ToPo II
Mitä odotimme?
Odotukset kauteen olivat, että ToPo II tulee liigayhteistyön avulla kamppailemaan sarjan kärkisijoista. Vahva pelaajamateriaali ja kokenut sekä ammattitaitoinen valmennus (Syrjänen & Kuusi) antoivat olettaa, että Munkasta ei ylimääräisiä pinnoja ole kenellekään luvassa. Suurin huolenaihe oli se, että liigajoukkueen heikkous vie divarilta mahdollisuuksia pärjätä. Mutta kuinkas kävikään…
Mitä saimme?
ToPo II otti sarjan avauskierroksen jälkeen peräkkäisiä voittoja 17 kappaletta ja sinetöi runkosarjan voiton tyylipuhtaalla suorituksella. Parhaimmillaan joukkue suorastaan dominoi pelikovuuden ja suoritusvarmuuden ollessa lähes liigatasoa. Näihin kahteen asiaan saattoi toki vaikuttaa se, että iso osa pelaajista pelasi hyviä minuutteja niin liigassa kuin divarissa. Itseasiassa niin iso osa, että se alkoi herättää närää vastustajissa tai ainakin tällä keskustelupalstalla, sillä saattoi tuntua, ettei ToPo I ja ToPo II joukkueilla ollut juurikaan eroa. Pelillisesti ToPo kykeni käyttämään hyökkäyspäässä tehokkaasti luomansa etutilanteet ja tarvittaessa monistamaan etua niin, että vapaita kolmosia päästiin heittämään erittäinkin säädyllisellä tarkkuudella. Sisäuhkaa oli riittävästi, jotta heittäjille aukesi tiloja, mikäli pallo pääsi syvälle post-asemaan. Pakkipäässä skriinit joko vaihdettiin, joskus softattiin ja kun mahdollista, niin hard hedgellä pyrittiin yllättämään vastustaja. Syöttölinjoja pelattiin maltilla fiksusti yli ja apuasemissa oli selkeä järki. Tähän päälle ikävähkö pallon paine niin hyökkääminen oli aika tylsää vastustajille, kun levypallotilanteissakin oli tarjolla lähinnä mustelmia. ToPo dominoi divaria aina finaalisarjaan asti. Sen jälkeen alkoi tapahtua asioita, mitä ei ole vielä pystynyt sisäistämään. Vapaat kolmoset eivät enää osuneetkaan ja kaarelle jätettiin vähintään 15 pinnaa per peli. Kakkosten onnistumisprosentti laski kuin lehmän häntä ja ratkaisevan finaalin osalta korinteon vaikeus vapaistakin paikoista oli koomista katseltavaa. Menetyksiä kasaantui täysin kummallisissa paikoissa ja pakkipäässä alkoi sellainen sekoilu, että eteläisen alueen II-divarissakin olisi tehnyt tiukkaa. Tästä huolimatta vahva materiaali kykeni puristamaan lopussa väkisin rinnalle ja ohi. ToPo oli ehdottomasti sarjan paras joukkue, mikä näkyy tilastoistakin ja jopa lähes täydellisellä koomailullakin onnistui finaalisarjan kampeamaan itselleen.
Mitä jatkossa?
Tämä onkin se kaikkein mielenkiintoisin kysymys. ToPo I oli suomen 9. paras joukkue. ToPo II oli Suomen 11. paras joukkue. Jos maailma olisi täydellinen niin joukkueet olisivat kohdanneet vielä jonkin sortin liigakarsinnassa, mutta eihän kaikkea voi saada. Joukkue antoi loistavan mittarin kaikille muille divarijoukkueille siitä, mikä aita pitää vähintään ylittää, että voi haaveilla liigassa pärjäämisestä, sillä jos et voita ToPo:a, et voita myöskään liigassa ketään. Pelaajiston käyttäminen surutta molemmissa sarjoissa tuntui varmasti kitkerältä monessa muussa kaupungissa, erityisesti nousuhalukkaalla Nokialla, mutta toisaalta jokainen nuori pelaaja sai divarissa kokeilla liigan pohjajoukkueen tempoa ja ToPo:n omat nuoret saivat itseluottamuksen kannalta erittäin tärkeitä minuutteja sekä onnistumisia. Ensi kaudella on pakko toivoa, että panostuksia liigajoukkueeseen löytyy lisää, sillä koomista on, jos saman seuran ykkös- ja kakkosjoukkue on käytännössä peräkkäisillä sijoilla. Divarissa muut joukkueet luultavasti kiroilevat saman pelaajarumban tuottamien haasteiden kanssa myös ensi kaudella.
MVP – Elina Mäntynen
Sarjan eniten ampuva ja tarkin kaukoheittäjä on aika napakka yhdistelmä, mikä venyttää välittömästi vastustajan puolustusta. Toki nautti myös sarjan kärkipään tarjoilusta, mutta ei 10 kolkkia per peli yli 38% keskiarvolla ole sattumaa. Kokonaisuudessaankin Mäntynen otti selkeän harppauksen pelaajana eteenpäin ja kykeni olemaan yli 12minuutin pelaaja myös liigassa. Mikäli pallollisena pystyy jatkossa entistä monipuolisempaan pelaamiseen eikä profiloidu pelkäksi heittäjäksi, on odotettavissa vahva liigaura niin halutessaan.
MIP – Rosa Lehti
Entinen HBA peluri puhkesi erityisesti divaripuolella kukkaansa ja oli sarjan parhaita isoja pelaajia. Lähes tupla-tupla keskiarvolla tämän kauden nakutellut Lehti väläytteli myös kauden aikana syöttökykyään, sekä vahvaa sijoittumistaan puolustuspäässä. Matkaa isoille minuuteille liigaan omalla pelipaikallaan on toki vielä, mutta siirto ToPo:n organisaatioon vaikutti selkeästi oikealta.
Joukkueen tilastot (keskiarvo per ottelu ja suluissa sijoitus sarjassa):
Pisteet 83.39 (1.) Levypallot 50.86 (1.) Syötöt 19.54 (1.)
2p% 44.05 (4.) Riistot 13.52 (2.) Torjunnat 3.00 (6.)
3p% 31.24 (1.) Menetykset 17.04 (11.) Tehokkuus 99.89 (1.)
1p% 69.52 (2.)
Tälle kaudelle katajan naiset sai jo ihan hyvän ja leveähkön rosterin kasaan, vähän tasaisuutta lisää vielä tekemiseen niin hyvä tulee. Saa nähä ketä uusia tulee joukkueeseen, aika sen näyttäköön. Joensuu on kuitenkin viimesen päälle urheilukaupunki joka lajin saralla, ja yliopisto/ opiskelu kaupunkina varsin suosittu.. Lisäksi olosuhteet ja organisaatio on huippuluokkaa, joten toivottavasti jonkun vuoden päästä nähdään naistenkin tasolla liigakorista Joensuussa.. Tällä kaudellahan muuten Katajan Naisten joukkueessa reenivahvuudessa oli mukana muuten myös Katajan miesten liigajoukkueessa pelanneen Rashad Odomesin naisystävä, joka vietti aika paljonkin aikaa täällä. Sopimus hänellä oli kuitenkin ruotsalaisen Umeå- basketin kanssa, ja pelasi siellä, mutta tosiaan reenasi paljon joensuussa, kun ruotsissa oli sarjat tauolla.. Ois ollu kova tekijä divarijengiin, ja sanoisimpa, että ois menny kärkipään vahvistuksena naisten liigassakin.