Mietitäänpä hieman Catzin tilannetta.
On totta, ettei joukkueesta ole ollut tällä kaudella oikein mihinkään. Muutamissa peleissä on pelattu ensimmäinen jakso hyvin ja sitten hyydytty - useimmiten jopa siten, että loppulukemat ovat olleet todella räikeät. Syy ei ole yksinomaan pelaajien, mutta ei myöskään valmentajan. Catzin tapauksessa on todettava, että viime kausi meni sen verran yläkanttiin, että romahdus on nyt sitäkin kovempi.
Mitäs viime kaudella kävi? Lena Melto oli mukana joukkueessa ja vaikka alkukausi menikin loukkaantumisten vuoksi pieleen, hän oli silti mukana. Auttoi valmentajaa, auttoi pelaajia, tsemppasi ja kannusti. Uskallan väittää, että Lenan läsnä ollessa harva pelaaja vetelee ihan reisille, kyllä siinä on toisenlainen ylpeys mukana kun hänen kaltaisensa pelinainen tulee kertomaan neuvojaan. Nyt ei ole Lenaa, eikä ketään muutakaan.
Viime kaudella oli myös kaksi jenkkiä, jotka pelasivat muillekin kuin toisilleen. Raziyah Farrington on hyvä pelaaja, mutta liian itsekäs ja silloin kun syöttää, kohteena on käytännössä ainoastaan Terri Battle. Tämä ei sitten syötä senkään vertaa, vaikka on korintekijänä surkeampi kuin umpisurkeat Mariah King ja Samarie Walker huonoimpina päivinään. Lopputuloksena on lähes poikkeuksetta pallo rautoihin ja vastahyökkäykseen.
Viime kaudella mukana olivat myös Lotta Hämäläinen ja Mari Kihlström. Hämäläinen pelaa muualla ja Kihlström on loukkaantuneena syrjässä. Kumpikaan ei ole sateentekijä, mutta molempia kaivattaisiin.
Ja sanokaa mitä sanotte, siellä on muutama pelaaja, jotka ovat ottaneet isoja harppauksia taaksepäin tällä kaudella. Pelaajia, joiden kuvitteli olevan tukipilareita avausviisikossa.
Jos pelkkään rahaan ja sen olemiseen painotettaisiin, ei Naisten Korisliigassa tarvitsisi olla kovinkaan montaa joukkuetta. Ei siellä nimittäin kovin montaa tiimiä ole, jolla on minkäänlaisia mahdollisuuksia mestaruuteen. Ja kun kilpaurheilusta on kyse, kannattaa miettiä, kuinka järkevää tällaisia joukkueita on edes pyörittää, kun sen rahan voisi laittaa muuallekin.
Viimeinen asia on pelkällä tuntumalla heitetty ja voin siten olla oikeassa tai sitten täydellisen väärässä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että mikäli Koripalloliitto olisi aikoinaan ollut hivenenkin kannustavampi Catzin Baltia-seikkailuita kohtaan, seuran rahoitustilanne voisi olla tänä päivänä hyvinkin toisenlainen. Lappeenrantalaiset kuitenkin innostuivat kansainvälisistä peleistä, eikä seuraan ollut vaikeuksia löytää sen enempää sponsoreita kuin pelaajiakaan. Mutta kun liiton tuki ja arvostus oli varsinkin toisella kaudella mitä oli, homma kuivui kokoon ja vähitellen rahoittajatkin siirtyivät muualle. Mitä järkeä on maksaa kovia summia mitättömällä näkyvyydellä olevalle naisten korisjoukkueelle liigassa, joka ei kiinnosta edes sen omaa lajiliittoa kuin korkeintaan mitalipelien aikana?
Tässä muutama torstai-illan miete. Kärjistettyä ehkä paikoin, ehkä mukana myös jokunen totuuden sanakin. Itse tietenkin toivon, että Catz nousee tästä vielä jossain vaiheessa jaloilleen, sillä jos niin ei käy, katoaa naiskoripallo Lappeenrannasta todennäköisesti ikuisiksi ajoiksi. Täällä on nimittäin muitakin seuroja niiden vähienkin sponsoritukien perässä.