Pelaajien taidot ovat tietenkin tosi iso osa menestystä, mutta kyllä joukkueen keskinäinen luottamus, yhteen pelaaminen ym. on todella tärkeää, samoin miten pelaa eli mitä valmentaja pyytää joukkueen tekemään. Kai olemme samaa mieltä siitä, että huono valmennus voi pilata hyvänkin joukkueen? Eikö silloin hyvä valmennus voi nostaa joukkueen tasoa? Muutenhan voisi aina ottaa halvimman valmentajan jostain nakkikioskin jonosta, jos sillä ei olisi merkitystä. Ja tästä johtopäätöksenä ei ole niin, että parhaat jenkit -> pantteri eikä edes niin, että parhaat 6-7 pelaajaa -> pantteri.
Verrataan Susijengiin, joka on voittanut useita pelaajiston meritoitumisesta päätellen ylivoimaisia vastustajia. Myös muissa lajeissa on tarinoita, joissa erinomaisesti yhteen pelaava joukkue voittaa yksilötaidoiltaan paljonkin paremman, kun pelaa yhteen ja hyödyntää kaikkien vahvuuksia onnistuneesti, vaikka heikkouksiakin on. Tietääkseni John Woodenilla ei ollut ylivoimaisia pelaajia UCLA:ssa, kun hän keräsi kymmenen mestaruutta ja matkalla teki ennätyksellisen 88 voiton putken, vaan hän sai pelaajat luottamaan toisiinsa ja pelaamaan yhteen.
Kotoisessa liigassa Gibson on epäilemättä taitava valmentaja, toki paljon muitakin taitavia on. Hän kertoo mm. näin: "
There is much more than basketball when considering how players fit the team." kun puhuu pelaajien valinnasta. Yksilötaito on vain yksi osa yhtälöä. Ja vastaavasti
Antero Lehto puhuu joukkueen kemiasta, asenteesta, luovuttamisen helppoudesta ja tunteiden merkityksestä joukkueessa ja pelaamisessa. Usein nämä ratkaisevat mestaruuksia. (jos klikkaat jompaa kumpaa linkkiä, tuo jälkimmäinen on kiinnostavampi ekassa on lähinnä muuta asiaa).