JyNMKY IV - Möykyt 67 - 91
Helmikuu on kaikista kuukausista tarpeettomin. Lämpötila on joko yltiöpäisen kylmä tai sitten juuri tarpeeksi lämmin, että talven aikana kerääntynyt lumi sulaa moskaksi. Tipaton tammikuu on päättynyt, minkä ansiosta vapaa-ajalla esiintyy ylilyöntejä. Päiviäkin on vain 28, paitsi joka neljäs vuosi, jollain niitä on 29. Jokainen päivä helmikuussa on toki liikaa, mutta yksi noista helmikuun turhista päivistä on ystävänpäivä, amerikkalaisen yltiökulutuksen riemujuhla, vaaleanpunainen painajainen, jolloin ei parane olla humalassa tai krapulassa. Muutkin helmikuun päivät ovat kamalia, muiden kuukausien päivät ovat sentään siedettäviä silloin tällöin. Ei ole ihme, että täysjärkiset ihmiset vihaavat helmikuuta.
Jostain syystä koripalloa pelataan helmikuussakin, vaikka asianmukainen käyttäytymistapa olisi käpertyä lakanoiden väliin sikiöasentoon, jossa voisi viettää koko helvetillisen kuukauden pureskelemalla surullisuutta ja alakuloa. Ainoa hyväksyttävä urheilumuoto tässä kuukausista kauheimmasta tulisi olla punttisalilla karjuminen, mahdollisesti myös painojen nykiminen. Tällöin tulee tosin käyttää hieman liian isoja painoja.
Kun kerta kuitenkin koripallo-otteluita on pakko pelata, niin mikään ottelu ei kuvasta meneillä olevaa kuukautta paremmin kuin JyNMKY IV:n ja Säynätsalon Möykkyjen välinen kohtaaminen Kypärämäen Larry Johnson Gardenissa, jollainen nähtiin eilen torstaina. Ottelun alku oli lupaava pateettisuudessaan, vierasjoukkue Möykyt kun ei ollut ottanut yhtäkään palloa mukaansa ja joutui lainamaan kumista rakennettua kivikuulaa kotijoukkueelta. Myös pelipaidat olivat vähän mitä sattuu, täysin asiattomasti kotijoukkueella taas oli jopa nimet paitojen selässä.
Itse ottelu koostui räpeltämisestä ja typeristä heittovalinnoista, etenkin kotijoukkueen osalta. Vierasjoukkue eli hyökkäyspäässä Antti ”Shaquille” Pennasen korinalusylivoimasta. Pennasta olisi tuskin pysäyttänyt edes täyslastissa oleva Paunun iltavuoro, joten Nelosen Panu Koskimiehen eittämättä urheat puolustusyritelmät olivat tehottomia. Pennasta säesti hyökkäyspäässä vahvasti muun muassa Teemu Kohvakka ja Timo Korhonen.
Kotijoukkue pyrki välillä puolustamaan uhrautuvastikin, mutta hyvät aikeet kaatuivat usein huonoon onneen, taitojen puutteeseen tai molempiin. Hyökkäyspäässä heittoprosentti jäi kalpeaksi, kahden pisteen heitoista onnistui Neloselta vain 17, kun taas Möykyt paukautti 38 kakkosta sisään. Säästeliäästi Nelonen ei turhaan kompensoinut tätä vajetta kolmen pisteen heitoilla, ilmeisesti säästääkseen palloa ja korisukkaa. Neloselta onnistui tosin hienosti Juuso ”J-Hauta” Hautala, joka naputteli 17 pistettä, joista peräti kahdeksan vapaaheittoviivalta.
Kaiken kaikkiaan peli oli masentava pateettisuuden karnevaali, josta oikein kukaan läsnäolija ei tuntunut nauttivan. Hämmentävästi peliä oli saapunut seuraamaan ihmisiä, joista peräti yksi naispuolinen, ilmeisesti jonkin pelaajan elämänkumppani. Joka tapauksessa, peliin menetettyä puolitoistatuntista ei kukaan läsnäolija takaisin saa.
Kautta, kuten helmikuuta, on vielä jonkin verran jäljellä, molemmilla joukkueilla, eilen tosin Nelosten pelaajien puheet kääntyivät jo seuraavaan kauteen. Taistelutahto kotijoukkueen sisällä lähenteli siis käsin kosketeltavaa tasoa.
Koripallo on typerä laji, talvi ja etenkin helmikuu on typerää aikaa vuodesta ja polkupyörä on ääliömäinen keksintö.
