- Viestejä
- 1 870
Vs: LeBron James
Tiedotustilaisuus 14.7.2014 klo 15.00 - Da Decision
Muistan sen kuin eilisen päivän. Talvella 2003 katselin ensimmäistä kertaa NBA-koripalloa livenä. Se oli New Yorkissa, vastakkain olivat paikallinen Knicks ja muistaakseni Boston Celtics. Peli oli melko viihdyttävää, mutta se itsessään ei tehnyt siitä lomaviikosta NBA-seuraamiseni käännekohtaa. Myöhemmin samalla viikolla nimittäin katselin hotellihuoneessa Cleveland Cavaliersien ottelua ja silmiini osui punapaitaisen joukkueen numero 23. Hänen nimensä oli LeBron James. Hän dominoi kenttää täysin jokaisella osa-alueella - nuoresta iästä huolimatta pelisilmä oli verraton, atleettisuus jotain käsittämätöntä ja heittokäsi vakuuttava. Hänestä tuli heti ylivoimainen suosikkini.
Nyt yli kymmenen vuotta kestänyt aikani LeBron Jamesin bandwagonissa on tullut käännekohtaan. Kun LeBron jätti kesällä 2010 Clevelandin taaksen ja siirtyi Miamiin, olin enemmän kuin tyytyväinen. Niin lähellä olleet finaalipaikat ja seuraorganisaation kyvyttömyys rakentaa voittavaa joukkuetta harmittivat kovasti ja silloin koin että LeBronin on aika hakea jotain muuta jostain muualta. Tähän kun lisättiin Cavsin johtohenkilöiden ja kannattajien epäoikeudenmukainen ja halveeraava käytös LeBronia kohtaan, niin LeBronin päätös lähteä ei harmittanut tippaakaan. Aika Miamissa olikin minunlaiselle intohimoiselle LeBron-kannattajalle lähes kuin unelmien täyttymys - neljänä peräkkäisenä vuotena finaaleissa ja kaksi mestaruutta samalla kun suosikkipelaajani pelasi kuukaudesta toiseen huikealla tasolla.
Mutta näiden neljän vuodena aikana syntyi myös jotain muuta. Sympatiani Miami Heatia kohtaan kasvoivat. Aiemmin minulla ei ollut juuri tunteita Heatia kohtaan, mutta asiat muuttuivat koko ajan positiivisempaan suuntaan. Fiilikseni sinetöityivät viimeistään muutama päivä sitten, kun LeBron ilmoitti "palaavansa kotiin". Ensin ajattelin, että ihan kiva, mutta kun Miamin seurajohdon, etunenässä Micky Arisonin ja Pat Rileyn, kannattajien ja koko seuran reaktiot olivat täysin eri luokkaa kuin Dan Gilbertin ja muiden paskahousujen neljä vuotta sitten, niin yhtäkkiä muistin millainen koko historiansa ajan yhden pelaajan hartiolla kulkenut ja sitten tämän hylännyt paskaorganisaatio Cavs oikein olikaan. Ja tämän vuoksi en voi enää intohimoisesti kannattaa LeBron Jamesia. En voi hyväksyä, että hän pelaa Dan Gilbertin kaltaisen ihmiskyrvän omistamassa ja niitä tuhansia pelipaitoja polttaneiden ihmisten kannattamassa joukkueessa. En voi sietää kaksinaamaisuutta ja omahyväisyyttä. Oksennusreaktio on liian suuri. Vihaan Cleveland Cavaliersia liikaa.
Joten...
...on tullut aika muutoksen. Ilmoitan tästä päivämäärästä lähtien siirtyväni LeBron Jamesin kannattamisesta Miami Heatin kannattamiseen. Toivon edelleen LeBronille menestystä henkilökohtaisella tasolla, mutta mestaruutta Cavsille vain kuolleen ruumiini yli. Vielä kerran korviini kantautuu tuon hiljaisen Youtuben LeBron-videoiden mystinen kutsu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa.
Kiitos ja anteeksi LeBron.
Achilles sanoi:Järjestän huomenna klo 21 Da Decision nimellä kutsuttavan tiedotustilaisuuden koskien tulevien kausien joukkuevalintaani.
Achilles sanoi:Tiedotustilaisuus siirtyy! Uusi aika huomenna klo 15!
Tiedotustilaisuus 14.7.2014 klo 15.00 - Da Decision
Muistan sen kuin eilisen päivän. Talvella 2003 katselin ensimmäistä kertaa NBA-koripalloa livenä. Se oli New Yorkissa, vastakkain olivat paikallinen Knicks ja muistaakseni Boston Celtics. Peli oli melko viihdyttävää, mutta se itsessään ei tehnyt siitä lomaviikosta NBA-seuraamiseni käännekohtaa. Myöhemmin samalla viikolla nimittäin katselin hotellihuoneessa Cleveland Cavaliersien ottelua ja silmiini osui punapaitaisen joukkueen numero 23. Hänen nimensä oli LeBron James. Hän dominoi kenttää täysin jokaisella osa-alueella - nuoresta iästä huolimatta pelisilmä oli verraton, atleettisuus jotain käsittämätöntä ja heittokäsi vakuuttava. Hänestä tuli heti ylivoimainen suosikkini.
Nyt yli kymmenen vuotta kestänyt aikani LeBron Jamesin bandwagonissa on tullut käännekohtaan. Kun LeBron jätti kesällä 2010 Clevelandin taaksen ja siirtyi Miamiin, olin enemmän kuin tyytyväinen. Niin lähellä olleet finaalipaikat ja seuraorganisaation kyvyttömyys rakentaa voittavaa joukkuetta harmittivat kovasti ja silloin koin että LeBronin on aika hakea jotain muuta jostain muualta. Tähän kun lisättiin Cavsin johtohenkilöiden ja kannattajien epäoikeudenmukainen ja halveeraava käytös LeBronia kohtaan, niin LeBronin päätös lähteä ei harmittanut tippaakaan. Aika Miamissa olikin minunlaiselle intohimoiselle LeBron-kannattajalle lähes kuin unelmien täyttymys - neljänä peräkkäisenä vuotena finaaleissa ja kaksi mestaruutta samalla kun suosikkipelaajani pelasi kuukaudesta toiseen huikealla tasolla.
Mutta näiden neljän vuodena aikana syntyi myös jotain muuta. Sympatiani Miami Heatia kohtaan kasvoivat. Aiemmin minulla ei ollut juuri tunteita Heatia kohtaan, mutta asiat muuttuivat koko ajan positiivisempaan suuntaan. Fiilikseni sinetöityivät viimeistään muutama päivä sitten, kun LeBron ilmoitti "palaavansa kotiin". Ensin ajattelin, että ihan kiva, mutta kun Miamin seurajohdon, etunenässä Micky Arisonin ja Pat Rileyn, kannattajien ja koko seuran reaktiot olivat täysin eri luokkaa kuin Dan Gilbertin ja muiden paskahousujen neljä vuotta sitten, niin yhtäkkiä muistin millainen koko historiansa ajan yhden pelaajan hartiolla kulkenut ja sitten tämän hylännyt paskaorganisaatio Cavs oikein olikaan. Ja tämän vuoksi en voi enää intohimoisesti kannattaa LeBron Jamesia. En voi hyväksyä, että hän pelaa Dan Gilbertin kaltaisen ihmiskyrvän omistamassa ja niitä tuhansia pelipaitoja polttaneiden ihmisten kannattamassa joukkueessa. En voi sietää kaksinaamaisuutta ja omahyväisyyttä. Oksennusreaktio on liian suuri. Vihaan Cleveland Cavaliersia liikaa.
Joten...
...on tullut aika muutoksen. Ilmoitan tästä päivämäärästä lähtien siirtyväni LeBron Jamesin kannattamisesta Miami Heatin kannattamiseen. Toivon edelleen LeBronille menestystä henkilökohtaisella tasolla, mutta mestaruutta Cavsille vain kuolleen ruumiini yli. Vielä kerran korviini kantautuu tuon hiljaisen Youtuben LeBron-videoiden mystinen kutsu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa.
Kiitos ja anteeksi LeBron.