Vs: Karsintasarja
Korihait-TuNMKY pelissä suurin mielenkiinto kohdistui divaria suvereenisesti hallinneen Mikko Jalosen paluuseen pohitullin parketeille sekä siihen, onko taistelu/tuurivoitto Forssasta saanut Hait minkäänlaiseen iskuun ja ovatko IS-tähtikisan voittaja Big-Edin pelihalut vielä tallella.
Iso-Ed otti 5 minuuttia ennen pelin alkua kovat otteet käyttöön, ja apuvalmentaja Vuorinen kävi hakemassa hänelle puffetista suklaapatukan. Tämän vaikutus ei ainakaan vielä ensimmäisellä puoliajalla näkynyt, vaan Ed veti muutamia heittoja parista metristä huonola tuloksella. Lisäksi käteen tarttui 20 minuutin aikana huikea yksi levypallo. Murales Louisin karsintasaran komeimman blokin jälkeen Korihait pelasi palloa muutaman kerran korin alle ja siirtyi 9-4 johtoasemaan. Tämän jälkeen namika siirtyi paikkapuolustukseen ja korin alla ei tilaa entiseen malliin ollut, ja eipä ketään kiinnostanut sinne edes syöttöä suunnitella. Taktiika toimi, kun Korihaiden erittäin vaaralliset kolmen pisteen heittäjät kolistelivat totutusti rautoja ja namika teki itse koreja. 2-17 runin jälkeen tilanne olikin 11-21 ja ensimmäisen kerran Mikko Jalosen toivoi pelaavan kotijoukkueen paidassa. Ronald Yates tekiHaiden 15 ensimmäistä pistettä, jonka jälkeen Perkins ja joku toinen saivat tehtyä 2 pistettä mieheen.
Toinen erä oli tasaista pelailua, joka viimeistään näytti, että divarin suomalaisen kärkiporukan ja SM-sarjan muukalaislegioona rupusakin välinen tasoero on todella pieni. Korihaiden onneksi Namikan taukojohdon esti vain Murales Louis, joka intoutui heittelemään jopa 3 pisteen viivan takaa, mutta ei saanut palloa koriin, ellei ollut yksin korin alla ja lähin vastustaja viiden metrin päässä silmät kiinni. Pelitilanneheitot 1. puoliajalla 3/12, mutta vastapainoksi otti tukun levypalloja sekä pari näyttävää blokkia. Yates jäi 2. erässä pisteittä, mutta oli puoliajalla paras piste- sekä levypallomies tilastoilla 15/8. Namikalta Jalonen sekä Silvonen tekivät 9 pistettä mieheen ja Louis 7/9.
Kolmannessa erässäkään ei ihmeitä tapahtunut, vaan lauantai-illan huuma jatkui unettavissa merkeissä. Silvonen pelasi ensimmäisen puoliajan jopa hyvin, mutta puoliajan jälkeen alkoivat ajoittaiset "katsokaa, laitan kaksi kertaa haarojen välistä ja kerran selän takaa sekä heitän perään kolmosen ohi" -suoritukset. Edin suklaapatukasta saama piristysaine alkoi vaikuttaa ja sai jopa muutaman korin aikaiseksi. Alangolla oli kova tehtävä vääntää edin kanssa korin alla, mutta tuomarit sallivat kohtalaiset sitomiset ja tästä johtuen Jan-Axel tehtävästään suoriutuikin kiitettävästi. Louis jatkoi siitä, mihin jäi, eli heittoja ohi ja muutama levypallo. Korihaiden kolmoset kolisivat rautoihin ja silloin kun pallo saatiin alle pelattua, tuli edes jonkinlaisia tilanteita.
Neljännen erän puolenvälin jälkeen Korihait onnistui jollain kumman tavalla pääsemään muutaman pisteen johtoon, ja tätä ei edes Jan-Axelin kovat hyökkäyslevypallot ja korit pystyneet kääntämään. Jalonenkin vielä yritti, mutta kun ei apuja tullut niin ei auta. Ratkaisun makua oli ottelun 15 viimeistä minuuttia pelanneen Niilo Lehtilän kolmosessa, jonka jälkeen Niilo veti vielä toisen kolmosen suunnilleen näkemättä koria suoraan kuljetuksesta hyökkäysajan lopussa. Copelandin häivyttyä kahvion puolelle (ei hajuakaan mitä mahtoi tapahtua) Lehto ja Sarcevic hoitivat pallon ylöstuonnin varmasti ja suurempaa hätää ei Hailla ollut. Yates palkittiin ansaitusti Korihaiden parhaana, jonka lisäksi hyvän pelin pelasivat Perkins sekä loppuhetkillä kunnostautunut Niilo Lehtilä. Namikan Jalonen oli mielestäni kentän paras pelaaja, mutta yksin ei voi ottelua voittaa. Silvonen oli toisella puoliajalla tuttu Sauli ja Louis repi levypalloja, mutta koriin ei palloa saanut. Alanko pärjäsi painissa hyvin, mutta ihmettelen, miksei Ed häntä vähintään turpiin vetänyt, kun sen verran kovat otteet olivat korin alla sallittuja. Alangon hyökkäyslevyjen määrää kaunistelee se, että Korihaiden pelaajilla ei suurimman osan ajasta ollut pienintäkään kiinnostusta mennä pallon perään, jos se ei suoraan käsiin pompannut.
Wimi: Koita itse laittaa painetta palloon, kun Jalonen tuo sitä kohtuullisessa vauhdissa ylös. Ei siitä ainakaan Korihaille hirveästi hyötyä olisi ollut, jos virheiden jälkeen Jalonen olisi asunut vapariviivalla. Hyvin Bojan puolustustehtävissään onnistui ja muutenkin hoiti leiviskänsä kunnolla.
Ei kovin vakuuttava esitys kotijoukkueelta taas(kaan), mutta voitto tuli, joka on tärkeintä. Huomenna Hukista voitto, niin voi hieman varmemmin mielin odottaa ensi viikkoa. Jos tappio on tullakseen, mikä ei hirveästi yllättäisi, olisi sen hyvä olla max viiden pisteeen luokkaa, jotta kotimatsissa koriero olisi realistisesti saatavissa plussan puolelle. Jos sarjapaikka näillä peleillä ja pelaajilla säilyy, niin kiitos ja kauden jälkeen mustat miehet mitä pikimmin lentokoneeseen ja laadukkaammat tilalle. Yatesin huolisin ensi kaudeksikin pienin varauksin.