MM-kisat, Kiina 31.8.-15.9.2019

[koris.com]

Jääkiekon Skoda cupilla ei ole juuri mitään merkitystä Pohjois-Amerikan jääkiekkosuosioon, joka on muista syistä laskemassa. Koripallossa luultavasti MM-kisojen merkitys on lajin suosioon suunnilleen yhtä vähäinen tai vähäisempi. (Jos mahdollista)

 

[Sepi]

Jääkiekon Skoda cupilla ei ole juuri mitään merkitystä Pohjois-Amerikan jääkiekkosuosioon, joka on muista syistä laskemassa. Koripallossa luultavasti MM-kisojen merkitys on lajin suosioon suunnilleen yhtä vähäinen tai vähäisempi. (Jos mahdollista)

Taitaa NBA olla useimmille korisfaneille paljon kovempi juttu ja todellinen parhaiden pelaajien kamppailu kuin joku kansainvälinen pelailu. Niin kuin NHL lätkän puolella.

 

[koris.com]

Taitaa NBA olla useimmille korisfaneille paljon kovempi juttu ja todellinen parhaiden pelaajien kamppailu kuin joku kansainvälinen pelailu. Niin kuin NHL lätkän puolella.

Juu, kyllähän NBA on varmasti se suurin ja kaunein. Uskon kuitenkin, että monessa maassa maajoukkueen menestys on hyvinkin tärkeää. USA:ssa silti vähäistä. Siellä kiinnostaa lähinnä se, että oman NBA-joukkueen jätkät pysyy ehjinä.

 

[Sepi]

Juu, kyllähän NBA on varmasti se suurin ja kaunein. Uskon kuitenkin, että monessa maassa maajoukkueen menestys on hyvinkin tärkeää. USA:ssa silti vähäistä. Siellä kiinnostaa lähinnä se, että oman NBA-joukkueen jätkät pysyy ehjinä.

Joo meinasin juurikin jenkkiläisiä faneja. Meitä muita MM:t kiinnostaa ihan eri tavalla.

 

[Vitalstatistix]

Ei ole näköpiirissä vielä tälläinen ja koripallokulttuuri on siellä niin älytön (turha jääkiekkoon verrata). Jos ens keväänä olympialaisissa konttasi uudestaan, saattaisi ehkä jotain USA:ssa jo huolettaakin.

Mäkään en vielä huolestuisi amerikkalaisen koriksen puolesta.

Itse asiassa tän vois kuvitella jopa kääntyvän nimenomaan toisin päin - siis nimenomaan jenkkien suhtautumisessa kansainväliseen korikseen.

Eli kun nähdään, että ilman hiuppujengiä ei kv-peleissä enää pärjää, niin syntyy fiilinki, että "noille pitää näyttää" ja / tai että "tällaiseen nöyryytykseen ei ole enää varaa". Moni varmaan muistaa sen vanhan vitsin siitä, miten amerikkalainen ja venäläinen / suomalainen kateus eroaa toisistaan? No kun amerikkalainen näkee, että naapuri on ostanut uuden hienomman auton, amerikkalainen ponnistelee kahta kovemmin voidakseen ostaa vielä hienomman; kun venäläinen / suomalainen näkee naapurin ostaneen uuden hienon auton, se menee yöllä puhkomaan siitä renkaat.

Musta tossa vitsissä on jossakin määrin totta se puoli, että amerikkalaisessa kulttuurissa painotetaan tota tsemppaamista ja ojasta nousemista ihan toisella tavoin kuin vaikka Euroopassa.

Tai ajatellaan toisin päin. Entä jos jenkit olis voittaneet maailmanmestaruuden tolla kolmosjoukkueellaan? Mitä siitä olisi seurannut?

Ja ehkä lopuksi jonkin verran myös nautin siitä tilanteesta, jossa amerikkalaiset koris-ihmiset (pelaajat, valmentajat, journalistit, aktiivikatsojat) joutuu tunnustamaan, että muussakin maailmassa osataan pelata korista.

 

[JOEN SUU]

Ranskan voitto USA:sta oli sulka Tuoville. Pelissä näkyi Tuovin kädenjälki. Lassihan se on tätä Ranskan valkkua kouluttanut jo pitkään. Näyttää Tuovin opit menneet hyvin perille.....

 

[askelmerkki]

Mäkään en vielä huolestuisi amerikkalaisen koriksen puolesta.

Itse asiassa tän vois kuvitella jopa kääntyvän nimenomaan toisin päin - siis nimenomaan jenkkien suhtautumisessa kansainväliseen korikseen.

Eli kun nähdään, että ilman hiuppujengiä ei kv-peleissä enää pärjää, niin syntyy fiilinki, että "noille pitää näyttää" ja / tai että "tällaiseen nöyryytykseen ei ole enää varaa". Moni varmaan muistaa sen vanhan vitsin siitä, miten amerikkalainen ja venäläinen / suomalainen kateus eroaa toisistaan? No kun amerikkalainen näkee, että naapuri on ostanut uuden hienomman auton, amerikkalainen ponnistelee kahta kovemmin voidakseen ostaa vielä hienomman; kun venäläinen / suomalainen näkee naapurin ostaneen uuden hienon auton, se menee yöllä puhkomaan siitä renkaat.

Musta tossa vitsissä on jossakin määrin totta se puoli, että amerikkalaisessa kulttuurissa painotetaan tota tsemppaamista ja ojasta nousemista ihan toisella tavoin kuin vaikka Euroopassa.

Tai ajatellaan toisin päin. Entä jos jenkit olis voittaneet maailmanmestaruuden tolla kolmosjoukkueellaan? Mitä siitä olisi seurannut?

Ja ehkä lopuksi jonkin verran myös nautin siitä tilanteesta, jossa amerikkalaiset koris-ihmiset (pelaajat, valmentajat, journalistit, aktiivikatsojat) joutuu tunnustamaan, että muussakin maailmassa osataan pelata korista.

Minusta on outoa jos superhyper Nba:sta ei löydy kuin n.10 ns superpelaajaa. Muut sitten Euroopan ja muun maailman tasolla jos hyvä päivä.

Luulisi nyt ainaskin 12 löytyvän.

 

[Vitalstatistix]

Oli kiire päivä ja oon tuijotellut niin tiukkaan vain tota jatkokaaviota ylöspäin, että missasin kokonaan tän päivän pelit.

Serbia siis kuittais kuin kuittasikin jenkit! Ja Tsekki pisti Puolan pakettiin (ei ehkä yllätä). Pitää varmaan tsekata vähintään koosteet noista.


No, huomenna sitten jännätään tämänkin päivän edestä.

Musta ihan hävyttömän mielenkintoiset välierät tarjolla.

 

[vapaamuurari]

Ajatus siitä että amerikkalaisille olisi aivan sama miten he pärjäävät kansainvälisessä koriksessa aliarvioi liikaa jo amerikkalaistenkin älykkyyttä. Jos painotat nimenomaan mainostaessa parhaimmuutta, oikeastaan voisi puhua että ylivaltaa ja se ei kohtaa ollenkaan todellisuutta, niin totta kai se vaikuttaa. Toinen vaihtoehto illuusion ylläpitämisessä on olla osallistumatta. Ei amerikkalaiset miesten futiksessakaan kuvittele siellä olevan maailman parhaan sarjan, jonkinlainen tiedostus on olemassa. Todennäköisesti ei vielä vaikuta nba:n suosioon, mutta paha särö valokeilaan ja nba:lla on maksavaa asiakaskuntaa myös usan ulkopuolella. Sitten kun puhutaan poissaoloista pelaajistossa, niin niitä on ollut kaikilla mailla ja ne ei kelpaa syyksi Suomenkaan kisoihin pääsemättömyyteen. Voidaan olettaa sitä ja tätä, mutta tulokset on se konkretia.

 

[Mikkovaan]

Hieno peli oli, mutta sääliksi käy downunderilaisia. Aussit antoi pelin pois varsinaisen peliajan parilla vikalla minuutilla, kun sortuivat typeriin pallon menetyksiin. Espanja toki ansaitsi voittonsa ja dominoivat toisella jatkoajalla.

Sitten vedetään hetki happea ja katsotaan kumpi Ranska tai Argentiina menee Espanjan seuraksi finaaliin.

 

[JOEN SUU]

On ne vaan muutamat kovia kavereita. Kun oikein tarvitaan, niin esille astuvat nämä Lullit, Casoliinit ja Rubiinit.

Miksiköhän sen Delovalikoivan piti yrittää ottaa sankarin viitta, kun Matti Meikäläinen tai Vesa Mäkäläinenkin on parempi heittäjä....

 

[Mikkovaan]

Meillä näyttäisi olevan espanjankielinen finaali edessä. Hurjaa tuo Argentiinan puolustus.

 

[Vitalstatistix]

Kun nyt Argentiina rouhi itsensä noin vakuuttavasti fiinaaliin, tuli mieleen, että pitäisi ehkä lopulta ottaa selvää, mikä jengi se oikein on. Ja kun nyt tuli selvitettyä, niin jaan mielelläni tsekkailun tulokset muillekin Argentiinan jengin suhteen ignoranteille sunnuntain finaalia varten.

Argentiinahan on perinteisesti ollut aina yksi isoja korismaita ja kaikki kv-korista seuranneet varmaan muistaa sellaiset pelaajat kuin Carlos Delfino, Pablo Prigioni, Andrés Nocioni, Emanuel Ginóbili tai Luis Scola. Näistä vain Scola pelaa edelleen – tosin nykyinen seura on kiinalainen Shanghai Sharks. Uusista kyvyistä satunnainen eurokorisseuraaja on varmaan kuullut Real Madridissa jyräävästä Facundo Campazzosta, mutta noihin kahteen ainakin mun tietoni Argentiinan joukkueesta vähän ovat jääneet. No, Laprovittolan ja Deckin nimet on tuttuja, mutta paljoa nimeä enempää en näistä kavereista tiennyt.

Eli mikä jengi on nyt pessyt sekä Ranskan että Serbian saavuttaakseen finaalipaikan?


Luis Scola ei varmaan esittelyjä kaipaa, mutta muistutetaan nyt, että mies pelasi ensin yhden uran (10v.) Espanjan pääsarjaa / Euroliigaa kaikin mahdollisin saavutuksin Saski Baskoniassa (Tau Ceramica) ja sitten toisen 10v. uran NBA:ssa. Vanhoilla päivillään on pelannut nyt kaksi vuotta Kiinassa – ja setä tosiaan jaksaa heilua. Ikää herralla on siis 39v.

Facundo Campazzokaan ei ole enää mikään teini vaan 28-vuotias koripalloilija parhaassa iässään. Campazzo siirtyi Real Madridiin 23-vuotiaana nuorena lupauksena vuonna 2014, mutta lainattiin ensimmäisen kauden jälkeen kahdeksi kaudeksi Murciaan. Toissa kaudella Campazzo palasi Madridiin ja nousi samantien Realin eturiviin, viime kaudella Campazzo olikin sitten jo tähtipelaaja.

Näiden kahden varaan on varmaankin ollut helppo rakentaa: iso mies joka on nähnyt ja kokenut kaiken sekä nuorempi takamies joka on uransa huipulla huippusarjassa. Mutta ketä nämä muut Argentiinan luottopelaajat on? Ei kai sitä nyt ihan millä tahansa työmiesjengillä mennä näin pitkälle?


Nuoresta iästään huolimatta kolminkertainen Argentiinan mestari ja FIBA:n Americas Leaguen finaalin mvp, 23-vuotias Gabriel Deck (F), siirtyi Campazzon seurakaveriksi Real Madridiin viime kaudeksi ja pelasi noin vartin peliä kohden kohtuu maltillisilla tilastoilla. Nyt 24-vuotias kaveri jatkanee Realissa myös ensi kaudella (sopimus oli kolmevuotinen, mies löytyy joukkueen alustavasta rosterista ja nää kisat tuskin heikensi valmennusjohdon kuvaa hänen kyvyistään). Kenties jopa break-out vuosi edessä?

Tänä kesänä Real Madrid nappasi riveihinsä sitten myös Argentiinan toisen pelintekijän, Nico Laprovittolan (29v.). Kokeneen pelimiehen uraan mahtuu melkoinen määrä seuroja ja eritoten Etelä-Amerikan jäätyä taakse useampia seuravaihtoja kesken kauden (käytännössä aina tammikuussa). Vaikea sanoa kertooko jostakin. Nuorena miehenä Laprovittola siis pelasi Argentiinassa ja Brasiliassa ja muutti muualle ”vasta” 25-vuotiaana. Tuon jälkeen ura on mennyt seuraavasti: 2015-16 Lietuvos Rytas & Estudiantes, 2016-17 San Antonio Spurs & Saski Baskonia, 2017-18 Zenit (St. Peterburg) & Joventut Badalona, 2018-19 Joventut Badalona.

Olisi helppo kuvitella, että nuo jatkuvat seuravaihdot ovat olleet osa nuoren lahjakkaan miehen sopeutumisvaikeuksia ja tällöin kokonainen 1½ vuotta Badalonassa voisi olla merkki tasaantumisesta – eli nappasiko Madrid siis kaverin juuri silloin kun tämä oli puhkeamassa kukkaan? Ainakin esitykset näissä MM-kisoissa on olleet erinomaisia.

Kolmanneksi eniten minuutteja (Scolan ja Campazzon jälkeen) pelaava argentiinalaispelaaja on ollut Baskonian 26-vuotias laituri Patricio Garino. Pyörittyään NCAA:n jälkeen 1½ vuotta NBA ja G-liiga ympyröissä Garino siirtyi syksyllä 2017 Baskoniaan kolmivuotisella sopimuksella. Baskijengissä peliaikaa on tullut vartin verran peliä kohden niin Euroliigassa kuin ACB:ssäkin.

24-vuotias takamies Luca Vildoza on saanut pelata kisoissa vain reilun vartin peliä kohden, mutta on sinä aikana kyllä näyttänyt osaamistaan. Seurarintamalla Vildozalla menee erinomaisesti: mies teki juuri neljän vuoden jatkosopimuksen Baskonian kanssa, jossa pelasi viime kaudella 21 minuuttia peliä kohden ja rooli on ollut koko ajan kasvamaan päin.

Myös 26-vuotias takamies Nicolas Brussino pelaa ensi kaudella Espanjan ACB-liigaa (sekä Champions Liigaa) Zaragozan joukkueessa. Tätä on edeltänyt 1½ kautta Gran Canarian riveissä sekä kaksi vuotta NBA / G-liiga pelejä.

Last but not least, Argentiinan toinen iso mies, Marcos Delía, on kerännyt kannuksensa Espanjan ACB-liigassa – mutta toisin kuin joukkuekaverinsa, Delía sirtyi ensi kaudeksi pois Euroopasta Meksikon mestarijoukkue Fuerza Regia de Monterreyn riveihin. 27-vuotias, 211 senttinen Delía ehti pelata Espanjassa 2½ vuotta Murciassa ja ½ vuotta Joventut Badalonassa.


Argentiinan jengin tukipilarit siis pelaavat, Scolaa lukuunottamatta, Espanjan ACB-sarjaa – ja useimmat myös Euroliigaa huippujengeissä (Real Madrid & Saski Baskonia). Valtaosa pelaajista on myös ns. parhaassa iässään ja pelaavat vähintäänkin kohtuullisia minuutteja kovissa seurajoukkueissaan. Usealla on vieläpä kirkkaan näköinen tulevaisuus. Lisätään tähän ilmeisen hyvä valmennus ja hyvä kannustus: Scola on tietty kiinalaisyleisön suosikki kun pelaa siellä, mutta argentiinalaiskannattajatkin erottuvat edukseen laulamalla läpi matsien.

Että enpä enää ihmettele, miksi tää jengi menee voitosta voittoon. Argentiinan alkuturnaus oli toki kenties hiukan helpompi kuin monen muun jengin, mutta kyllä Serbian ja Ranskan kaataminen pudotuspeleissä - ja ihan rehellisesti näiden kahden huippujoukkueen "huonoksi tekeminen" - kertoo kovasta asenteesta, osaamisesta ja valmennuksesta.

Että ei vain espanjankielinen, vaan vähän niin kuin ACB-liiga -finaali tiedossa...

 

[Susijengi-fani]

Minusta on outoa jos superhyper Nba:sta ei löydy kuin n.10 ns superpelaajaa. Muut sitten Euroopan ja muun maailman tasolla jos hyvä päivä.

Luulisi nyt ainaskin 12 löytyvän.

Löytyyhän sieltä. Ne vaan pelaa muiden kuin USA:n maajoukkueissa.

 

[Susijengi-fani]

Kiitos Vitalstatistix hyvästä taustaselvityksestä Argentiinan osalta.

Mielenkiintoinen joukkue kerrassaan.

Scola on aina kuulunut omiin suosikkipelaajiin. Huima tuo Vitalstatistixin huomio kahdesta huikeasta 10-vuoren 'urasta' ensin Euroliigassa ja sitten NBA:ssa. Ja mies senkun porskuttaa.

Argentiina siis MM-finaalissa johtotähtinään 39-vuotias Scola ja 179cm Campazzo. Ja erittäin viihdyttävällä koriksella ja joukkuetekemisellä. Eivätkä vastukset ole olleet mitään rupusakkia.

Nämä kisat ovat ainakin itseni yllättäneet erittäin positiivisesti. Erittäin hyvää ja viihdyttävää korista. Vähintään 8 joukkueella ihan realistiset mahdollisuudet mitaleihin. Etukäteisfiilistä hämärsi vähän liikaakin USA:n tähtien poisjäännit.

 

[Älypeli]

Kuka muistaa ketä pelasi vuonna 1998 USA:n MM pronssijoukkueessa? Piti tarkastaa nimilista ja tämmöisiä starboja sieltä löytyy: Michael Hawkins, Kiwane Garris, Jason Sasser, Jimmy King, Bill Edwards, Jimmy Oliver, Wendell Alexis, Gerard King, David Wood, Ashraf Amaya ja Brad Miller.

Olisiko jenkit pärjänneet tänä vuonna paremmin, jos joukkue olisi kasattua Euroliigasta? Todennäköisesti ei ainakaan merkittävästi. Kertoo vaan siitä, että koripalloa osataan pelata kilpailukykyisesti muuallakin kuin tarunhohtoisessa NBA:ssa. Tämänvuotisen USA joukkueen pelaajat ovat mielestäni todella hyviä urheilijoita ja uskon, että yksi tai useampi USA pelaaja voi tulla valituksi tulevaisuudessa liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Myös USA pelikonsepti ei ollut varsinaisesti rikki, mutta nyt vaan useampi kilpailija pelasi parempaa joukkuepeliä.

Argentiinan tarina on kyllä hieno. Rion olympialaisista jäi itselleni mieleen Argentiinan ja Brasilian välinen lohkovaiheen lopulta ratkaissut kamppailu, jossa kultainen sukupolvi kukisti niukasti Brasilian kahden jatkoajan jälkeen ja pääsi sillä voitolla puolivälieriin. Katsoin itse tuon pelin melkein tippalinssissä, vaikka en oikeastaan ollut joukkueiden suuri fani, mutta jalkapallosta tuttu klassikko oli viihdyttävää peliä ja kultainen sukupolvi pelasi tuolloin viimeisiä maaotteluita yhdessä. Tuo peli on oikeastaan ainoa asia, mitä muistan enää Rion olympialaisista. Kultaisesta sukupolvesta on enää jäljellä Luis Scola ja sunnuntaina hän pääsee kruunaamaan upean uransa – käy siinä sitten, miten vain.

 

[Nikos Kallis]

Nyt se Collet itkee välipäivän ja matkustamisen merkityksestä. En tollasen valmennusesityksen jälkeen kyllä ilkeis. Kyllä ARG riisu Ranskan niin aseista kuin vain pystyy. Jäi vaan ihmetyttämään, että minkä takia ne kertaakaan yrittäny saada Campozoa korin alle, siitähän ne selostajatkin mainitsi. Ja oishan ne muutaman hyvän 3-paikankin enemmän saaneet, jos ois käyttäny sitä palloa korin alla välillä. No onneksi Gobert sentään sano, että ARG dominoi peliä alusta loppuun ja parempi voitti.

Onhan tolla Espanjalla kyllä monta voittajatyyppiä porukassa. Ei käsi tärise loppuhetkillä kuten Millsille kävi vikassa vaparissa ja muille sitten jatkoajalla. Kyllä noi melkein kaikki pelaajat kertoo, että maajoukkue on heille tosi tärkeä asia. Sen takia varmaan on tullut harvinaisen paljon ohiheittoja noissa ratkaisuhetkien vapareissa.

Mielenkiintonen finaali tulossa. Kertoimet on taas asetettu ARGia vastaan, mutta kyllähän toi vaikuttas ihan ympäripyöreeltä peliltä. Jotenkin tuntuu, että ESP saa siitä etua muihin joukkueihin verrattuna, että tuntevat noi ARGin pelaajat hyvin. Espanjaa toivon ja ausseille pronssia myös.

Kyllä on ollut paljon tiukkoja ja hyviä pelejä. Luulis nyt noista joku satunnainenkin katsoja/juniori innostuvan koriksesta.

 

[JOEN SUU]

Minä ainakin innostuin. Aloitin jo eilen illalla pallon pomputtelun. Nyt pitäisi vain löytää kori, johon voisin donkata....

 

[Henke]

Kolme pointtia koripallon espanjankielisestä MM-finaalista, josta odotetaan jännittävän tasaista – ”Puhutaan kolikonheitosta”

Kolikonheittoa?

 

[koris.com]

Päivän matsihan on aivan kuin Saksa-Itävalta, Turkki-Azerbaidzan tai Norja-Ruotsi, eli yhden kansan sisäinen. Argojen ja Espanjan politiikkakin oli 1940-70 samantyylistä; Aatun hengessä siis pelataan, ein Volk! Argentiinallakin taitaa olla harvemmin intiaaniverta tai tummia pelaajia?

Ennen kuin joku oman elämänsä latinologi saa hiekkaa pimpsaansa, niin tiedän (!), että maat ovat eri maanosista ja joitain muitakin eroja löytyy. Ja ehkäpä Baskimaassa ja Kataloniassa ollaan asioista montaa mieltä. Mutta kuten Vita totesi, ACB-finaali hyvin pitkälti.

Viva Argentina!