Vs: Korisliigan nykytila
http://www.hs.fi/urheilu/a1458637838972?jako=55be809ffb8a99a7dd745f651ca243d8&ref=tw-share
Mielenkiintoinen artikkeli ja samoin seurajohtajien pohdinnat. Pyrinnön Hakanen on oikeassa, että jos 15 pelaajasta vain 7-8 on palkallisia, niin kulut ovat selkeästi pienemmät. "Oman kylän pojat" kiinnostavat sponsoreita ja yleisöä. Näinhän siinä Pyrinnöllä tänä vuonna kävi, paitsi, että kun tällä konseptilla ei tullut menestystä eikä ollut edes tulossa, niin konseptia piti vähän muuttaa. Kyllähän tuo on kaunis ajatus, että yleisö tulee katsomaan näitä oman kylän poikia, mutta kyllä tosiasiassa gloryhunttaaminen taitaa kuitenkin olla se vallitseva olotila, eli menestyvää joukkuetta tullaan katsomaan.
Jos joukkueessa on vain puolet palkallisia, niin miten käy sarjan kiinnostavuuden ja voidaanko puhua "ammattilaisurheilusta"? Laitoin lainausmerkkeihin sen vuoksi, että ei tuo korisliiga nyt kovin ammattimaisena näyttäydy oikein millään saralla. Jos mennään Hakasen ajatukseen, että isketään lisää rajoitteita pelaajistoon syntymämaan mukaan, niin palkkataso kyllä jälleen nousee. Tämä tuli ja on varmasti tullut myös Hakaselle selväksi viime vuosina. Koska tilanne on vapaa, voi Hakanen hyvin rakentaa joukkueensa Suomi-pelaajien varaan ja maksaa palkkaa vain puolelle. Tämän jälkeen en kyllä usko, että yleisötuloja kannattaa hirveästi budjetoida, sillä oman kylän pojat eivät sitten kuitenkaan taida olla niin kovin mielenkiintoinen juttu, jos menestystä ei tule.
Lindström on siinä oikeassa, että kotikisat eivät ole välttämättä hyvä asia korisliigalle, sillä niihin käytetyt rahat ovat pois liigakatsomoista, niin hullulta kuin se tuntuu. Walldenin on turha puhua noista kasvaneista katsojaluvuista, kun luvut eivät oikein perustu mihinkään faktaan, vaan lähinnä seurojen omaan, tarkistamattomaan ilmoitteluun.
Seuroissa on paljon osaamattomuutta johtamisen ja ottelutapahtuman järjestämisen suhteen, mutta ei kattojärjestö, eli koripalloliitto kyllä mitenkään liioin vakuuta. Sääntöjen tulkinta ja toiminnan avoimuuden puute ovat huonon johtamisen ohella liiton suurimmat heikkoudet. Ei tästä maailmasta -strategioita kyllä heitellään ilmoille, mutta varsinainen toiminta on välillä isosti retuperällä ja vailla suuntaa. Paljon toiveita on ladattu uuden toimitusjohtajan niskaan, mutta helppoa ei hänellä tule olemaan.
Korisliigajengien kannattaisi panostaa taustojen kuntoon saattamiseen, eli mieluummin täysipäiväinen toiminnanjohtaja kuin 1 pelaaja lisää. Vain tätä kautta ja pienin askelein on mahdollista kasvaa isommaksi. Oman kylän poikia saadaan joukkueeseen aina silloin tällöin, kun uudistetaan nuorten kilpailut aidosti koko maan ja kaikkien seurojen saavutettaviksi. Määräänsä enempää ei tämä pieni maa kuitenkaan supertähtiä pysty tuottamaan vaikka tehtäisiin mitä.