Parasta kaudessa oli se aika, kun joukkue joutui pelaamaan loukkaantumisten takia pienellä kokoonpanolla. Pelaaminen oli yhtenäistä ja onnistumisia tuntui tulevan useammalta pelaajalta. Laadukkaita suorituksia ja tuli muutama tärkeä voittokin, millä joukkue lunasti pudotuspelipaikan.
Kokonaisuudessa kausi muistuttaa hyvin paljon edellistä kautta. Tiedä sitten missä syy. Hyvä alkukausi ja loppu on sitten taistelua ns. "henkiin jäämisestä" ja maaliin pääsemisestä. Tuliko taas väsy?
Valmennuksella on tässä paljon mietittävää (miksi kaksi perättäistä kautta ovat päätyneet pelillisten suoritusten näkökulmasta katsottuna miltei samalla tavalla? Todellinen mahalasku).
Huhujen mukaan joukkueen koostumus tulee muuttumaan tämän kauden jälkeen, mikä voi olla myös hyvä asia.
Kunhan se ei tarkoita sitä, että pelaajabudjettia karsitaan entisestään, jolloin pelaajamarkkinoilla on entistä haasteellisempaa.
Korisliiga kokonaisuudessaan tarvitsee enemmän suomalaisia vastuunkantajia. Tämä kausi on hyvä esimerkki siitä, että ne joukkueet, joissa on useampi suomalainen vastuunkantaja ovat myös menestyneet sarjassa.
Tämä näkyy myös näiden seurojen yleisömäärissä.
Kaikesta huolimatta pudotuspeleihin selvinneelle Kouvojen korisliigajoukkueelle hatun nosto kaudesta, vaikkei se ihan putkeen mennyt. Kuudella joukkueella meni tuloksellisesti vielä huonommin.
Meeksi ja Budler pelasivat läpikauden tasaisen hyvin. Kehittynein Helakorpi.
Toivottavasti viimeisin hankinta Joona Airenne jatkaisi Kouvolassa. Joskin sita samaa toivoisi muiltakin Kouvolassa jo pidempään viihtyneiltä nuorilta. Kehittymistä on ollut ilo seurata.