JyNMKY IV - JunnuHonsut 37 - 118
Koripallo on kylmä morsian, jonka sulhanen voi odottaa lähinnä pettymyksiä ja itkunpusertamista. Vanhuuden hiipiessä selän takaa hiuksia harventamaan voi pallonmuotoisen succubuksen luottaa kylmenevän entisestään, jättäen lopulta harmaantuneen ja polvensa tuhonneen miesraunion nuoremman sulhasen vuoksi. Elämänsä rauniolla istuva ja jääpussia polveensa painava entinen peluri voi vain kaihoten katsoa, kun pallo liikkuu sulavasti nuorempien käsissä. Suusta saattaa päästä puolimutistuja latteuksia ("nykyaikana perusasiat on kadutettu" "saamarin penskat"), mutta kylmä tosiasia, on koripallo on siirtynyt eteenpäin. Sinä olet jääny taakse, katsomaan punaisia valoja kuin koira risteyksessä.
Torstai-iltana Kypärämäen Torture Gardenissa pelattiin näennäisesti koripallo-ottelu, olihan paikalle saatu jopa tuomareita ja toimitsijoita. Oikeasti kyseessä oli verilöyly. Vierasjoukkue JunnuHonsut olisi voinut pelata kolmella miehellä ja kahdella aasilla, tuloksen hirveästi muuttumatta. Kotijoukkueena toiminut JyNMKY IV oli selkeästi vailla mahdollisuuksia, että ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs neljännes olivat lähinnä muodollisuuksia. Elämä on julmaa, ainoa lohtu on tasaisesti pahenevasta kärsimyksestä lopulta armahtava kuolema.
Ensimmäinen puoliaika oli täydellistä JunnuHonsujen dominaatiota, molemmissa päissä. Nelonen sai aikaan vain kuusi pistettä molemmilla etummaisilla neljänneksillä. Jossain on varmasti näkövammaisten mikrotyttöjen joukkue, joka pystyy samaan puolta lyhyemmällä peliajalla. Toisella puoliajalla Namikan jämäporukka sentään teki hieman enemmän pisteitä, peräti 15 viimeisen kymmenminuuttisen pieksämisen lomassa, mutta antoikin sitten kohteliaasti nuorempien miesten tehdä sitäkin enemmän maaleja.
JunnuHonsuista on vaikea nostaa ketään pelaajaa esiin, sillä joukkue esiintyi jonkinlaisena punaisena pyörremyrskynä, joka tuhosi kaiken eteensä tulevan. Oletettavasti kyseessä ei ollut edes seuran ykkösmiehitys. Antti Henell erottui sillä, että oli poikkeuksellisen vanha, ja Miikka Markkanen pituutensa takia. Molemmat myös pelasivat hyvin, kuten muutkin JunnuHonsuista. Silmämääräisesti heitä oli eilen paikalla 34, eikä heistä kukaan väsynyt missään vaiheessa.
Neloselta hyvin pelasi pelikentille paluun tehnyt Juha Seppänen, energinen Pekka Paukamainen sekä puoliksi ulkomaalaisvahvistus Marko Nikolic. Käsittömättömän huonosti pelasi myös joukkueen yhteyshenkilönä toimiva kädetön paviaani, jonka nimi jääköön mainitsematta, mutta jonka paidan selkämyksessä oli numero kymmenen ja kirjainyhdistelmä "Niskanen". Mies (jos termiä käytetään väljästi) heitti paljon mutta huonosti ja puolusti ponnettomasti. Yhteensä paikalle oli Nelosen pelaajia ainakin fyysisesti tullut seitsemän, mikä oli sekä liian vähän että liikaa.
Tuomarit ja toimitsijat toimivat hyvin, pidetellen nauruaan hienosti. Aputuomari, Tuukka "Traktori" Kokkonen teki debyyttinsä miesten sarjoissa Päätuomari Eskelisen jouduttua perumaan tulemisensa yllättäen. Ilmeisesti Eskelinen kutsuttiin työntämään hajonnut Väinö Paunun linja-auto Tampereelta Jyväskylään. Ilmeisesti auto saapui Jyväskylään aikataulun mukaan.
Molempien joukkueiden kausi jatkuu, mutta voi luoja, jonka jotkut uskovat jossain olevan, eikö se nyt vaan voisi loppua? Liika on liikaa.
(Liigan sivuilla tulos on toistaiseksi virheellinen, johtuen kotijoukkueen yhteyshenkilön puusilmäisyydestä. Mutta, ihan oikeasti, tarviiko ne juniorit sitä viittä puuttuvaa pistettä? Ihan oikeasti.)