Vs: Korisliigan nykytila
Karkea arvaus on että Korisliigan lipputulot ovat suunilleen vaihteluvälillä 10-20% kaikista tuotoista. Siitäkin kertyy noin puolet vasta playoff vaiheessa.
Oheismyynti tuottaa jotain, mutta taitaa olla luonteeltaan enemmänkin yleisön virailukokemuksen tukemista ja siis yleisönpalvelua.
Globaalien urheilubrändien, kuten Real Madrid, ManU jne.,fanituotteita myydään netissä ympäri maailmaa kaukoitää myöden. Erityisesti fanipaidat päivyksineen vuosittain ovat iso tulolähde. Korisliigan osalta kullttuuri on sen verran ohutta ja paikallista että fanituotemyynti taitaa olla enemmänkin omakatteista.
Kun lajin suosio on vahva, TV sopimusten tuotot ovat todella suuri tuloerä. Se generoi ennustettavaa kassavirtaa ja paljon. Korisliigan osalta UrhoTV:n näkyvyys on myönteistä, mutta rahavirrat saattavat mennä väärään suuntaan seurojen kannalta. TV lähetysten vetovoiman kannalta myös täydet katsomot ja niistä välittyvä reipas tunnelma on tärkeä osa esim. NCAA pelien televisiointeja.
Edellä mainittuja tulokassavirran puutteita pyritään Suomessa paikkaamaan markkinointiyhteistyösopimuksilla elinkeinoelämän kanssa.
Maailmalla löytyy tosiaan ihmisiä, jotka ovat vaurastuneet esimerkiksi myymällä yrityksensä elämäntyönsä tuloksena. Kun rahalla saa vapausasteita tehdä kaikkea, mitä tarvehierarkian huipulta voi kuvitella, pallopelöijoukkueen omistaminen on joillekin se kaikkein paras juttu. Siihen sisältyy samalla varmaankin myös yhteiskunnallisen arvostuksen tavoittelua, omaa lajia kohdistuvan intohimon toteuttamista jne. Samalla tulee tehneeksi omasta elämäntyön legacysta kuolemattoman. Näissä tilanteissa tapahtuu varsinkin jalkapallossa sitä, että mesenaatti luonteinen omistaja pumppaa vuosittain joukkueeseen rahaa toiminnallisen alijäämän katteeksi. Näin voidaan rahoittaa älyttömiin hintoihin nousseet maailmanluokan huippua edustavat pelaajat, joista on tarjonnan nikukkuutta kroonisesti. Korisliigassakin saattaa tällaista mesenaatti motiivia olla ajoittain, mutta hyvin rajoitetussa mittapuussa.
Pelaajasopimusten siirtokorvauksilla ravintoketjussa korkeammalta sijoittuvista joukkueista ei Korisliigassa ole sanottavaa merkitystä. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että toiminta on sen verran lyhytjännitteistä. Pitkäaikaisia pelaajasopimuksia ei ole tarpeeksi, jos ollenkaan. Maailmalla ainakin jalkapallossa pelaajainvestointeja yhtiöitetään ja hoidetaan erillisrahoituksella riskisijoittajien kanssa. Myös vedonlyönnin ja urheilun välinen suhde on sekä problemaattinen että ilmeisesti myös tuottava. Veikkaus Oy tukee myös huippu-urheilua, mutta urheilun keskusjärjestöjen kautta. Se taitaa olla korvamerkittyä nuorten ja aikuisten maajoukkuetoiminnan rahoitukseen.
Korisliigan joukkueiden tulonmuodostus on suuren maailman ilmiöihin verrattuna vielä hyvin kotikutoista ja talkoohenkistä. Syynä on varmaankin se että tuote ei ole vielä kaupallisesti tarpeeksi kiinnostava ja houkutteleva.
Yhteinen ratkaisu kaikkiin em. kehittämishaasteisiin taitaa olla kuitenkin koripallokulttuurin syventäminen ja laajentaminen laajoja kansalaispiirejä koskevaksi. Miesten maajoukkueemme nousu EM kisa tasolle on tyypillinen piirre, joka tukee lajin asemaa ja huomioarvoa mediassa. Oikoteitä ei taida kestävästi olla, vaan askel askeleelta tapahtuva kehittämistyö reformien kautta on ainoa ratkaisu. 8]