Vs: M20 2013
Europot sanoi:
Varmasti yksi syy toiveikkuuteen on tuo miesten menestys. Mutta oikeastaan vielä suurempi syy toiveikkuuteeni viimeisten vuosien aikana on ollut se fakta että Koripalloliitto on tehnyt todella paljon työtä ja alkanut jo panostaa nuorten maajoukkueisiin ihan eri tavalla kun ennen Susijengin lanseeraamista. Kaikki valmentajat on koulutettuja (jopa samaan muottiin), pelitapa on yhteinen ja nuorten maajoukkueiden leirityksiin ja kv-kilpailutoimintaan on panostettu ihan eri tavalla kuin entisten organisaatioiden aikakaudella. Liiton sekä henkinen että aineellinen panostus nuorten maajoukkuetoimintaan on kasvanut valtavasti.
Mutta ehkä se on niin siellä perusyksiköissä eli seuroissa ei tapahdu ihan niin paljon kuin pitäisi.
Jotenkin tuntuu että tuo Liiton huomattavasti kasvanut panostus nuorten maajoukkuetoimintaan valuu hukkaan, sillä menestystä ei kasvaneista panostuksista huolimatta ole tullut.
Kreikkakin valloitti aikansa falangillaan maailma, Rooma kopio ja paransi sitä sotajoukoillaan ja otti silloisen maailman itsellen ja tuhosi sen sitten itse.
Olemme varmasti löytäneet omamme ja oma tyylimme ja kivunneet eliittiin miehissä ja miehet miesteniässä, kuten on ollut tarkoituskin. Hyvän maajoukkue ja yliopistokoulutusten jälkeen pelaajamme ovat päässeet pelaaviin kokonpanoihin Europpalaisiin ammattilaisjoukkueisiin yksi kerrallaan. Lähes jokainen tähän leikiin ryhtyneistäpelaajista on joka kesä 10 vuoden aikana antautuneet maajoukkueen harjoituksiin kesä-elokuuksi ja kestäneet menossa mukana. Pelaajia on ollut mukana varmasti 30 jopa 40 urhoa.
Perusrunko on säilynyt kolmiotakin pelaten ja hedsausta harjoitellen ja jokaiselle portaalle astuen. Toisilla portailla jouduttiin viipymään hieman kauemmin, mut lähes joka kesä astuttiin kehityksessä eteenpäin. Uudet pelaajat Koponen, Salin, Tuukka ja vihdoin Junnukin tulivat täyden tämään kokonaisuutta.
Usko omaan tekemiseen on ollut valtava ja kiitoksena täsät jatkuvasta prosessita olemme nyt MM kisoissa, joihin jalkapallo on yrittänyt ja haavellut varmasti viimeiset 40 vuotta.
Ei kuitenkaan levätä laakereilla, vaan toisaan levitetään täätieto myös seuroille, sillä seurathan ja valmentajat eivät sitä tietoa tule hakemaan. Vaan pintaraapuputusta.
Harvassa seurassa on urheilijaksi koulutusta ja siitä sitten koripalloilijoiksikin. Perusliikunta ja liikkuminen samoin kuin koripalloilulliset perusasiat ovat kuitenkin vielä lasten kengissä. Onko kuitenkaan tarpeeksi portaalta toiselle kehittävää toimintaa, jotta nuorten maajoukkueiden runkoja voitaisiin laajentaa. Jokaiselle nuorten maajoukkueella pitäisi olla varjojoukkue, joka harjoittelisi saman periaatteen mukaan kun Ykkösjunioritkin ja heihin myös kiinnitettäisiin huomiota, muutenkin kun kutsumalla täydentämään kerran keväässä "valmiiksi" joukkueisiin valittuja. Pelaajia siis lisää.
Valmentajia lisää. Kuinka monessa naisten tai miesten liigan joukkueissa on juniorijoukkue, jolla on joukkueen johtaja, päävalmentaja plus 2-3 opettelevaa valmentajaa sekä fyysinen valmentaja. Seuran yhteinen testaus plus terveydenhoito jne. Sen lisäksi jokainen seuran valmentaja tietää mitä alle 10 vuotiaille opetetaan ja miten. C junnujen tavoitteet, B junnujen tavoitteet ja vihdoin A-, kakkos- ja ykkösjoukkueen tavoitteet.
Tiedän, että muutamissa suurseuroissa näin jo osittain toimitaan, mutta 80% seuroista ei vielä tänäänkään tiedä ketkä junnujoukkueita valmentavat ja valmentajiensa koulutustason.
Olisiko nyt aika siirtää katsetta/toimintaa myös seuratyön laajentamiseen. Suomessa on pitkälle toistasataa A luokan jopa FIBA luokan valmentajaa, mutta väitän, et vain 10-12 % tekee enää koripallon eteen töitä.
Onko aika kaapata koulut meille. Korit on ollut siellä jo 50 luvulta, peli
:
on kuitenkin sieltä poistunut