Palstalla on viime päivinäkin toppuuteltu, että Laurin otteista EM-skaboissa ei nyt kannata kenekään sentään liikaa innostua. On muistuteltu mieliin, että kyllähän Lauri edellisissa Eeämmissäkin pelasi erinomaisesti ja korostettu eroja FIBA-koriksen ja NBA:n välillä.
Lauri pelasi edellisissä EM-kisoissa 2017 loistavasti; alkusarjassa pistekeskiarvo 22,6 ja uskomattoman kovilla prosententeilla (2p/57,4. 3p/50%), kunnes sitten tuli se poikkeuksellisen hirvittävä Italia-matsi, yhtäkkiä kaukana kotoa, missä koko joukkue Lauri etunenässä vaan luhistui kasaan.
Edellisissä EM-kisoissa Lauri oli superlupaava nuori pelaaja, joka oli ennenkaikkea hyvä skoraamaan, mutta hän ei ollut vielä supertähti, joka tarvittaessa pystyy lähes yksin ratkomaan tärkeitä matseja. On jotenkin hirtehistä, että viisi vuotta sitten EM-kisoissa näytti siltä, että Markkasesta voisi NBA:ssa hyvinkin kehittyä
juuri sellainen pelaaja, jonka olemme nyt nähneet näissä EM-kisoissa! NBA-uran alku ilman muuta vahvisti tätä toivetta, vaikka Bullsseihin olikin jostain alennusmyynnistä haalittu koko liigan taitamattomimmat takamiehet.
Sitten Jim Boylen keplotteli itsensä Chicago Bullssin päävalmentajaksi kaudella 2018-19. Muistan kuinka kummalta Bullssien peli alkoi pian näyttää, ja kuinka paljon se hidastui, kun esimerkiksi midarit kiellettiin, ja Chicagon muiden pelaajien tehtäväksi annettiin lähinnä pysyä poissa Zach Lavinen korintekoyritysten tieltä – sekä totta kai puolustaa hänen puolestaan. Lopulta kankeaksi bodattu Lauri seisoskeli hyökkäyksissä aina nurkassa, mahdollisimman kaukana pallosta, ja korista, vaikka kai juuri korille pelaamisen takia hänet oli pistetty punttikuurille alunperin.
Lavine on huikea pelaaja. 2018-19 loppukauden voittoprosentti 0.293.
Boylenin kaudella Markkanen menetti lopulta kokonaan peli-ilonsa ja asemansa joukkueessa, ja oli mieletön helpotus, että Lauri pääsi CIcagosta aidosti yhdessä kehittyvään joukkueeseen. Ja vaikka Cleveland viime kaudella olikin Garlandin-Allenin-Mobleyn joukkue, niin mielestäni Lauri otti saamastaan tilaisuudesta parhaan mahdollisen irti. Kauden viimeisessä ottelussa, hän ainoana Cavssien johtotähdistä yritti tosissaan pelata joukkueelle play-off paikan.
Todennäköisesti Markkanen ei koskaan tule pelaamaan sellaisessa NBA-joukkueessa, jossa hän saisi yhtä paljon pallokosketuksia, kuin hän saa Susijengin paidassa, tai missä hän olisi joukkueensa ensimmäinen skorausvaihtoehto. Mutta nämä EM-kisat olivat tietysti kaikille hyvä muistutus siitä, että Lauri on aina helvetin HYVÄ SKORAUSVAIHTOEHTO. Kyllä näitä skaboja NBA:ssakin seurataan. Näistä jää mieleen ainakin se, että jos Laurille ei osata pelata tarpeeksi palloa, niin silloin jonkun muun pitää parantaa otteitaan, jonkun ihan muun kuin Laurin (siis täsmälleen toisin kuin Chicagossa päädyttiin ajattelemaan).
Toivottavasti Utah ei nyt yritä Bullsin tavoin leipoa hyvin liikkuvasta Laurista jotain voimalaituria.
Niin. Voin olla väärässä, mutta toivon tietenkin, että Laurilla olisi nyt sentään sen verran statusta, että tuollaisessa tilanteessa hän voisi yksinkertaisesti ilmoittaa, että hän ei aio peukaloida lihasmassaansa jonkun tankkaavaan joukkueen takia, jonka jatkosuunnitelmiin hän ei välttämättä edes kuulu. On niin paljon kivempi juosta kovaa ja hypätä korkealle.
Let's go Lauri!
