Pihlajamäestä voi olla montaa mieltä, mutta oma näkökulmani perustuu siihen, että Pihlajamäen heittotarkkuus, itsevarmuus tai uskallus ottaa ratkaisuja ei riipu edellisen heittoyrityksen kohtalosta. Siitä olen samaa mieltä, että on täysin fifty sixty meneekö nämä ”heitän heti kun saan pallon” -kolkit sisään, mutta sehän siinä nimenomaan onkin ratkaisuhetkellä ideana. Nyt palloa on pelattu Kingin käsiin, joka jää hieromaan palloa viivalle ja heittää ratkaisuheitot vielä heikommin sisään, tai kuvion päätteeksi Lommi (?!) yrittää ajaa korille vastustajan sentteriä päin.
Näissä em. tilanteissa itse näkisin paljon mielummin Pihlajamäen ”50-50” kolmosen, kuin sitä samaa jauhamista millä nykyinen tappiosarake on saatu aikaan.
Tottakai ideaalimaailmassa antaisin pelien ratkaisuhetkillä pallon 100-varmalle ratkaisijalle, kuten vaikkapa D.Gilesin kaltaiselle sentterille tai Brandon Jefferssonin kaltaiselle takurille, mutta sellaista ei nyt rosterista löydy.
Ps. Saako sellaisen ”koripalloanalyytikon” tittelin samasta paikasta, mistä podcastia pitävät Lahtelaisvalmentajat hakevat pätevyytensä veikatessaan kausi toisensa jälkeen sarjasijoitukset päin honkia, vai kenties jostain kp.comin kellarimyynnistä? Voisin olla kiinnostunut.
