Mitä haluaisin nähdä, ja osittain onneksi jo näenkin?
* Korisliigaan 'Salo-halleja' joka kaupunkiin, eli katsomot vähintäänkin molemmilla pitkittäissivuilla, mielellään ympäri kenttää. Katsomo heti kentän vieressä. Yleisöä mahtuu vähintään 2500. Riittävän tilavat ja tasokkaat fasiliteetit tuoda myös rahaa tuottavia VIP-yritysasiakkaita. Kuntapäättäjiltä tukea hankkeisiin.
* Joka joukkueessa 3 jenkkiä, muutama kokemusta omaava suomalainen senioripelaaja Susijengitaustalla tai muuten samalla tasolla, muutama lupaava nuori (19-23 v) vielä uraa ulkomailta tavoitteleva suomalaispelaaja. Jenkit eivät ihan ALEPA-laarista kaivettuja. 3 jenkin määrä yhdessä sovittu, sillä markkinatalousmeininki ei vaan tässä asiassa valitettavasti toimi. Osalla ennemmin tai myöhemmin on aina alkanut mopo keulia.
* Pidemmällä tähtäimellä liigaan yksi täysammattilaisjoukkue mielellään jollekin isoista kaupungeista, joka pelaisi säännöllisesti vähintään EuroCup-tasolla. Joukkueessa mukana muutama Susijengi-aktiivi. Tämä lienee toiveista kaukaisin, mutta Susijengi-buumi on osoittanut, että kysyntää huipputason korikselle voisi olla myös maajoukkueikkunoiden ulkopuolella. Ei ehkä ihan samassa mittakaavassa, mutta jos saisi kunnon hallit ja yleisömäärät 4000 - 5000 korville, niin yhtälö voisi toimia.
* Korista TV:n ilmaiskanavilta säännöllisesti. Kunnon lähetykset asiantuntevine juontajineen, ennakot ja jälkihaastattelut mukaanlukien. Ei mitään automaattikamera-harrastelua.
* Jokaisella suomalaisella junioriseuralla Honka-halli-tyyppinen koti rakentamassa yhteisöllisyyttä ja poistamassa salitilannetta pullonkaulana kasvulle. Kuntapäättäjiltä tukea hankkeisiin.
* HBA jatkaa lahjakkaimpien 17-19-vuotiaiden pelaajiemme koulimista. Tätä täydentää sitten mahdollisesti myös alueelliset akatemiat, kuten JBA.
* Lupaavimmat HBA-junnut NCAA:han, mutta vain jos saavat peliaikaa. Muut kotimaan liigaan Kouvot-tyyppisiin joukkueisiin, joissa satsataan myös nuorten kouluttamiseen. NCAA-vaihtoehdossa etuna koulutuksen saanti samalla (jos reissu kestää sen 3-4 v) ja ulkomaankokemus.
* Parhaat pelaajat ulkomaille ammattilaisuralle n. 20/22 - 32/35-vuotiaiksi, ja Suomeen ja liigaan vielä useammaksi vuodeksi tämän jälkeen pidentämään hieman uraansa, auttamaan suomalaisen koriksen näkyvyydessä, sekä antamaan omalle perheelleen Suomi-aikaa ala Kotti, Rannikko, Huff.
* Suomen valmentajakoulutus on erittäin hyvää ja meillä on liigassakin paljon erinomaisia nuoria valmentajia. Hyvä olisi, että myös kokeneet valmentajat pysyisivät liigassa, ettei mene ihan 30+ jutuksi. Kyllä maailman huippuvalmentajat ovat kuitenkin usein jo vähän kokeneempia 40-60+ vuotiaita kehäkettuja.
ALEPA-jenkkejä halutaan tuoda, koska ovat halvempia kuin kotimaiset profiilipelaajat. Tämähän on melkoista halpatuontityövoiman käyttöä, jossa jenkeillä vielä täysin epäreilu veroetu hyödynnettävänä. Onko joku ihan oikeasti sitä mieltä, että suomalaispelaajan, joka satsaa korisuraansa 24/7, pitäisi tienata 1500€/kk tai alle? Tämä pelaaja on pahimmassa tapauksessa sitten 30-vuotiaana, korisuran jäädessä, ilman sekä työkokemusta, että säästöjä. Kyllä kotimaisen liiga-pelaajan pitäisi tienata vähintäänkin suomalaisen keskipalkan verran. Maajoukkuemiesten selvästi enemmän. Tällaisillakin palkoilla uhraavat ikätovereihinsa verratuna jo paljon rahallisesti, kun tulevat väistämättä jäämään palkkakehityksessä jälkeen sitten 35+ ikävuosien jälkeen, kun ovat ilman työkokemusta.
Mistä sitten kiikastaa? Rahasta tietysti. Suomi on vähäväkinen maa, jossa yleisön ajasta kilpailee yhä useampi aktiviteetti, ei pelkästään lätkä, vaan myös säbä ja muut uudet lajit, ja ennenkaikkea se, että jäädäänkin kotiin ruudun ääreen, missä tarjolla on kaikki maailman lajit ja liigat, sekä muu ajanviete.
Seurajohtajia moni jaksaa haukkua, mutta se lienee korismaailman haastavin ja epäkiitollisin tehtävä. Valmentajat vaativat parempia pelaajia, vähemmän pelejeä, enemmän treenejä, treeneihin kakkosviisikko myös ammattilaisista, varajenkkejä loukkaantumisten varata. Yleisö vaatii viihdettä ja donkkeja, mutta samalla myös suomalaisia pelaajia, eivätkä sitten kuitenkaan tule katsomoihin isoin joukoin, tai jos tulevat, pyytävät vapaalippuja. Yritysten sponsorihanat ovat tiukassa: monikansalliset yritykset tukevat globaaleita tähtiä, muut yhteiskunnallisia kohteita. Kotimaan liiga ei ole kohteena se houkuttelevin. Yhtälö on lievästi sanottuna haastava.
Valmentajakoulutus on nyt hyvällä mallilla. Samoin junnutuotanto. Isoin pullonkaula taitaa tällä hetkellä olla kunnon liiga-tason hallit, ja tietysti se, että niihin halleihin saadaan riittävästi maksavaa yleisöä, että kaikki edellisen listan toiveet saadaan rahoitettua.
Eli nyt vaan kaikki arvostelijat sinne katsomoon, ja jos kykyä ja aikaa riittää, niin auttamaan monen toiveen ristiaallokossa pitkää päivää ahertavia seurajohtajia.