Vs: Huima 2010-11
Otin tähän peluutukseen kantaa tilastollisesti jo ennen tätä viimeistä peliä. Eli jo tilastoista pystyy kartoittamaan, ettei hyökkäyksessä ole uhkaa vastustajalle tarpeeksi laajalla rintamalla. Enkä lähde neuvomaan valmentajaa, ketä pitäisi peluuttaa ja ketä ei, mutta kyllä mielestäni valmentajan kontolle menee se, ettei hyökkäyksessä ole tarpeeksi uhkaa vastustajalle. Se on vaan niin armottoman helppoa puollustaa joukkuetta, jossa vain jenkit yrittää tehdä koreja. Ja tässä tapauksessa entistä helpompaa, kun jenkki, joka on takapelaaja, ottaa itse ja joutuu välillä pakosta ottamaan huonoja ratkaisuja. Koko joukkueen menestystä ei voi rakentaa jenkkien varaan. Junnujen on pakko alkaa ottaa vastuuta myös hyökkäyspäässä.
Tavoitteena on varmasti peluuttaa joukkuetta tasaisesti, mutta ei se joukkueen kokemus kartu pelkästään sillä, että siellä kentällä vietetään aikaa se 10-20 minuuttia pelistä, jos ei paikoista saada kuin yksi, tai korkeintaan kaksi pelitilanne heittoyritystä edes aikaiseksi? Ei siellä mitään kokemusta kartu, jos ei uskalla ratkaisuja tehdä. Ei siellä opi muuta kuin siirtämään sitä vastuuta vastaisuudessakin.
Ehkä olisi aika ottaa asia pöydälle joukkueen sisällä ja keskustella asiasta. Peräänkuuluttaa vastuuta ja rohkeutta tehdä ratkaisuja. Nimittäin mikäänhän ei sytytä ukkoa puolustuspään työskentelyynkään paremmin kuin henkilökohtainen onnistuminen paikkapaikoin hyökkäyspäässä. En tiedä, miten joku voi kokea onnistumisen tunnetta, jos ei edes yritä ratkaista hyökkäyksessä kertaakaan pelin aikana? Puolustamisesta? Ehkä uskoisin, että puollustamisesta voisi saada onnistumisen tunteen, mutta silloin pitäisi myös voittaa pelejä. Pelejä ei kuitenkaan voiteta, jos vain jenkit hyökkää, tai jenkit + yksi kotimainen uskaltaa ratkaista peleissä. Heittoja ukot heittoja! Valmentaja ottaa sitten penkille, jos heitto ei putoa. Mutta. Kyllä valmentajan täytyy ottaa ukko penkille, jos ei haluakkaan osallistua hyökkäykseen. On aivan turha osoitella sormella, että jenkit heittää itsekkäästi. Mitä muuta he voivat tehdä, jos kukaan muu ei heitä kuin treeneissä?
Mitä tulee katsomon huutoihin, niin en muista sellaista peliä, jossa katsomosta ei jotain olisi kritisoitu. Siitä on joko ammennettava voimaa, tai suljettava korvat. Veikkaisin, että siitä on helpompi ammentaa kuitenkin sitä voimaa. Ainahan niitä huutoja kuuluu. Katsojat ovat aina parhaita asiantuntijoita, valmentajia ja pelaajia. Se käsitys ei muutu koskaan.
