Vs: Kauhajoen Karhu 2014-2015
No niin. Runkosarja tahkottu, tuloksena kaikkien aikojen paras sijoitus, kolmas. Enempikin oli viimeiseen asti tarjolla, mikä on bonuksena huomioitava.
Karhun kausi on hyvästä loppusjioituksesta huolimatta ollut hieman ailahteleva, odottamattomia tappioita (esim. Honka ja Kobrat kotona) on tullut ja muutama perseilykin mahtuu joukkoon. Salo ja Seagulls olivatkin ainoat joukkueet, jotka eivät onnistuneet Karhulta pistettäkään nappaamaan.
Kauteen mahtuu kaksi viiden voiton putkea ja yksi kolmen pelin tappioputki. Ei siis mitään solidia riemukulkua, mutta ei toisaalta pitkää synkkää korpitaivaltakaan.
Myöskään kovin pitkiä pätkiä joukkue ei ole pystynyt pelaamaan parhaalla kokoonpanollaan, vaan useimmiten joku tai muutama aloitusviisikon pelaaja on ollut telakalla. Joukkueen alkuperäinen tukipilari Giles on kyennyt olemaan mukana vain 29 ottelussa, A. Kanervo 32 pelissä ja Mangano 36 pelissä. Toisaalta Sarcevic ja Horton ovat pelanneet yhtä vaille kaikissa otteluissa, Molenius kaikissa (!)
Tämä tietysti tarkoittaa, ettei Karhu ole parhaalla tavalla päässyt pelitapaansa vakioimaan. Gilesin kanssa peli on ihan erilaista kuin ilman häntä. Manganosta tietysti puhumattakaan. Sille ei nyt enää mitään voi, nyt täytyy kaivaa se paras suoritustaso esille. Molempien pitkien pelikunnossa pysymistä tarvitaan mestaruutta tavoiteltaessa ehdottomasti. Kolmas kriittinen lenkki on tietysti Sarcevic. Ja muut täydentää ja jakaa vastuuta, toivottavasti myös Kanervo saadaan mukaan.
Pelaajakohtaisesti selkeästi tasaisin suorittaja on ollut Mangano. Toisena mielestäni tulee Giles silloin kun on mukana. Sarcevic on useimmin palkittu pelaaja, jolle silloin tällöin sattuu kunnon off-päivä. Hortonin ailahtelu on ollut suurinta, mutta onneksi hyviä heräämisen merkkejä on alkanut keväällä näkyä.
Kaiken kaikkiaan on jäänyt sellainen tunne, että tässä Karhun joukkueessa on paljon vielä enemmän potentiaalia kuin on nähtykään. Parasta peliä ei ole mielestäni vielä edes nähty. Hyvä merkki on että monet yksittäiset pelaajat ovat joukkueen sitä tarvitessa kyenneet nousemaan pelien ratkaisijoiksi, myös edellä mainittujen lisäksi. Viimeisimpänä esimerkkinä Juho Lehtoranta.
Mitä voisi pleijareihin nyt toivoa olisi kolme solidia esitystä heti alkuun. Sellaisella hyvä+ -suoritustasolla itseluottamusta kovasti lisäävä 3-0 sarja Pyrinnöstä on ihan mahdollinen, ja sen jälkeen kaikki on mahdollista. Kaudella nähdyn valossa nopea puolivälieräsarja ei näytä ihan todennäköiseltä, mutta siksipä sitä juuri sopiikin toivoa.
Itse uskon edelleen Karhun pystyvän hyvin taistelemaan Pantterista mitä tahansa joukkuetta vastaan, JOS kaikki pelaajat pysyvät pelikunnossa.
Juuri nyt Karhun reitti mestaruuteen näyttää omasta mielestäni kulkevan rastipisteiden Pyrintö - Kataja - Bisons kautta.
Ei ihan helppoa, mutta kuka sitä helpolla kuvittelisikaan saavansa?