No kertokaapa nyt minulle sitten, miksi tällaisista suorituksista pitäisi olla jotenkin innoissaan?
... Se on hyvä kysymys. Mietitäänpä, mitä kaikki ilon aiheita on mahdollista löytää siitä suunnasta, minkä Markkasen peli on ihan ihan viime aikoina ottanut
1. Henkilökohtaiset epäonnistumiset ja kaikki takapakit omassa elämässä eivät tunnu enää niin mahdottoman suurilta, kun niitä vertaa Markkasen viimeaikaiseen hiipumiseen.
2. On luonnollista, että pienestä maasta, jossa vieläpä aivan liian moni nuori lahjakas urheilija uhrataan jääkiekon pelaamiselle ja lentopallolle, ei voi tulla mitään NBA-tähteä. Viime aikojen pelit ovat sen todistaneet, ja se tuntuu järkevältä lopputulokselta. Eli ei tarvitse ainakaan epäillä omaa järkeään. Kaikki on just niinku pitää.
3. On vaan reilua, että välillä toiset ovat oikeassa (Markkanen on tähti) ja välillä toiset (Ei se mikään tähti ole). Tasapuolista ja reilua.
4. Markkanen ei olisi ihka-aito suomalanen, jos hänellä olisi katteettoman kova itseluottamus. Reilusti alisuoriutuvaan ja itseään epäilevään Markkaseen on totta kai helvetin paljon helpompi samaistua. Juuri nyt se on selvästi taas oman kylän poikia, eikä joku hiton friikki.
5. Mikäli sattuu ihailemaan Jim Boylenia, niin Markkasen tason lasku merkitsee tietysti hänelle valmentajana suurta kunnianpalautusta. 'Näettekö nyt, en pilannut mitään'.
6. Kuka haluaa All Star-peliin, eihän sillä ole mitään tekemistä oikean koripallon kanssa. Hyvä vaan, että Markkanen säästyy tältä lisänöyryytykseltä!
... tämmöset nyt ainakin tuli mieleen. On tässä tietysti varmaan paljon muitakin positiivisia puolia, joita en nyt vaan muistanut, kun v-tuttaa sen verran paljon.