Ensinnä Siri Majalle: ei minulla ole lempipelaajia. Minulla on lempijoukkue KORIHAIT. Sen toivon menestyvän ja nykyisellä peluutuksella menestystä ei tule. Jos valmentajan poika saisi tehojen mukaan aikaa, kaikki menisi ihan ok. Nyt pelit hävitään valmentajan valintojen ja osaksi myös onnettoman osaamisen vuoksi. Pistää nyt ottelun ratkaisuhetkillä kääpiön ja neljä neljän virheen miestä kentälle, on aivan selvä, että virheitä tulee. Niin tuli ja voitto meni.
Kissille: Ei saa sekoittaa isän ja valmentajan roolia. Jos seura maksaa valmentajalle palkan menestyksen tuomisesta, silloin haetaan menestystä seuralle ja isän rooli jätetään kotiin. Korihait on myynyt satoja kausikortteja ja fanituotteita faneille, joille luvattiin menestystä. Kun pyrkimys on vallan muu, on se väärin kaiken rahottavia seuran kohtaan. Yhä useampi ukilainen on huomannut tämän ja kritiikki Korihaita kohtaan alkaa kääntyä suuttumukseksi ja jo nyt useiden lajia ymmärtävien sappi kiehuu. Onko isältäkään oikein tuoda lajiin fyysisesti sopimaton poika pelikentälle pahimmillaan naurun kohtaaksi. Airenne astui pienen pojan päälle, sai virheen, mutta jopa omat nauroivat. Onko pikkupojan peluuttaminen yli satakiloisten miesten kanssa edes turvallista. Ajatekaa, jos iso mies rojahtaa pojan päälle, seuraukset saattavat olla ikävät!
Kaikkea hyvää Nikuloille. He kyllä pärjäävät, kun ottavat realiteetit huomioon. Isä ei sovi tämän tason valmestajaksi ja poika on kova pelimies Divari Bssä! Taas kerran sanon, että äänestän jaloilla, mutta Pohitullissa nähdään!