Vs: Korihait 2013-2014
SYNNISTUNNUSTUS JA VIIMEINEN VOITELU
Nyt on hetki aikaa kirjoitaaa, joten laitan muutaman rivin viimeaikaisten kirjoitusteni motiiveista. Botslojo, Wimi ja kumppanit ovat sen ansainneet.
Tiedän useampienkin Korihait-ihmisten ihmetelleen, mikä husaari tämä yllättäen palstalle puhjennut Kuiskaaja oikein on? On hajulla asioista, mutta onko viidettä kolonnaa vai omaa rykmenttiä?
Tiivistetysti: Viininpunaisella sydämellä varustettu kovan ytimen sivustaseuraaja, johon kiistatta koskee Haiden tappiokierre enemmän kuin keskivertofaniin.
Ensiksikin pyydän anteeksi, jos olen jotakin henkilöä teksteilläni loukannut. Sarkasmi on surkea tapani käsitellä edustusjoukkueen tämänhetkistä vaikeaa tilannetta. Eihän se hienotunteista ole ollut, mutta on auttanut itseäni.
Olen ravistelullani halunnut uusikaupunkilaisten heräävän tosiasiaan, että sataman komein kuunari on tulessa. Hienosti siihen on havahduttukin, kuten Hai-Five-projektin huimasta suosiosta voi päätellä. Minulla ei ole siihen mitään ansiota muuta kuin lahjoituksen muodossa.
Wimille olen palstalla veljellisesti herjaa heittänyt, koska hän on mielenkiintoinen ja miksei ristiriitainenkin nettipersoona. Monenlaisia tarinoita liikkuuaa: Onko hänen lukihäiriönsä aitoa vai onko hän henkilö Korihait-organisaation ytimestä esiintyen täällä viihteellisesti alter egonsa välityksellä. Yhtä kaikki, tuolla tiedolla ei ole merkitystä. Wimi on Wimi juuri tuollaisenaan, salaisuuden verhossa. Siksi tiedän, että hän on herjani miehekkäästi myös kestänyt.
Aito ja ainoa huoleni on Korihaiden tulevaisuus. Täällä on puhuttu puolustuksen puutteessa, jenkeistä, vaihtopenkin kapeudesta ja vääristä valmentajista. Ne kaikki pitävät paikkansa, mutta ovat seurannaisvaikutusta asioista päättävien tahojen henkisestä velttoilusta.
Perussyy on seuratoiminnan jämähtäminen paikoilleen jo vuosia sitten. Uusikaupunki on pieni kaupunki, jossa on pienen kaupungin edut mutta myös ongelmat. On oltu liian hyviä kavereita keskenään, tehty löysiä päätöksiä ja paettu toisten taakse vastuuta. Kaikesta tapahtuneesta olisi kohtuutonta syyttää ketään yksittäistä ihmistä, ainoastaan aikaa. Se on ajanut ohitse. Veri ei ole vaihtunut, samat taustavoimat ovat joutuneet punnertamaan talvesta toiseen. Vaikka olisi haluttu vetäytyä syrjään, ei ole pystytty, koska saappaille ei ole löytynyt uusia vapaaehtoisia jalkaanlaittajia.
Tähän on nyt tultava vihdoin muutos. Sen saavat aikaan ainoastaan vakkasuomalaiset ihmiset. Pelastus ei tule toisaalta, vaan se on tehtävä itse. Halua ja tahtoa seutukunnalta kyllä löytyy. Korihait on yhä sydämenasia. Sen on paljastanut kansalaiskeräys. Korihaiden on siis hieman ontuvaa organisaationa syyttää toistuvista epäonnistumisista pelkästään rahan puutetta. Sitä olisi kyllä löytynyt, jos sitä oltaisiin osattu kerätä.
Edellä mainittuun kirjoitukseeni viitateten Mikko Jalonen on tehnyt ryhdikkään päätöksen, josta toivottavasti emme koskaan saa kuulla julkisuudessa. Minä en sitä tule täällä kertomaan, koska se olisi täydellisen väärin vastuunkantajana arvostamaani Jalosta kohtaan. Kapteeninan hän on puuttunut seuran ongelmiin toistuvasti, tuloksetta. Kaikki ne henkilöt tämän jo tietävät, joiden kuuluukin tietää.
Lähiviikot ratkaisevat Korihaiden tulevaisuuden.
Minä olen sanottavani sanonut ja vetäydyn nyt palstalta. Toistolla tämä asia ei enää muuksi muutu. On meidän kaikkien Korihaita kannattavien ihmisten tekojen vuoro.
Kiitän teitä kaikkia kestämisestäni,
Miuskaaja-Kukkola
