- Viestejä
- 2 819
Vs: Honka 2007-2008
Muistelen huvittuneena syksyn 2005 ensimmäisiä runkosarjamatseja, jolloin kävin ensimmäistä kertaa Hongan matseissa lehdistökortin turvin. Parin aikaisemman vuoden ajan olin katsonut korispelejä äärimmäisen harvakseltaan, lähinnä finaaleita televisiosta ja pari Erron Maxeyn Pussihukkien ottelua Myrtsissä. Päähäni oli iskostunut sellainen kuva Pajosta, että kyseessä on pelaajilleen silmittömästi huutava despootti, jolle vihelletään teknisiä virheitä jo tuomariin päin katsomisesta. Kestikin puoli vuotta oppia, ettei ole mitään syytä kiivetä lähimpään puuhun lausumaan Ave Mariaa joka kerta, kun Pajo kävelee vastaan.
Nopeasti ne asetelmat muuttuvat. Coachin räiskähtelevä temperamentti ja hänen tapansa steppailla tuon tuosta pelikentän puolella hämäävät varmasti vierasjoukkueen kannattajaa, kuten ne hämäsivät minuakin aiemmin. Kaipa se vanha kansanviisaus pitää tapansa, että ensimmäiset johtopäätökset on vedettävä varovasti. Coach on osoittautunut huumorintajuiseksi, ystävälliseksi ja keskusteluun kykeneväiseksi kaveriksi, mitä en sulin surminkaan olisi uskonut vielä kaksi vuotta sitten.
Pajon viiden vuoden soppari on ainakin tälle katsojalle tervetullut uutinen. Coachin persoona ja vaatimustaso on joillekin pelaajille liikaa, mutta niin kauan kuin pelaajajatkuvuus on samaa luokkaa kuin nykyisin, coachin ei tarvitse tinkiä omastaan. Yksittäisistä pelaajista Koposen kehittäminen tuo tietysti sen koreimman sulan coachin hattuun, mutta nähdäkseni myös sällit kuten Muurinen, Ulander, Iisalo, Nikitin ja Väänänen ovat saaneet hänen valmennuksestaan paljon irti.
Muistelen huvittuneena syksyn 2005 ensimmäisiä runkosarjamatseja, jolloin kävin ensimmäistä kertaa Hongan matseissa lehdistökortin turvin. Parin aikaisemman vuoden ajan olin katsonut korispelejä äärimmäisen harvakseltaan, lähinnä finaaleita televisiosta ja pari Erron Maxeyn Pussihukkien ottelua Myrtsissä. Päähäni oli iskostunut sellainen kuva Pajosta, että kyseessä on pelaajilleen silmittömästi huutava despootti, jolle vihelletään teknisiä virheitä jo tuomariin päin katsomisesta. Kestikin puoli vuotta oppia, ettei ole mitään syytä kiivetä lähimpään puuhun lausumaan Ave Mariaa joka kerta, kun Pajo kävelee vastaan.
Nopeasti ne asetelmat muuttuvat. Coachin räiskähtelevä temperamentti ja hänen tapansa steppailla tuon tuosta pelikentän puolella hämäävät varmasti vierasjoukkueen kannattajaa, kuten ne hämäsivät minuakin aiemmin. Kaipa se vanha kansanviisaus pitää tapansa, että ensimmäiset johtopäätökset on vedettävä varovasti. Coach on osoittautunut huumorintajuiseksi, ystävälliseksi ja keskusteluun kykeneväiseksi kaveriksi, mitä en sulin surminkaan olisi uskonut vielä kaksi vuotta sitten.
Pajon viiden vuoden soppari on ainakin tälle katsojalle tervetullut uutinen. Coachin persoona ja vaatimustaso on joillekin pelaajille liikaa, mutta niin kauan kuin pelaajajatkuvuus on samaa luokkaa kuin nykyisin, coachin ei tarvitse tinkiä omastaan. Yksittäisistä pelaajista Koposen kehittäminen tuo tietysti sen koreimman sulan coachin hattuun, mutta nähdäkseni myös sällit kuten Muurinen, Ulander, Iisalo, Nikitin ja Väänänen ovat saaneet hänen valmennuksestaan paljon irti.
;D ;D ;D