Vs: JOEN SUU
Jälleen kerran on pettymyksen päivä lähellä. Leuka kannattaa painaa rintaan ja niin olenkin tehnyt heti aamusta alkaen, kun luin lehdestä kunniamerkkien saajat.
Toiveikkaana yritin löytää oman nimeni noiden sankarien joukosta, mutta ei. Ei mitään prenikkaa taaskaan, vaikka rehellisesti ja uskollisesti palvelin työnantajaani taas kerran kokonaisen vuoden. Mitä nyt pari ruuvia kesällä kähvelsin ruohonleikkuriin, kun en niin vähän takia kehdannut rautakauppaan mennä. Näinköhän joku nuolija-työkaveri oli senkin nähnyt ja käräyttänyt minut poloisen?
Mutta vielä on pienet toiveet siitä, että tiistaina minut ylennettäisiin reservissä. Tosin olisihan siitäkin jo ennakkotieto tullut, kuten edellisestäkin, parikymmentä vuotta sitten tapahtuneesta ilosanomasta. Vääpeliksi piti minun jääväni. No onhan noita alempiarvoisiakin herroloita. Mutta kun ei edes kertausharkkoihin kutsuta, että pääsisi komentelemaan.
No saahan kuitenkin seurata kohta, kun rosmot menevät taas linnaan ja ovat niin hienoja että. Toivottavasti ne Karpelat, Harkimot ja muut rintamuksiaan, takapuoliaan ja selkävakojaan esittävät papukaijat kompastuisivat laahuksiinsa ja äijät oksentelisivat poolit smokkiensa rinnuksille suorassa lähetyksessä. Pelastaisi ainakin minun illan.
Sorsapilli on jälleen siellä niille herkkusuille valmistamassa hanhenmaksapalleroita ja- terriinejä, kaviaaria ja nahkiaisia, sun muita rikkaiden sapuskoita. Eipä niille öykkäreille kunnon hernesoppa tai läskisoosi kuorimattomilla potuilla maistu.
Saakeli, että tippuisi meteoriitti sinne juuri, kun se köpelö-kivikasvo Aravirta vie Tarja-sulokkaan valssiin! Jäisi paljon ylimääräistä palkkarahaa meille köyhille jaettavaksi. Pilli voi mennä ruokapöydän alle piiloon, kun kuulee ulkoavaruudesta Kuipperin vyöhykkeeltä tulevan oudon vihellyksen. Sehän on selviytyjätyyppi.
Mutta syödään sitä hyvin meilläkin. Ostin sitimarketista merilohta. Ainakin kilon palan. Tarjouksessa oli. Keitetään porkkanoita kyytipojaksi. Kyllä lähtee! Nälkä.
Kyllä jämti on niin!
