Pahoittelut todella poikkeavasta, itsekriittisestä, oudostakin, kommentista, mutta luettuani ja kirjoiteltuani täällä palstalla nyt joitain vuosia sekä elettyäni tätä elämää ylipäänsä, olen alkanut suhtautua verbiin toivoa hieman epäilevästi sen joissain käyttötilanteissa. En nyt ala omaa olemassaolon tuskaani tässä sen enempää vuodattamaan, mutta kun itsekin olen moneen kertaan kirjoittanut toivovani erinäisille koripallotoimijoille kaikkea hyvää, menestystä, kehittymistä ja niin edelleen, niin mitä minä oikein tuolla ajatuksellani oikeastaan tarkoitankaan? Onko niin, että jos jätän tämän, muodollisuutenakin nähtävän ilmaisun, kokonaan viestinnästäni pois, olen automaattisesti ikävä ihminen?
Toivoessani itselleni maallista mammonaa, asetan kai itselleni samalla tavoitteen, joka ohjaa toimintaani työelämässä. Toivoessani lapsenlapsilleni terveyttä ja onnellista elämää ajattelen kai vaikkapa heidän ruokavaliota, koulumenestystä ja hygieniaa -- ja pyrin heitä nähdessäni vaikuttamaan heidän käytökseensä noilla elämänalueilla. Noissa esimerkeissä toiveellani tulevaisuudesta on kai merkitystä, koska pystyn jollain tapaa tuota itselleni mieluista tulevaisuuskuvaa muokkaamaan.
Mutta eihän minuun toiveeni (ehkä rukoukseni?) vaikuta oikeastaan millään tavalla siihen, mitä vaikkapa suomalaiselle koripalloammattilaisuudelle tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Muiden ihmisten olosuhteiden muuttamiseen kun vaaditaan toiveiden lisäksi vähän muunlaistakin toimintaa, ja kun omassa mukavuushalussani oma panos suomalaiselle koriskulttuurille on vain täällä palstalla jaarittelu ja viisastelu, jää vaikutukseni vääjämättä mitättömäksi (iso hatunnosto taas kaikille aktiivisille seuratoimijoille, veronmaksajille ja vanhemmille!).
Toki hyvän toivominen muille luo kannustavaa ja myönteistä ilmapiiriä tänne koripallon-liian-vakavasti-ottavien-yhteisöön, muuallekin, mutta pienen itsereflektion jälkeen taidan itse pidättäytyä tuon sanan käyttämisestä asioissa, joihin en voi vaikuttaa. Enkä osaa myöskään kritisoida ketään, joka ei toivo vaikkapa Markkaselle kaikkea hyvää ja menestystä urallaan. Tällainen suhtautuminen asioihin on mielestäni ihan rationaalista täällä irrationaalisuuden keskellä.
Toki tilanne on hieman eri jos vaikkapa Markkanen synkkinä hetkinään tänne palstalle jostain syystä eksyisi. Tämä lienee epätodennäköistä, mutta onhan hänellä täällä kuitenkin nimeään kantava suht suosittu keskusteluketju ja ei kai meistä kukaan täysin immuuni muiden mielipiteille ole.
Tämän varalta: Markkanen. Ei, Lauri. Tiedän, että tällä ei ole juuri mitään väliä, mutta olisi mielestäni hienoa, että koripallourasi olisi mahdollisimman pitkä sekä menestyksekäs niin henkilökohtaisella- kuin joukkuetasollakin. Taloudellinen tilanteesi minua ei niinkään kiinnosta. Outoa se tietysti on, mutta jollain tavalla sinun ammattillinen menestyksesi koskettaa minuakin. Oikeastaan monesti haluaisin, että näin ei olisi, mutta joku suomalaisten urheilullisessa menestyksessä vaan useimmiten kiinnostaa. Ja kiitos muuten jo kaikesta! Ja toivottavasti se maailmanrauhakin kohta jo koittaa.
