Rakkaus koripallotähti Lauri Markkaseen vei Verna Ahon kotiäidiksi Amerikkaan. Siellä hän on huomannut, että suomalaisilla lapsilla on hyvät oltavat.
www.hs.fi
Nuoret ja varakkaat
Rakkaus koripallotähti Lauri Markkaseen vei Verna Ahon kotiäidiksi Amerikkaan. Siellä hän on huomannut, että suomalaisilla lapsilla on hyvät oltavat.
Teksti Hanna-Mari Arosilta, Meidän Perhe,
Julkaistu: 4.2. 10:07
VERNA AHON kuume nousi melkein heti, kun puoliso, koripalloilija Lauri Markkanen sulki oven. Päivää myöhemmin myös pariskunnan pojan Alvarin posket alkoivat helottaa ja kuume kohota.
Meneillään oli kaksi NBA:n tiukinta viikkoa. Se tarkoitti, ettei Lauri Markkanen ehtisi kotiin vielä moneen päivään. Aho tilasi ruokaa kotiin ja laittoi lastenohjelmat pyörimään. Juuri kävelemään oppinut Alvar pysyi hetken paikoillaan, ja äiti otti sohvalla torkut.
Tässä jutussa Verna Aho kertoo, millaista arki on neljä miljoonaa vuodessa tienaavan koripalloilijan puolisona Yhdysvalloissa.
ABIVUOTTA edeltävänä kesänä Vernan puhelin piippaa. Siellä odottaa viesti Laurilta, johon Verna on tutustunut yläkouluikäisenä Jyväskylässä. Nyt Lauri on muuttanut Helsinkiin opiskelemaan Mäkelänrinteen urheilulukioon ja löytänyt puhelimestaan nimen, josta herää hyvä tunne. Mitähän sille rauhalliselle tytölle kuuluu? Verna asuu viikot yksin lapsuudenkodissaan Jyväskylässä, kun vanhemmat käyvät töissä Helsingissä. Perheen kuopukseen on aina voinut luottaa, eikä koti ole muuttunut bilekämpäksi.
Laurin viestissä lukee: Miten menee?
Alkaa viestittely, jonka seuraukset ovat onnelliset: kaksikko alkaa seurustella alkuvuodesta 2016 ja saa esikoispoikansa 2018. Molemmat ovat vielä nuoria, 20-vuotiaita, mutta se on lapselle juuri sopiva aika tulla.
”Moni tuttu sanoo, että on valmis vanhemmaksi ehkä kolmikymppisenä tai ylikin. Minä en halunnut odottaa niin pitkään”, Aho sanoo.
”Ajattelimme Laurin kanssa molemmat, että edetään niin kuin hyvältä tuntuu.”
NBA-PELAAJA käyttää rahaa keskimäärin 42 500 dollaria kuukaudessa, Verna ja Lauri lukevat kyselytutkimuksen tuloksista, ja heitä naurattaa. Miten kukaan ehtii käyttää niin paljon rahaa?
Laurin työ on mullistanut heidän elämänsä: Pohjois-Amerikan koripalloliiga NBA on maailman kovin paikka pelata, ja sopimus Chicago Bullsin kanssa tarkoittaa neljän miljoonan dollarin vuosituloja.
Pariskunnan koti sijaitsee pilvenpiirtäjän huipulla, ja sen kuukausivuokra on 7 000 dollaria.
Rahan puolesta he voisivat tehdä melkein mitä vain. Verna Aho tietää, että tilanne on onnekas. Silti hän kokee, ettei heidän arkensa ole muuttunut rahan takia.
”Yhdysvalloissa kaikki perustuu rahaan: ei ole ilmaista päiväkotia, terveydenhuoltoa tai koulutusta. Laurin tulojen ansiosta meidän on mahdollista pärjätä siellä, ja siitä olen kiitollinen”, hän sanoo.
Asenteessa auttaa tausta: molemmat kasvoivat harkitseviksi rahankäyttäjiksi, jotka tekivät kotitöitä viikkorahan eteen. Lauri tekee työtään intohimon tähden.
Verna sanoo, että raha tuo myös oman stressinsä.
”Olemme joutuneet miettimään, keneen voi luottaa tai kuka on kaveri vain rahan takia. Odottavatko muut, että maksamme kaiken?”
KUN Aho ja Markkanen muuttavat Chicagoon elo-syyskuun vaihteessa 2017, heillä on kiire: lapsi on tulossa, ja koti olisi hyvä saada valmiiksi. Pariskunta tekee täsmäiskun Ikeaan ja hommaa sieltä kaiken kerralla. Sukulaiset, kaverit ja Markkasen agentti auttavat, ja koti on valmis kahdessa viikossa.
Alvar syntyy tammikuussa 2018, hiukan lasketun ajan jälkeen, päivää ennen suunniteltua käynnistystä.
Verna Ahon mukaan käynnistykset ovat tavallisia, jotta urheilijat pääsevät varmemmin mukaan synnytykseen. Huonolla tuurilla he ovat h-hetkellä toisella puolella mannerta.
Lauri Markkanen on kuitenkin paikalla, tulevan äidin vierellä koko ajan. Markkasen oma äiti ottaa odotushuoneen penkillä torkut, kun jännitykseltään malttaa.
Lopulta synnytys päätyy hätäsektioon, ja Markkanen saa vastasyntyneen paitansa alle. Vernan mielestä synnytys on hyvä.
AMERIKKALAISESSA sairaalakulttuurissa synnytykseen ei valmistauduta käytännössä lainkaan. Neuvolajärjestelmää ei ole, ja kaikki vauvaan liittyvä hoituu sairaalassa. Moni NBA-tuttu on palkannut tuekseen doulan, mutta Aho ja Markkanen eivät ole pitäneet sitä tarpeellisena. Verna Aho on toistellut mielessään Ted Talk -puheenvuoroa, jossa amerikkalaiskätilö Ina May Gaskin toteaa, että naiset ovat aina synnyttäneet.
”Sitä hoin itselleni jatkuvasti: minäkin pystyn. Kehoni hoitaa sen. Sitten vain hengittelin supistusten aikana.”
POJAN kasvattaminen ei onnistu ilman fyysistä kurinpitoa, tuore äiti saa kuulla.
Aho ystävystyy Chicagossa helposti: seuraa löytyy sekä kotitalosta että Bullsin perheistä, mutta kulttuurierot tulevat silmille välillä hämmentävällä tavalla. Tuttava kertoo ylpeänä, miten tuntematon mies on maksanut heidän perheensä ruuat ravintolassa kiitoksena siitä, että äiti on kurittanut lastaan julkisesti. Toinen läpsii väsynyttä taaperoa pepulle kaikkien nähden, kun vaipanvaihto ei onnistu. Ahon on vaikea uskoa silmiään.
”Kahden kesken saatan kysyä äidiltä, miksi hän ajattelee, että fyysinen kurittaminen kannattaa, ja kertoa, mitä pidän itse normaalina. Lasten kanssa yritän itse pysyä rauhallisena sellaisessa tilanteessa, jossa joku toinen kurittaisi.”
TUTTUJEN vauvoilla on aikataulut: herätys seitsemältä, ruokaa 150 millilitraa, seuraava ruokailu kolmen tunnin kuluttua. Jos aikataulu ei pidä, vanhempi ahdistuu.
”Naapurimme stressasi tosi paljon sitä, ettei hänen vauvansa pysy aikataulussa. Suomessa vanhemmuus on paljon lapsilähtöisempää”, Aho sanoo.
Ystävät kyselevät, milloin äiti ja isä lähtevät kahdestaan lomalle. Jätätte vain vauvan hoitoon, kyllä se pärjää, he sanovat. Aho ja Markkanen eivät tee niin, mutta tuoreesta äidistä ajatus tuntuu myös vapauttavalta.
”Alvar on tosi läheinen isovanhempiensa kanssa, eikä ajatus yökyläilystä tunnu siksi minusta pahalta. Moni suomalaisista tutuistani ei jättäisi vauvaa hoitoon missään tilanteessa. Ajattelen, että jos amerikkalaisvauvat pärjäävät, niin ehkä suomalaisetkin.”
KOTONA vauva-aika sujuu pätkissä. Alvar haluaa syödä öisin ja alkaa nukkua kokonaisia öitä vasta vuoden ikäisenä. Aluksi koko perhe nukkuu samassa huoneessa, Alvar omassa pinnasängyssään. Öisin heräämiset hoitaa äiti. Ammattiurheilijaisän on pakko saada unta.
Kun Alvar on kahdeksan kuukautta, Aho kantaa hänet nukkumaan omaan huoneeseen ja päivystää itse viereisessä itkuhälyttimen kanssa. Kaikki sujuu, kunnes Alvarille alkaa tulla hampaita.
He etsivät lastenhoitajaa. Verna toivoo, että hoitajalla olisi edes vähän kokemusta vauvoista – tai että Verna voisi olla varma, ettei hoitaja missään tilanteessa kurittaisi lasta. Kun sopivaa apua ei löydy, Aho ja Markkanen jatkavat oman perheen voimin.
Pelikaverit Bullsissa eivät taida tietää, että perheessä Markkanen vastaa imuroinnista.
”Lauri imuroi, koska en tykkää tehdä sitä. Mutta on sen imurointi silti aika harvinaista!” Aho sanoo ja nauraa.
”Mutta jos meille tulee fiilis, että halutaan siivooja tai kokki tai muuta apua arkeen, sitten me etsitään sellainen.”
KOLMIKKO herää aamuisin kuuden aikaan ja syö yhdessä aamiaista. Verna ja Alvar lähtevät lähipuistoon, Lauri treeneihin. Verna kutsuu hiekkalaatikkoa vahingossa dirtpooliksi (suom. lika-allas), ja äiti-lapsiporukka saa hyvät naurut. Sadepäivinä puisto ammottaa tyhjyyttään, koska amerikkalaislapsilla ei ole kuravaatteita.
VIIME syksynä Alvar on aloittanut päiväkerhossa kolmena päivänä viikossa, ja Vernalle jää omaa aikaa päivisin ensi kertaa melkein kahteen vuoteen.
Hoitopaikan valitseminen Chicagosta oli oma urakkansa.
Jääkö vapaalle leikille aikaa? Joutuuko lapsi yksin nurkkaan, jos hän tekee väärin? Onko ruuaksi vain nugetteja ja ranskalaisia?
”Kaikista asioista en vain halunnut tinkiä. Nyt Alvar menee hoitoon, jossa tarjotaan terveellistä ruokaa ja jossa vapaata leikkiä on tunti päivässä. Ulkoilua ei kyllä ole”, Aho kertoo ja naurahtaa.
NELITUNTISEN hoitopäivän aikana Aho aikoo olla vain. Tehdä rauhassa ruokaa, ehkä herätellä henkiin vähälle jääneen blogin. Käydä kotitalon kuntosalilla, tutkia kaupunkia ja viettää aikaa ystävien kanssa. Miettiä sitä, millainen tyyppi on, kun ei ole lapsen kanssa. Tulevaisuudessa Aho aikoo hakeutua opiskelemaan psykologiaa.
”Tarkoitus on ladata omia akkuja rankan vuoden jälkeen ja nauttia.”
AHO ja Markkanen luottavat siihen, että Chicago on heidän kotinsa vielä ainakin Markkasen sopimuskauden loppuun. Periaatteessa ammattiurheilijan kotipaikka voi kuitenkin muuttua milloin vain. Samalla mullistuu perheenkin elämä. Aho on ehtinyt tottua ajatukseen, että elämä on ennustamatonta. Hän sanoo, että se on vaatinut töitä.
”On pitänyt rohkaista itseään tutustumaan uusiin ihmisiin ja olla pelkäämättä epäonnistumisia tai sitä, jos en ystävystykään jonkun kanssa. Toivon, että pääsemme juurtumaan jonnekin siinä vaiheessa, kun Alvar menee kouluun. Omat lapset olisi ihanaa kasvattaa Suomessa, mutta uskon, että muuallakin voi olla yhtä ihanaa. Se voi vain vaatia vähän enemmän vaivaa”, hän sanoo.
”Ajattelen, että koti tehdään sinne, missä silloin ollaan. Nyt tehtäväni on tukea Lauria ja olla äiti ja vaimo samaan aikaan, mutta Laurin työasioihin minun ei tarvitse löytää ratkaisuja. Olen vain kuulevana korvana.”
ILTASADUN jälkeen äiti luki sängynpäädyssä omaa kirjaansa niin pitkään, että pieni Verna nukahti. Pistorasiaan kytkettävässä yövalossa loisti Pluto-koiran kuva.
Sellaista turvallisuudentunnetta Aho haluaa välittää Alvarillekin. Hän toivoo myös, että lapsella olisi kelpo käytöstavat ja että hän luottaisi itseensä ja maailmaan. Ja että hän näkisi maailmassa enemmän kuin älypuhelimensa.
”Uskon, että vanhemmat voivat vaikuttaa tosi paljon esimerkillään. Mutta näitä on hyvä lupailla! Aina ei mene täydellisesti. Vanhemmatkin ovat ihmisiä.”
Sitäkin Aho toivoo, että maailma säilyisi Alvarille.
”Se välillä ahdistaa. Onko maapallosta mitään jäljellä, kun Alvar kasvaa?”
AHO ja Markkanen vaikuttavat asiaan näin: He valitsevat sellaisen asuinpaikan, josta on helppo liikkua ilman autoa. He ostavat ja kokkaavat eettistä kasvisruokaa. Aho kantaa mukanaan omaa vesipulloa, kahvimukia ja aterinsettiä, jotta ei joutuisi joka kerta ottamaan kertakäyttöisiä. Markkanen osallistui vuosi sitten ilmastokriisin vastaiseen taisteluun ja julkaisi aiheesta videoita somessa. Videot oli tehty yhteistyössä Nesteen kanssa.
Ja sitten on asioita, joihin he eivät voi vaikuttaa, kuten Markkasen joukkueen lentomatkat pitkin Pohjois-Amerikkaa. Tai se, miten Markkasen agentti hermostui kuullessaan, että Aho on kävellyt 20 minuutin matkan koripallopeleihin rattaita työnnellen. Hullunrohkeaa toimintaa! Heidäthän voitaisiin ryöstää!
”Olin ajatellut, että eihän rattaiden kanssa voi mitään tapahtua. Sitten ymmärsin, että rikollisuus on oikea riski, ja nyt kuljemme sen matkan autolla”, Aho kertoo.
”Varsinkin Suomessa olen törmännyt sellaiseen asenteeseen, että jos joku kertoo olevansa ekologinen, muut ovat valmiita kääntämään jokaisen kiven osoittaakseen, että etpä muuten ole. Ajattelen niin, että jos joudun joustamaan jostakin, kuten vaikka autoilemaan peleihin, voin kiriä sen takaisin toisessa hetkessä.”
ALVAR on oppinut juuri kiipeämään ruokapöydän tuolille ja juomaan oikeasta lasista. Tahtoikäiselle iskee kiukku, jos hän ei saa kenkää jalkaan itse.
Samalla kun Alvar kasvaa, kasvavat vanhemmatkin. Edes miljoonakaupungissa koripallotähden on vaikea kadota massaan. Aho ymmärtää, että se tuntuu Markkasesta toisinaan raskaalta.
”Lauri on asemastaan kiitollinen, tietenkin. On kuitenkin kuluttavaa, ettei hän voi itse valita hetkeä, milloin joku tulee kysymään häntä kuviin. Mutta siihenkin kasvaa koko ajan, me molemmat kasvamme.”
AHO itse voi kadota uuden kotikaupungin vilinään kaikessa rauhassa. Toisinaan siellä iskee ikävä Suomeen: ettei tarvitsisi jonottaa, että ihmisiä olisi vähän vähemmän ja luontoa enemmän.
Yksinäiseksi Aho ei ole itseään tuntenut. Chicago tuntuu jo kodilta.
”Ajattelin etukäteen, että olisin yksinäinen, mutten ollutkaan. Se johtuu ehkä siitä, että siellä on oma perhe.”
Verna Aho, 22, asuu Chicagossa NBA-pelaaja Lauri Markkasen, 22, ja pariskunnan pojan Alvarin kanssa. Alvar täytti tammikuussa kaksi vuotta.
Juttu on julkaistu aiemmin Meidän Perhe -lehden numerossa 10/2019.