En väitä tietäväni yhtään, viihtyykö Markkanen hyvin Utahissa (myös kentällä), ja jos ei oikein viihdy, mitä hänen kannattaa juuri nyt tehdä. Mutta fanipoikana toivon vain yhtä asiaa; että Lauri pääsisi mahdollisimman äkkiä sanomaan hyvästit Jazzille ja niille Aingen varausvuorohullutuksille, joiden takia jazz näyttää nyt siltä kuin näyttää. Siltä miltä sen kai oli tarkoitus jo viime vuonna näyttää.
Jazzilla on monta nuorta pelaaja, jotka tulevat ajan saatossa varmasti kehittymään paremmiksi, mutta jos katsoo jazzin rosteria per pelipaikat (poislukien Lauri, ja olettaen että THT/Clarkson/Sexton saadaan treidatuksi puolella markalla jonnekin); 1 – Keyonte George 2 – Ochai Agbaji 3 – Simone Fontecchio 4 – John Collins / Taylor Hendricks 5 – Walker Kessler / Omer Yurtseven... niin täytyy sanoa, että jazzilla on edessä uskomattoman pitkä matka kilpailukykyiseksi joukkueeksi NBA:ssa. Useimpien liigan joukkueiden vaihtopenkin peräpää pesee taidollisesti mennen tullen tämän porukan.
Yksikään näistä nyky-Jatsin rakennuspalikoista ei ainakaan omaan silmääni näytä sellaiselta tulevaisuuden supertähdeltä, joka täyteen kukkaan puhjetessaan yhtäkkiä siivittäisi joukkueensa menestykseen. Mutta jos joka pelipaikalle haluaisi löytää osaavampaa väkeä, olisi se sitten draftin tai treidien tai FA:n kautta, niin näillä näkymin siinä tulee kestämään niin pitkään, että Laurin 30-vuotispäivätkin alkavat siinä vaiheessa olla jo kaukainen kaunis muisto.
Kaikille on tuttua, että jos joukkue häviää taidollisesti muille, niin yhteen pelaamalla on mahdollista kiriä eroa kiinni ja tasoittaa puntteja. Mutta – alkaen viime kevätkaudesta, kun joukkueen pelinjohto jätettiin THT:n, Clarksonin ja Sextonin käsiin – sehän ei enää valitettavasti ole ollut Utahin juttu. Niinku yhtään.
Mitä kauemmin Markkanen Jazzissa viipyy, halusi itse tai ei, sen huonommalta pelaajalta hänkin alkaa pian kaikkien silmissä näyttää.