja, joka tietää varmasti, mikä palvelee joukkueen etua parhaiten. 15-20 minuutin ottelukohtainen saldo mestaruuteen pyrkivässä joukkueessa ei ole millään mittapuulla vähäinen. Ollin viime kauden alun takeltelut menevät pitkälti loukkaantumisen sekä hetkellisten roolitusongelmien piikkiin. Playoffseissa nähtiinkin jo pitkälti tuttua Ollia.
Nelospaikan pelaajan ”puuttumisesta” olen samaa mieltä kuin moni muu täällä: tarkka roolitus ei ole välttämätön, kunhan pelaajat ymmärtävät pelijärjestelmän. Uskon, että kauden aikana Pavicevic peluuttaa etenkin pienempiä joukkueita vastaan useasti viisikkoa, jossa Hickey aloittaa vaihtopenkiltä, ja Williams, Matinen, Muurinen ja Cummings vuorottelevat 2-5-paikoilla (á la Phoenix Suns). Keväällä 2006 Hongan vahvuudeksi mainostettiin joukkueen materiaalin leveyttä. Alkavalla kaudella käyttöpelaajien määrä tulee olemaan vähäisempi, mutta aloittavat 6-7 pelaajaa ovat Katajan ja ToPon ohessa sarjan parhaat.
Junnuosasto saa mitä ilmeisimmin kohtuullisen tasaisesti peliaikaa kauden edetessä. Näytön paikka on edessä etenkin Vilkku Vanjoella, jolla on erinomainen mahdollisuus nousta intin runteleman kauden jälkeen käyttöpelaajien joukkoon. Kaikki junnukorista vähänkin seuraavat puolestaan tietävät kyllä, mihin Juho ”Nepoleon” Neponen, Teemu Rintala, Eldar Skamo ja Anselmi ”Nuorempi” Vanjoki tarpeen tullen pystyvät.
Tässä vaiheessa tietysti jotkut ihmettelevät, eikö omassa ajatuskulussani ole lainkaan sijaa kritiikille. On, tietystikin, mutta harvemmin kykenen esittämään asian yhtä puolta pohtimatta kääntöpuolta laisinkaan. Muiden esille nostamista kysymysmerkeistä nostan akuuteimmaksi Koposen tilanteen, mutta ”kysymysmerkin” sijasta tahtoisin puhua jännitysmomentista. Olen nähnyt Koposen kehittyvän silmissä kohti kotimaisen tähtipelaajan statusta, ja Tampereen PM-kisoissa Koposen otteet ailahtelivat maajoukkuepelaajistamme kaikkein vähiten. Asettaessani Koposelle suuria odotuksia olen moneen otteeseen joutunut muistuttamaan itselle, että menneellä kaudella jannu oli 17-vuotias. Kun olin itse kultaisen 1990-luvun lopussa saman ikäinen, käytin päiväni pääasiassa pilsnerin juomiseen, tukan kasvattamiseen ja Quaken hakkaamiseen verkossa. Iästään ja häneen kohdistetuista odotuksista huolimatta Petteri on aina kyennyt ylittämään asettamamme riman, joten miksi sama trendi ei jatkuisi?
Phil Hickeyn suuri fani en ole koskaan ollut. Viime kauden Hongan isot miehet eli Make, Zittari ja Horace vaikuttavat nopeudeltaan elosalamilta Big Philiin verrattuna. Pavicevicille ominaiseen sähäkkään puolustukseen ja nopeaan juoksupeliin en Hickeyn usko täysin sopeutuvan. Joukkueen kannattajana tahdon kuitenkin uskoa, että Hickey murtaa ennakkoluuloni. Pavicevic on moneen otteeseen sanonut pitävänsä Hickeyn pelityylistä, ja Pavicevic varmasti tietää itse pelijärjestelmänsä minua paremmin. Sen lisäksi Hickey (ja Williams) eivät muuta voi kuin parantaa Hongan viime kauden murheenkryyniä, sulkupeliä.
Kuten aiemmin kirjoitin, tulevan kauden joukkueesta Nikitin tulee olemaan Hongan viimeinen (pelaaja)linkki 2000-luvun alun mestarijoukkueisiin. Zittaria, Jukkaa ja Makea tulee ikävä, mutta miehet ovat valinneet oman tiensä, enkä voi muuta kuin kunnioittaa heidän päätöksiään. Toivotan kaikille edellämainituille parasta mahdollista tulevaa kautta ja toivon, että 1986-1988-syntyneiden kvintetistä löytyy vastuunkantajia tulevaisuuden Honkaan!
Eli Pavi osaa hoitaa homman kotiin, ainakin tuon ylläolevan perusteella.