Pari sanaa naisten liigakauden alusta:
On selvää että tällä kaudella urheiluseurat ovat tiukoilla ja rahaa on vain niukasti. Se niukkuus näkyy naisten korisliigassa vähäisenä vahvistusten määränä. Neljä seuraa (HBA, Pyrintö, Catz ja ToPo) kymmenestä pelaa kokonaan ilman ulkomaalaisvahvistuksia.
Vahvistusten puuttuminen näkyy pelin tasossa. Kun vahvistusten 30+ minuuttia siirtyy kotimaisten pelaajien pelattavaksi, muutos on erittäin tuntuva. Yksittäisissä otteluissa on nähty sekä hyökkäyspelaamisessa että puolustuspelaamisessa mielestäni yllättävän suuria puutteita.
Yritän jaksaa riemastua siitä että kotimaiset saavat nyt enemmän vastuuta, mutta väistämättä tulee mieleen, että 10 joukkueen sarja näin vahvasti kotimaisena ei tee hyvää naisten korikselle. Tasoerot ovat liian suuret: näistä peleistä ei ole enää hyötyä parhaille joukkueille tai pelaajille. Eikä myöskään heikoimmille. Katsojien nautintokin on vähän niin ja näin.
Eilisen HBA-Pyrintö pelin jälkeen totesin Pyrinnön valmentaja Heinämäen iloitsevan Pyrinnön hyvästä esityksestä. Uskon että coach osaa arvioida oman joukkueensa tason ja kehua silloin kun aihetta. Itselle streamin katsojana Pyrinnön peliesitys (joka sisälsi mm 31 pallonmenetystä) ei tuntunut hyvältä naisten korisliigan peliesitykseltä. HBA ei myöskään häikäissyt ja sen coach Dettmann totesikin omissa kommenteissaan. Sanottakoon että monilta nuorilta pelaajilta nähtiin myös yksittäisiä hyviä suorituksia. Kaikki ei ollut pielessä. Mutta kokonaisuus ei säväyttänyt.
Entäs sitten? No, ei sen kummempaa. Toivon että pelit paranevat kauden edetessä. Ja että tulevaisuudessa nähdään riittävästi vahvistuksia naisten korisliigassa. Tai sitten mukana on vähemmän joukkueita.