Junnukoriksen tila Suomessa

[ttkk87]

Näen, että tässä voi olla isossa roolissa myös vanhempien heikohko lajituntemus erityisesti jos omaa taustaa ei ole. Mikäli ei tunne lajia on vaikea arvioida, kuinka paljon peliaikaa kukakin ansaitsee. Se harvemmin kuitenkaan estää ajattelemasta, etteikö oma läheinen ansaitsisi enemmän peliaikaa. Koripallossa puolustuksen kyvyt esimerkiksi on vaikeasti mitattavissa. Kuitenkin puolustuksessa pärjääminen on usein pelaamisen edellytys.

Myös tässä ihan rehellinen keskustelu valmentajan kanssa avaa varmasti silmiä

 

[Ponputtelija]

Myös tässä ihan rehellinen keskustelu valmentajan kanssa avaa varmasti silmiä

Tästä on varmasti hyvä lähteä. Valitettavasti molemmin puolinen näkemysten esiin tuominen ei välttämättä tarkoita, että asiasta oltaisiin jatkossa samaa mieltä.

 

[Chaser23]

Jos nyt puhutaan vain peliajasta, sen vaikutus kehittymiseen aika vähäinen. Jos harjoituksissa kaikilla halukkailla on samat mahdollisuudet harjoitella ei peliajan tai pelaako vaikka 2divisioonassa ole suurta merkitystä siinä että joku nousisi tai karkaisi taidoissa täysin tavoitettomaksi. Toki jos peliaika kehittymisestä huolimatta pysyy alhaisena tai sarjataso tuntuu väärältä kannattaa asiasta keskustella suoraan valmentajan kanssa ja kysyä mikä hänen näkemys/syy liian vähäiseen peliaikaan on. Jos taas jopa harjoituksissa tuntee että kaikki kyvykkäät ja halukkaat eivät saa samanlaatuista harjoitusta, kannattaa siintäkin ensin keskustella valmentajan tai seuran edustajan kanssa ja jos tilanne ei muutu niin alkaa katsella onko alueella toista seuraa tai lajia.

 

[ttkk87]

Tästä on varmasti hyvä lähteä. Valitettavasti molemmin puolinen näkemysten esiin tuominen ei välttämättä tarkoita, että asiasta oltaisiin jatkossa samaa mieltä.

Pitää varmasti paikkansa, mutta jää todennäköisesti turha voivottelu pois ja voi keskittyä pelaajan mahdollisiin kehitys kohtiin.

 

[Korismutsi22]

Huomaan, että keskustelu on lähtenyt väärille urille ja ehkä johtuen käyttämästäni nimimerkistä oletetaan, että täällä yksi pettynyt (ei lajiataustainen) vanhempi avautuu, kun oma lapsi ei ole saanut peliaikaa. Tästä ei ole kysymys, enkä kommentoi tässä omaa lastani.

Alkuperäinen tarkoitukseni oli keskustella ja pohtia sitä miten lapsen ja nuoren persoonallisuus ja siihen saatava vaste valmennuksen suunnalta vaikuttaa kehitykseen. Mielestäni harjoittelun ja suorituksen psyykkistä puolta ei osata huomioida riittävästi, miten esimerkiksi saadaan varautuneempi, mutta (yhtä)taitava pelaaja uskomaan kehitykseensä ja sitä kautta kehittymään paremmaksi. Onhan totta, että kun ihminen kuulee riittävästi olevansa jossakin onnistunut, itseluottamus kasvaa ja sitä kautta taidot kehittyvät isojakin harppauksia. Hiljaiset, muille tilaa antavat lapset jäävät helposti sivustalle tekemään omaa suoritustaan, eivät pidä itsestään meteliä tai ora kontaktia valmentajiin, ja luonnollisesti saavat näin myös vähemmän huomiota myös valmennukselta, kun taas ulospäin suuntautunut rämäpää menee tilanteisiin ja saa rohkeutensa avulla enemmän mahdollisuuksia vaikkei taidot olisikaan yhtä hyvät kuin sillä toisella. Toki psyykkisen tason huomioiminen vaatii myös valmentajalta itsetuntemusta ja kykyä peilata omia tunteitaan toiseen ja taitoa katsoa myös itseään objektiivisesti.

Tämä sama ilmiö on yhteiskunnassa muuallakin ja kun muissakin yhteyksissä olen tällaista mentaalitason asiaa tuonut esille, se on ollut yhtä vaikeaa vastaanottaa kuin tässäkin keskustelussa huomaan.

Harmittaa, että kuinka paljon potentiaalia voi jäädä sivuun, kuinka paljon lajin parissa lopetetaan tämän takia, kun tätä psyykkistä puolta ei osata ottaa riittävästi osaksi valmennusta. Onneksi esim. Urhea-toiminta on panostanut tähän ja se siirtyy sieltä toivottavasti myös junnutasolle.

 

[Chaser23]

Tuo pointti meni itseltä ohi, mutta koulutettu valmentaja ymmärtää myös psyykkistä puolta ja pitäisi osata kohdata erilaisia persoonallisuuksia ja huomata/huomioida ihan samalla tavalla se salin hiljaisin poika kuin se rämäpääkin ja osata toimia heidän kanssaan, toista pitää ehkä enemmän kannustaa ja rohkaista ja toista taas jo vähän hillitä. Mainitsit työelämän avauksessa ja siellä ihan totta että oman osaamisen esiin tuonti ja itsensä markkinointi on eduksi ja varmasti sitä on myös kilpaurheilussa kun aletaan kilpailemaan mahdollisuuksista etenkin jos ollaan taidollisesti samoilla viivoilla voi sillä ulospäinsuuntautuneella olla etua. Ihan juniori iässä ja etenkin vielä harraste urheilussa ei tietenkään tällaiseen itsensä mainostamiseen pitäisi olla mitään syytä ja tarvetta.

 

[Ohiheitto]

Hyvää pohdintaa ja ymmärrän tarpeen puolustaa valmentajia. He tekevät pyyteetöntä työtä, pienellä korvauksella. Ja hyvin usein tekevät sen hemmetin hyvin ja isolla sydämellä. Sitä arvostavat varmasti kaikki vanhemmat, kuten itsekin!

Siltikin, väitän, että suosimista tapahtuu ja se on inhimillistä, harvemmin varmaan edes tietoista. Väitän, että jos on kaksi saman tasoista pelaajaa, se koristaustaisten vanhempien lapsi saa enemmän mahdollisuuksia kuin "maallikkovanhempien" lapsi. En sano, että valmentajat tekevät tätä välttämättä kovin tietoisesti, vaan pikemminkin väitän että on inhimillistä ettei aina pystytä tekemään objektiivista arviota ja silloin erilaiset asiat saavat painoarvoa. Esimerkiksi lajitaustaiset vanhemmat käyvät varmasti enemmän dialogia valmentajan kanssa, joka taas voi alitajuisesti vaikuttaa valmentajan päätöksiin. On mielestäni todella yksioikoinen oletus ja kertoo lajin piirien sisäänpäin lämpeävyydestä, että maallikkoperheissä ei panostettaisi lapsen tai nuoren harrastukseen... Ihan varmasti panostetaan ja annetaan aikaa, ollaan mukana toiminnassa ja kannustamassa, vaikkei lajin yksityiskohtia ymmärrettäisikään syvällisesti. Olen nähnyt tätä paljon esimerkkejä vuosien varrella.

Eikö ole potentiaalin haaskausta, että oletetaan lajitaustaisten vanhempien lasten olevan lähtökohtaisesti paremmissa asemissa ja sitä kautta heihin panostetaan enemmän? Mielestäni koripallossa, kuten muissakin joukkuelajeissa, aletaan liian varhain luokittelemaan pelaajia menestyjiin ja "höntsäilijöihin", jolloin valmennus panostaa enemmän katsomaansa "kärkiporukkaan" ja muut jäävät väistämättä vähemmälle. Tämä kasvattaa "kärkiporukan" etumatkaa ja syö muiden motivaatiota, jolloin hyviä pelaajia tippuu varmasti matkalta pois. Pitäisi antaa enemmän mahdollisuuksia eikä valmentaa vain pelimenestys silmissä kiiluen.

Tiedän, että kommenttini suututtaa monia intohimoisesti lajiin ja junioiritoimintaan suhtautuvia, mutta toivottavasti tästä herää myös muita ajatuksia. Lajia palvelee eniten se, että KAIKKI pääsevät mukaan ja saavat mahdollisuuksia taustasta riippumatta.

Vähän jatkoa mutta tyttöjen koripallosta (2002/2003-)

En ole junnukorista pitkään seuranneena ja joukkueenjohtajana toimiessani havainnut että lajitaustaisten vanhempien nuoret olisivat saaneet jotenkin erityiskohtelua, voi johtua siitä näitä lajitaustaisia vanhempia on ollut kovin harvassa, hyviä pelaajia sitten enemmänkin.
Kilpaorientoituneessa koripallossa pelaajat valitaan taitojensa ja oletettavasti kehittyvien taitojen perusteella. Sitten jossakin vaiheessa kustannukset voivat arvatenkin rajoittaa osallistumista vaikka seuroissa on mahdollisuus hakea taloudellista tukea.

Tuohon

KAIKKI pääsevät mukaan

Kun vuoden 2016 Susi -leiritykset alkoivat niin ensimmäisille leireille kutsuttiin 120 nuorta, josta sitten siivulöityi mm. nykyiseen maajoukkueeseen ja naisten liigaan. No tätä kaikki mukaan -systeemiä arvosteltiin tälläkin foorumilla ankarasti ja sitä kun pidettiin vain liiton rahankeräämisenä. Jaa, no miten ne pelaajat sitten olisi pitänyt seuloa?

 

[Ohiheitto]

Huomaan, että keskustelu on lähtenyt väärille urille ja ehkä johtuen käyttämästäni nimimerkistä oletetaan, että täällä yksi pettynyt (ei lajiataustainen) vanhempi avautuu, kun oma lapsi ei ole saanut peliaikaa. Tästä ei ole kysymys, enkä kommentoi tässä omaa lastani.

Alkuperäinen tarkoitukseni oli keskustella ja pohtia sitä miten lapsen ja nuoren persoonallisuus ja siihen saatava vaste valmennuksen suunnalta vaikuttaa kehitykseen. Mielestäni harjoittelun ja suorituksen psyykkistä puolta ei osata huomioida riittävästi, miten esimerkiksi saadaan varautuneempi, mutta (yhtä)taitava pelaaja uskomaan kehitykseensä ja sitä kautta kehittymään paremmaksi. Onhan totta, että kun ihminen kuulee riittävästi olevansa jossakin onnistunut, itseluottamus kasvaa ja sitä kautta taidot kehittyvät isojakin harppauksia. Hiljaiset, muille tilaa antavat lapset jäävät helposti sivustalle tekemään omaa suoritustaan, eivät pidä itsestään meteliä tai ora kontaktia valmentajiin, ja luonnollisesti saavat näin myös vähemmän huomiota myös valmennukselta, kun taas ulospäin suuntautunut rämäpää menee tilanteisiin ja saa rohkeutensa avulla enemmän mahdollisuuksia vaikkei taidot olisikaan yhtä hyvät kuin sillä toisella. Toki psyykkisen tason huomioiminen vaatii myös valmentajalta itsetuntemusta ja kykyä peilata omia tunteitaan toiseen ja taitoa katsoa myös itseään objektiivisesti.

Tämä sama ilmiö on yhteiskunnassa muuallakin ja kun muissakin yhteyksissä olen tällaista mentaalitason asiaa tuonut esille, se on ollut yhtä vaikeaa vastaanottaa kuin tässäkin keskustelussa huomaan.

Harmittaa, että kuinka paljon potentiaalia voi jäädä sivuun, kuinka paljon lajin parissa lopetetaan tämän takia, kun tätä psyykkistä puolta ei osata ottaa riittävästi osaksi valmennusta. Onneksi esim. Urhea-toiminta on panostanut tähän ja se siirtyy sieltä toivottavasti myös junnutasolle.

Rohkenen olla kanssasi jotenkin eri mieltä, tosin voin vain puhua muutaman seuran puolesta ja tyttökoripallosta (2020/2023-).

Seurojen, joiden toimintaa olen lähemmin seurannut, valmentajat ovat olleet jo minitasosta lähtien koulutettuja ja valmentajan eriasteisiin tutkintoihin vakavasti hakeutuvia henkilöitä, molemmista sukupuolista (jos saa näin sanoa). Ja nämä valmentajat kyllä ovat ottaneet huomioon nuoren potentiaalisen kehityksen ja näin anteen mahdollisuuksia (tuskin kuitenkaan ivat psykologeja niin kuin en minäkään).
Ja lopuksi en ole valmentaja eikä minulla ole (enää) mitään toimia missään seurassa, joten voin mielestäni arvioida ainakin muutamaan seuraa aíka objektiivisesti.

 

[JOKERY]

Tuon ylen sarja obasta pisti mielenkiinnon heräämään junnusarjoja kohtaan ja toki tämä drive/oba keissi vielä lisäsi sitä. Tää ehkä tullut esille jo tässä ketjussa, mutta voisiko joku vielä kertoa mitä tapahtu oballe? Graham sai potkut ja pelaajat lähti Grahamkäin perässä Driveen ja Huff palkattiin obaan? Missä sarjassa oba pelaa? Luovuttiko he paikkansa sm u19 sarjassa kun pelaajat lähti? En löytänyt basket.fi tai omnian sivuilta mitään tietoa missä pelaavat. Onko joku välivuosi menossa ja sitten palataan johonkin sarjaan?

 

[Penna]

Suosimista tapahtuu aivan varmasti ja aivan jokaisessa harrastuksessa. Tietoisesti tai tiedostamatta.
Mutta meillä on myös erilaisia ohjaajia/valmentajia. Hyviä ja huonoja, lajitaustalla ja ilman.
Se, että se olisi yleistä, niin tähän en usko.

Oma mielipide on se, että alle 12v. pitäisi peliajat mennä tasan.
13-14v. voidaan jo vähän miettiä pelaamista. Vanhimmissa ikäluokissa, varsinki kilpapuolella, parhaat pelaa enemmän (riippuen pelistä).

 

[Rudolph Myyränius]

Kohteliaisuussyistä ensin huomio yllä olevaan keskusteluun ennen omaa asiaani. En ole huomannut junioreissa tällaista suosimista, mutta päinvastoin olen tuskaillut sen kanssa miten hövelisti pelaajien annetaan pelata "virheidensä läpi". Kentällä näkee todella paljon asioita, jotka eivät koripallokentälle lähtökohtaisesti kuulu. Silti näitä huonoja tapoja ei nuoremmissa ikäluokissa vielä karsita esim. peliajalla säädellen. Hyvin ymmärtäväisiä ovat valmentajat ja penkityksiä tai suoraa palautetta näkee/kuulee hyvin vähän. Sinällään peleillä ei mielestäni merkitystä kehitykseen ole vaan näen ne enemmän motivaation lähteinä ja mittareina sille kehitykselle. Eli eipä niitä kovin vakavasti kannata ottaa liian varhaisessa vaiheessa uraa. Työ tehdään siellä treeneissä ja omalla ajalla. Ei kenenkään kehitys peliminuutteihin kaadu. Motivaatio toki voi kaatua.

Mutta itse aiheeseen. Olen kirjoittanut muutamissa topiceissa aiheeseen (juniorikoris) liittyen omia näkemyksiäni. Justice Grahamia koskeneessa keskustelussa pohdiskelin eri koulukuntaeroja ja sitä miten Graham toi mukanaan tuulahduksen amerikkaa eli yksilökeskeisempää kulttuuria ja tekemisen tapaa. Myös kovempaa yksilöllistä vaatimustasoa pedagogisemman lähestymistavan sijaan.

NBA-topiceissa päivittelin NBA-pelaajien (nimenomaan jenkkien) puutteellisia puolustustaitoja. Samaan hengenvetoon olisi voinut toki hyökkäyspelaamisen yksioikoisuuttakin poikkeusjengejä lukuunottamatta ruotia, mutta en siihen aiheeseen jaksanut lähteä sen syvemmälle. Näiden näen olevan seurausta tuosta jenkkien tapakulttuurista urheilun puolella, jossa korostetaan sitä seuraavan supertähden etsimistä, individualismia ja itsekästä oman edun tavoittelua. Se mikä on rakenteissa tulee tietysti myös kentälle ja siinä missä jenkit tietenkin ylivertaisesta poolistaan näitä supertähtiä löytävätkin, niin kokonaisuutena heidän koriskulttuurinsa on rappeutumaan päin. Muu maailma on kuronut eroa isosti kiinni ja niin etiäppäin.

Siksipä tuota sitten Justicelle tilaa antaessaankin hieman huolestuneena seuraa eli mihin oman maan meininki jatkossa kehittyy. En osaa sanoa tarvitseeko sen enempää huolissaan olla, mutta parempaa koripalloa taitaa kuitenkin syntyä mikäli EI ota mallia liikaa Jenkeistä. Go figure.

Aihe tuli ajankohtaiseksi, kun kuuntelin Bill Simmonsin podcastia:

Samoja huomioita oli sielläkin tehty, mutta tosiaan tuolta toisesta näkökulmasta eli suuren veden tuolta puolen. Hienoa, että sieltä löytyy näin korkeassa asemassa olevia korisvaikuttajia, joilla on rohkeutta olla brutaalin rehellisiä omalle läskiperseisyydelle ja mielenvikaisuudelle. GO AMERICA FUCK YEAH!

 

[Henke]

Davviguovlu Koris levittää korista Lapin lakeuksille

www.basket.fi

 

[Penna]

Pohjoisessa tehdään todella hyvää työtä koripallon eteen.
Oulun Namika nostanut harrastajamääriä huimasti ja muutenkin tekeminen huomattavasti "vapaampaa" kuin muualla.

 

[Penna]

Tapiolan Honka U16 SM-sarjassa
2007-2008 / 2022-2023 välillä
4 kultaa / 3 hopeaa / 2 pronssia

Ensi kaudella tulee toinen vuosi putkeen, että eivät pelaa U16 SM-sarjaa.
Mitäs mitäs?
U17 SM-sarjaan vielä mahdollisuudet nousukarsinnan kautta, mutta en ehkä tätä
odottaisi yhdeltä Suomen suurimmalta junnuseuralta.

Toisaalta HNMKY on kaikissa junnujen SM-sarjoissa mitalipeleissä.

 

[matador]

Tapiolan Honka U16 SM-sarjassa
2007-2008 / 2022-2023 välillä
4 kultaa / 3 hopeaa / 2 pronssia

Ensi kaudella tulee toinen vuosi putkeen, että eivät pelaa U16 SM-sarjaa.
Mitäs mitäs?
U17 SM-sarjaan vielä mahdollisuudet nousukarsinnan kautta, mutta en ehkä tätä
odottaisi yhdeltä Suomen suurimmalta junnuseuralta.

Toisaalta HNMKY on kaikissa junnujen SM-sarjoissa mitalipeleissä.

Honka on kuin varjo siitä mitä se oli 2010-luvulla. Sikäli erikoista, että uusi upea Honkahalli valmistui juuri noihin aikoihin. HNMKY ottanut selkeän herruuden pääkaupunkiseudulla. HBA tietysti omalta osaltaan tullut sotkemaan kuvioita.

 

[Tapiolan Campazzo]

Honka on kuin varjo siitä mitä se oli 2010-luvulla. Sikäli erikoista, että uusi upea Honkahalli valmistui juuri noihin aikoihin. HNMKY ottanut selkeän herruuden pääkaupunkiseudulla. HBA tietysti omalta osaltaan tullut sotkemaan kuvioita.

Kuten nimimerkistä arvaatte seuraan Honkaa melko läheltä. Allekirjoitan kommentinne melko oikeantyyppisiksi, ainakin jos puhumme poika puolesta. Tyttöjen puolella Honka on tehnyt hyvää duunia (Aarnisalo, Lemmilä, Tyynilä, Sandvik ja lisää tulossa). Ja tyttöjoukkueet pääsääntöisesti ovat aivan valtakunnan huipulla. Poika puolella on tapahtunut hiipumista jossa seuralla on varmasti peiliin katsomisen paikka. Toki kilpailu on kovempaa poikien puolella, eikä sovi väheksyä jääkiekon ja jalkapallon kovempaa imua pojissa.

 

[Penna]

Honka on kuin varjo siitä mitä se oli 2010-luvulla.

Jotain muutosta Espoossa on tapahatunut.
U15/U16 poikien lisenssejä kaudella 2021-2022 EBT, Honka ja LePy yht 221 kpl. Nyt 143kpl.
Tätä ei selitä pelkästää Drive, jolla tällä kaudella 16 lisenssiä.

Helsingissä vastaavat määrät 244 -> 266

 

[Chaser23]

Jotain muutosta Espoossa on tapahatunut.
U15/U16 poikien lisenssejä kaudella 2021-2022 EBT, Honka ja LePy yht 221 kpl. Nyt 143kpl.
Tätä ei selitä pelkästää Drive, jolla tällä kaudella 16 lisenssiä.

Helsingissä vastaavat määrät 244 -> 266

Mistä kaivoit nämä lisenssimäärät? Basketin mukaan esim. Drivella 19 lisenssipelaaja jo pelkässä U16 joukkueessa?

 

[Penna]

Mistä kaivoit nämä lisenssimäärät? Basketin mukaan esim. Drivella 19 lisenssipelaaja jo pelkässä U16 joukkueessa?

Drivellä on U15/U16 (08/09) poikia 16 pelaajaa. Mukana näyttäisi olevan kolme vielä nuorempaa pelaajaa.
Mutta oli sitten 16 tai 19, niin ei selitä sitä eroa, että 2v U15/16 ikäluokassa on pelaajien määrä Espoossa laskenut 221 lisenssistä siihen mitä se nyt on.

 

[Penna]

...ja siis lisenssitilastoista kaivoin tiedot.