.....Jos nyt vakavasti puhutaan, niin kyllä tuotteessa on vielä paljon parannettavaa kaupalliselta kantilta katsottuna. Keegon unelmoima 500 katsojan lisäys on kiusallisen kaukana näistä lähtökohdista.
Tämä asia on tärkeä ja sitä varten piti koota ajatuksia. Ihmiset kertovat avoimesti minkä takia he eivät seuraa naisten koripalloa ja mikä heidän mielestään esim. tuotteessa "naisten korisliiga" on vialla.
Kukaan ei koskaan kysy mitä naisten korisliiga tekee oikein? Miksi jonkun mielestä se naisten korisliiga on se ykköstuote? Voiko näitä tyyppejä monistaa lisää ja saada sinne katsomoon. (monistaa = löytää samalla tavalla ajattelevia tyyppejä ja houkutella heidät koripallokuluttajaksi).
Vaihe1: Pitää olla halu pelata yleisön edessä. Mikäli pelaajista tuntuu ahdistavalta pelata yleisön edessä niin silloin myös katsojaa ahdistaa olla yleisön joukossa. Esim. tänään saattaa osa naispelaajista saattaa sanoa TV-yleisölle: "minä en halua pelata mitään pronssiottelua"....
Vaihe2: Tämä on ehkä se kriittisin vaihe. Sitten kun se yleisö on saatu sinne katsomoon niin älkää poistako sitä sieltä. Tällä kaudella suurin osa otteluista on pelattu suljetuin ovin jne. Esim. naisten maajoukkue voisi "peukuttaa" aina kun Susijengifanien iso kokoinen lauma ilmestyy naisten maajoukkueen pelejä seuraamaan liput liehuen. Voi olla, että se ei ole ollut sitä naiskoripallon ydinyleisöä, mutta sen voisi silti kelpuuttaa sinne joukon jatkoksi vaikka kuinka asia ehkä sillä hetkellä kiukuttaisi. (Tässäkään asiassa ei tarvitse matkia herras-Susia vaan kannattajaryhmät voi huomioida omalla tyylillä vaikka peukuttamalla Somessa jälkikäteen).
Matkustin Napoliin (2019) tässä joku kesä sitten katsomaan Universiadikoripalloa. Pääsyy reissuun oli seurata naisten pelejä, mutta näin siellä myös monta miesten peliä.
Miesten joukkueessa eniten kiinnosti Hannon valmentaminen. Iso osa samasta ikäluokasta valmentaa kukin itselleen sopivalla tasolla. Tämä on yksi iso syy miksi koin, että minunkin pitäisi tehdä oma osuuteni ja alkaa valmentamaan. Harjoittelin junnuna monesti omalla ajalla samaan aikaan kuin Hanno, mutta eri ulkokentällä joiden välillä oli kuitenkin näköyhteys (pelasin kilpailevassa seurassa).
Napolin universiadijoukkueessa pelasi Aidoo, joka on erään Visa-perheeseen kuuluneen seuran kasvatti. Valmensin silloin mikropoikia (ne on nykyään minejä) Visassa ja samoilla kentillä sekä kulmilla kuin missä Aidoo oli junnuna pelannut. Pohdin miten voisin parhaiten auttaa oman joukkueeni pelaajia, jotta he pääsisivät koripalloharrastuksessaan eteenpäin (mieluiten samalla tavalla kuin Aidoo).
Minulla oli siis vahva tunneside myös mieskoripalloon. Siitä huolimatta päämielenkiintoni oli naisten koripalloa kohtaan.
Australialaiset ja jenkit eivät pitäneet lainkaan kummallisena asiana, että olin seuraamassa universiadikoripalloa Napolissa. Heidän näkökulmastaan Suomi oli Napolin naapurikylä.
USA-ottelussa minulta kysyttiin (englanniksi) pelaako lapseni siinä ottelussa. Tein saman kohteliaan vastakysymyksen. Sain vähän hämmentyneen vastauksen: (tuo pelaaja on tyttäreni poika).
Mikäli halutaan yleisömääriä naisten korisliigassa kasvattaa niin pitäisi tutkia miksi joku pitää "naisten korisliigaa" niin erinomaisena tuotteena. Lähtisin siitä liikkeelle. Henkilö, joka ei lainkaan pidä "naisten korisliigasta" voi olla hankala käännyttää, jos hän on todella kriittinen. Ensimmäiseksi tulisi poimia ne matalimmalla roikkuvat omenat. Toiseksi ei kannata liikaa vertailla naisten ja miesten liigoja sekä niiden yleisöä keskenään. Ei siis kannata vertailla omenia appelsiineihin....