- Viestejä
- 19 602
Saakelin papparatsit, kun on meistä papoista ja eukostani sallaa ottaneet kuvan...Minä siis olen tuossa eturivissä eukon kanssa. Eukon laukku on Vuttonin...Minuthan tunnistaa heti siitä, että on kravatti kaulassa. Mulla onkin ihan kaksi krakaa näitä tärkeitä tilaisuuksia varten. Tuo punainen on tämmöisiä iloisia ja hauskoja kuvia varten. Hautajaisiin ja muihin murheellisiin tilaisuuksiin laitan yleensä sen toisen, joka on musta...
En minä niitä kaksinkertaisia kravattisolmuja ossaa tehhä enkä ees yksinkertaisiakaan, vaikka se sopisi mulle parhaiten...Mutta onneksi kun ostin nuo kaksi kravattia 55 vuotta sitten, niin myyjä eli Koposen Jorkki Kuosikulmasta teki niihin vain yhdellä kädellä huiskauttamalla solmut valmiiksi. En oo menny niitä purkamaan. Hiukan vaan löysäilen, kun pois ne otan kiristämästä kaulaani.
On mulla sitten vielä tallella se kravattineulakin, jota käytän aina kun krakaa pidän. Se on muuten helkkarin tärkeä kapine. Sain sen Ukko-vainaalta rippilahjaksi ja ripityksen perään, että elä hävitä...Sillä aina varmistan, ettei kravatin pää lillu siellä poolikulhossa...tai kermakakkujen päällä.
Siinä kravattineulassa on Caterpillarin kuva ja Ukko oli sen saanut aikoinaan sieltä firmasta, kun perkkasi niillä pillareilla melkein kaikki Karjalan uudet pellot sodan jälkeen. Ei niissä pillareissa mittään koppeja ollut silloin eikä minunkaan neulassani ole.
Olen jo sopinut eukon kanssa, että kun lähden täältä maalliselta vaellukselta, niin siihen pahvilaatikkoon, mihin minut asetetaan ennen tulille laittamista, niin päälleni taiotaan väkisin vanha rippipukuni, ne kaksi kravattia ja se neula...Kyllähän se on niin, että kun lähtö tulee, niin on hyvä, että koristellaan kaveri oikein kunnolla hyvännäköiseksi, kun itse ei enää ole kuin kreikkalainen veistos, kuten nuorempana olin...
Näillä mietteillä taas iloisesti eteenpäin. Ja täysillä!
En minä niitä kaksinkertaisia kravattisolmuja ossaa tehhä enkä ees yksinkertaisiakaan, vaikka se sopisi mulle parhaiten...Mutta onneksi kun ostin nuo kaksi kravattia 55 vuotta sitten, niin myyjä eli Koposen Jorkki Kuosikulmasta teki niihin vain yhdellä kädellä huiskauttamalla solmut valmiiksi. En oo menny niitä purkamaan. Hiukan vaan löysäilen, kun pois ne otan kiristämästä kaulaani.
On mulla sitten vielä tallella se kravattineulakin, jota käytän aina kun krakaa pidän. Se on muuten helkkarin tärkeä kapine. Sain sen Ukko-vainaalta rippilahjaksi ja ripityksen perään, että elä hävitä...Sillä aina varmistan, ettei kravatin pää lillu siellä poolikulhossa...tai kermakakkujen päällä.
Siinä kravattineulassa on Caterpillarin kuva ja Ukko oli sen saanut aikoinaan sieltä firmasta, kun perkkasi niillä pillareilla melkein kaikki Karjalan uudet pellot sodan jälkeen. Ei niissä pillareissa mittään koppeja ollut silloin eikä minunkaan neulassani ole.
Olen jo sopinut eukon kanssa, että kun lähden täältä maalliselta vaellukselta, niin siihen pahvilaatikkoon, mihin minut asetetaan ennen tulille laittamista, niin päälleni taiotaan väkisin vanha rippipukuni, ne kaksi kravattia ja se neula...Kyllähän se on niin, että kun lähtö tulee, niin on hyvä, että koristellaan kaveri oikein kunnolla hyvännäköiseksi, kun itse ei enää ole kuin kreikkalainen veistos, kuten nuorempana olin...
Näillä mietteillä taas iloisesti eteenpäin. Ja täysillä!