Vs: Miesten EM-karsinta 2011
Kannetaan lyhyesti korsi kekoon, vaikkei sitä kukaan kysynytkään.
Yleisöä oli selkeästi enemmän kuin kahden vuoden takaisissa karsinnoissa Bulgariaa, Serbiaa ja Unkaria vastaan, mutta silti jäätiin alle kahden tonnin. Tiedä sitten, johtuiko täydennäköinen katsomo siitä, että katsojat oli jaoteltu tiiviimmin pitkin katsomoita, eikä seisomapaikoilla ollut ketään. Tunnelma oli ensimmäisellä puoliajalla hyvä, josta pitkälti kiitos lahtelaisille ja Pekovicin ylikuumenemiselle. Luoja, että minä kaipaan niitä aikoja, jolloin vastustajan pelaajat kävivät herkemmin dialogia kotiyleisön kanssa.
Olen tapittanut viimeiset pari kuukautta The Wirea maratontahtia ja naureskellut sarjan realistisille hierarkiarakenteille. The Wire tuli mieleen myös Montenegroa katsoessa. Pavicevic on Suomen liigakenttien reunoilla aina kunnioitusta herättävä hahmo, mutta Montenegron vaihtopenkillä vain yksi apuvalmentaja muiden joukossa Vujosevicin vierellä. Pari vihellystä menivät räikeästi Montenegroa vastaan, jolloin Pavicevic tyytyi pyörittelemään silmiään Vujosevicin käynnistellessä älämölöä.
STT vertasi Montenegro-matsia kahden vuoden takaiseen Bulgaria-otteluun. Vertaus meni muuten hyvässä artikkelissa mielestäni hakuammunnan puolelle. Syksyn 2008 karsintojen Bulgaria-matsi oli silkka naamajarrutus ja karmiva fiasko, Montenegroa vastaan saumat voittoon olivat olemassa ja Suomen puolustuspeli hyvää. Lisäksi Montenegro oli tasoltaan aivan eri joukkue kuin parin vuoden takainen Bulgaria - en ihmettele, jos mustan vuoren kaikki 600 tuhatta asukasta juhlisivat jopa EM-pronssimitalia kesällä '11.
Suomen valmennusjohto oli ilmiselvästi tehnyt kaikkensa Montenegron leipäpelien eliminoimiseen. Kotti oli häkellyttävän hyvä Pekovicin kanssa, Möttölä pirteä ja Nikkiläkin ok. Montenegron korinaluspelaajien taito- ja voimataso on kuitenkin Euroopan kärjen tuntumassa. Pari kertaa tuli kylmä hiki katsellessa, kuinka ketterästi esimerkiksi Drobnjak ja Dasic ajoivat korille. Montenegro laittoi myös pallon liikkeelle huikealla rutiinilla - teki mieli pistää silmät kiinni joka kerta, kun montenegrolainen pääsi vapaaseen kolmospaikkaan. Huff sitoi Cookin hyvin, mutta vastaavasti Jeretin tuntui tekevän mitä tahtoo.
Hyökkäyspäässä Suomi oli juuri niin mielikuvitukseton kuin enemmistö täällä sanoo. Tokalla puoliajalla kaikki korit syntyivät oikeastaan Rannikon ajojen seurauksena. Ennen taukoa Muurinen, Huff ja Kotti jaksoivat yrittää, mutta pallo tuli pari kertaa niin tylysti paluupostissa takaisin, että matsin edetessä isoista miehistämme tuli silkkoja hyppyheittoja. Hannon ja HD:n on taottava Junnu Leelle lisää itseluottamusta, sillä Junnu osoitti olevansa paras viimeistelijämme selkä koria vasten, iästä viis. Kolmen pisteen heitoilla VOI voittaa matsin, koska kaukoheittojen upotessa vastustaja joutuu levittämään puolustustaan, nyt korilleajajan tielle saattoi sattua kolmen miehen rivi 210-senttisiä goljatteja.
Samaa mieltä kaikkien siitä, että hyökkäyksemme oli parhaimmillaan silloin, kun Teemu ja Pete olivat samaan aikaan kentällä - ja jep, takapuolustuksemme on silloin aika haavoittuvainen. Olen pähkäillyt pääni kipeäksi sitä, minkälaisen vaikutuksen Sasu saisi aikaan joukkueessa, koska tunnetusti Sasulla ei ole hermoja lainkaan. Sasu antaa fysiikallaan aika paljon tasoitusta, mutta hän saattaisi myös olla kaivattu piristysruiske Petskun ollessa sivussa.
Italialla on pakka aivan sekaisin, ja siihen läpeen Suomen on iskettävä. Jos Italia ei voita Suomea sunnuntaina, Meneghin erottaa Pianigianin aivan saletisti. Toivottavasti italialaiset eivät huomaa, että heidän hyökkäyspelinsä on käsittämättömästi tehokkaampaa, kun Belinelli on pois kentältä. Uskon, että käymistilassa oleva Italia on helpompi vastus vieraissa kuin rutinoitunut Israel kotona, mutta ei missään nimessä helppo.