Tai onko se Suomi-koriksen lippulaiva jossa pelaa myös pari eurooppalaisen tason seuraa vaiko romanttisen eilisen "kotikylän poikien" keskinäisten mittelöjen kenttä - jossa katsotaan vapiseeko Vaasan veri vai ruostuuko Kauhavan rauta?
Selvää lienee vain se, että nykyinen systeemi ei oikein palvele mitään edellä mainituista tavoitteista. Liigaseurat on helposti liikaa kiinni oman seuransa lyhyen tähtäimen menestymahdollisuuksissa ja liitosta ei tunnu löytyvän visiointikykyä tai -halua - että lähdettäisiin miettimään juuri näitä peruskysymyksiä ja alettaisiin toimia järjestelmällisesti jonkin perustellusti valitun fokuksen mukaisesti.
Kevyenä lisähuomiona voinee varmaan todeta, että pelkästään tää Möttölän innoittama ilmasilta on vienyt nyt kahtena vuonna peräkkäin kohtuullisen joukon nuoria lupauksia rapakon taakse yliopistosarjoihin. Olisi ihan mielenkiintoinen ajatus, millainen Korisliigan nuorten pelaajien tilanne olisi, jos seuroilla olisi palkattavissa sellaisia -96/-97 -syntyneitä pelaajia kuin Fiifi Aidoo, Samuli Nieminen, Joonas Tahvanainen, Remu Raitanen, Edon Maxhuni, Hannes Pöllä, Anton Vialen, Lasse Gummerus, Matias Suvanto tai Lassi Nikkarinen?
Rapakon takaa riittäisi ihan kahden viime vuoden menijöistä käytännössä yksi joka Korisliigaseuralle.
Kumpi on parempi yksittäisen pelaajan kehittymisen tai Suomi-koriksen kehittymisen kannalta, pelata Korisliigaa vaiko NCAA:ta, on varmaan kysymys johon vastaus alkanee hahmottua joidenkin vuosien päästä kun on tarpeeksi "aineistoa" asian arvioimiseen. Mutta kun valitellaan, ettei ole nuoria kotimaisia pelaajia pelaamassa minuutteja Korisliigaseuroissa, niin lie hyvä muistaa tämä, Korisliigan näkökulmasta silkka suonenisku, jolla kasa sitä lahjakkainta nuorta porukkaa on lähetetty pelaamaan muualle.