Kohta olisi ihan hyvä myös liiton tasolla keskutella enemmän naisten koripallosta. Esimerkiksi mistä saadaan niitä seuraavia korisliiga pelaajia ja kuinka saadaan sarjasta vielä mielenkiintoisempi. Nythän kaikkialla muualla U19 tyttöjen määrä laskee tai laahaa tasaisena paitsi etelässä. Nuorten maajoukkuemenestys ja Awak luoneet vähän väärän kuvan tulevaisuudesta.
Hyvä olisi katsoa vähän pidemmälle tulevaisuuteen eikä parille seuraavalle kaudelle.
Catzille ei ole tällä hetkellä haastajaa tulossa divarista.
Kuinka kauan Vimpeli, Forssa, Kouvola kiinnostaa ulkopuolisia jos omista tai alueen junnuista ei saada edustukseen laadukkaita pelaajia.
Itse satsaisin tyttöpelaajien valmennukseen. Jos meillä olisi parempia pelaajia ja jotka huomaavat pärjäävänsä myös kansainvälisesti, eivät he lopettaisi. Nyt moni huomaa aikuisiän kynnyksellä, ettei taso riitä edes naisten todella heikkotasoiseen Korisliigaan kuin ehkä pieneen rooliin, niin ketä se motivoi?Suurin ongelma naisten koripallossa on aikuisten harrastajien vähyys ja alhainen taso.
Tämän seurauksena 16-19 vuotiaat täyttävät edustusjoukkueet ja pelaavat pahimmillaan 3-4 eri sarjaa.
Mun ratkaisu ongelmaan olisi monessa eri joukkueessa pelaamisen radikaali rajoittaminen:
- B- tai A-tyttöikäinen saa pelata korkeintaan kahdessa sarjassa/joukkueessa, joista vähintään toisen on oltava junnujoukkue
- Aikuinen pelaaja saa pelata vain joko divarissa tai liigassa.
Lyhyellä tähtäimellä taso varmaan putoaisi, kun parhaat 17-19 vuotiaat eivät pelaisi "joka sarjassa" ja suurin osa aikuisista ei pelaisi enää sekä liigaa että divaria, mutta tämä avaisi useammalle pelaajalle mahdollisuuden pelata isoja minuutteja omissa sarjoissaan. Ja seurojen olisi jopa hiukan pakko pitää enemmän kiinni niistä "vähemmän lahjakkaista" ja antaa heille motivoivia tapahtumia, jotta saavat pelaajat riittämään.
Pidemmällä tähtäimellä harrastajamäärä nousisi ja ennen pitkää, jos tehdään hyvää työtä, niin myös taso.
Suurin ongelma naisten koripallossa on aikuisten harrastajien vähyys ja alhainen taso.
Tämän seurauksena 16-19 vuotiaat täyttävät edustusjoukkueet ja pelaavat pahimmillaan 3-4 eri sarjaa.
Mun ratkaisu ongelmaan olisi monessa eri joukkueessa pelaamisen radikaali rajoittaminen:
- B- tai A-tyttöikäinen saa pelata korkeintaan kahdessa sarjassa/joukkueessa, joista vähintään toisen on oltava junnujoukkue
- Aikuinen pelaaja saa pelata vain joko divarissa tai liigassa.
Lyhyellä tähtäimellä taso varmaan putoaisi, kun parhaat 17-19 vuotiaat eivät pelaisi "joka sarjassa" ja suurin osa aikuisista ei pelaisi enää sekä liigaa että divaria, mutta tämä avaisi useammalle pelaajalle mahdollisuuden pelata isoja minuutteja omissa sarjoissaan. Ja seurojen olisi jopa hiukan pakko pitää enemmän kiinni niistä "vähemmän lahjakkaista" ja antaa heille motivoivia tapahtumia, jotta saavat pelaajat riittämään.
Pidemmällä tähtäimellä harrastajamäärä nousisi ja ennen pitkää, jos tehdään hyvää työtä, niin myös taso.
Kyllä aikuisia naisia pelaa II- ja III -divareissa.Mahtaako sittenkään riittää pelaajat?, miten kävi esim. "suurseurana" pidetylle namikalle kun tänä vuonna ei saa SM 19v joukkuetta kasaan. Entä viimeinen lause - mistä tai millä keinoin tuo harrastajamäärä saataisiin nousemaan. Kaikki keinot ja ehdot olisivat kullanarvoisia. Nyt naispelaajat lopettavat liian aikaisin?
Namikan N1 -divarissa pelaajat 2003-2006 (2003:ia kolme muut 10 nuorempia)
Ei sitten tavoite ole kovin korkealla jos hakeutuu II tai III-divariin, harmiKyllä aikuisia naisia pelaa II- ja III -divareissa.
Ja siellä on ainakin 2-3 aikuisten joukkuetta, jotka kevyesti pärjäisivät nykyisessä 1 divarissa
Nykyinen divari on ihmeellinen sekoitus A-tyttöjen sm-sarjaa ja liigajoukkueiden reservisarjaa.
Ja siksi harva aikuinen jaksaa olla se joukkueen ainoa kummajainen, joka ei ole juniori-ikäinen eikä pelaa korisliigassa.
Ja lopettaa tai löytää oman näköisensä joukkueen II-divarista.
Hienoa, kerrankin joku löytää jotakin positiivista ...Nämä ovat vaikeasti, jos lainkaan, ratkaistavia asioita näin pienessä maassa ja näillä harrastaja- ja katsojamäärillä. Tilanne olisi eri, jos naisten korisliigassa riittäisi enemmän rahaa maksettavaksi palkkoihin. Itse kunnioitan jokaista aikuispelaajaa joka jaksaa korkeintaan pienellä korvauksella matkustaa ympäri Suomea pelaamassa töiden, opiskelun, perhe-elämän ym. ohella. Ei heidän ole välttämättä helppoa pärjätä n. 19 vuotiaille huippukuntoisille kaksi kertaa päivässä harjoitteleville nuorille, jenkkivahvistuksista puhumattakaan. Pitkälti amatöörisarjasta ja rakkaudesta lajiin on naisten puolella kuitenkin kyse. Minusta pelit ovat silti monasti viihdyttäviä ja hienoja tapahtumia vaikkei maailman huiput täällä pelaisikaan.
Ei sitten tavoite ole kovin korkealla jos hakeutuu II tai III-divariin, harmi
Ei sitten tavoite ole kovin korkealla jos hakeutuu II tai III-divariin, harmi
Tuossa on paljon ajatusta, miten mahtaisi toimia.Nyt puhuttiin siitä, miten saatis enemmän aikuisia naispelaajia.
Ja harrastajamäärän lisäämisessä se juju on siinä, että saadaan isompi massa pelamaan juuri omille taidoilleen ja/tai elämäntilanteelleen sopivassa sarjassa. Jos massaa on, niin sieltä kyllä kuorituu ja syntyy niitä "tavoitteet korkealla" olevia pelaajia lisää.
Ihan puhtaasti matemaattisestikin on niin, että jos meillä on 3 kilpailullista sarjaa naisissa (liiga, divari ja A-tyttöjen sm-sarja) ja meillä samat pelaajat pelaavat keskimäärin kahta näistä (osa pelaa jopa kolmea ja jenkkivahvistuksia lukuunottamatta todella harva pelaa vain yhtä näistä), niin tämän seurauksena meillä on vähän pelaajia.
Nyt tätä pelaajapulaa on ratkottu juuri väärinpäin - koska ei ole pelaajia, niin mahdollistetaan pelaaminen ja peluutetaan samoja naisia/tyttöjä useassa eri joukkueissa. Mikä johtaa siihen, että hyvin monella divarijoukkueilla ei ole sitä joukkueidentiteettia, kun pelaajat vaihtuvat kuin ennen vanhaan asiakkaat Stockan pyöröovissa. Ja yhä useampi toteaa, että nämä joukkueet eivät ole häntä varten. Aika monelle, jopa kilpapelaajalle, se oma joukkue on montaa muuta asiaa tärkeämpi.
Kun oikeampi tapa lisätä pelaajamäärää olisi se, että 1 pelaaja pelaa vain yhtä aikuisten sarjaa (divari tai liiga). Muodostetaan oikeita joukkueita ja pidetään useampi mukana harrastuksessa/kilpailutoiminnassa. Pidetään sarjat avoimena, niin että II-divaristakin voi nousta vaikka kaveriporukalla divariin, jos taidot ja halu pelata riittää. Ja liigasta ja I-divarista putoaa, jos urheilullinen taso ei riitä. Villit kortit roskalaatikkoon.
Juu, tarkoitin kilpaurheilullista tavoitteellisuuttaMoni näistä divarinaisista ovat nuoria juristeja, kauppatieteilijöitä ja lääkäreitä, joten jotain tavoitteellisuutta heiltä on löytynyt.
2000-luvun alkupuolella käytiin kovaa vääntöä ulkomaalaisvahvistuksista tarvitaanko heitä ja jos niin kuinka monta. Hyvät ulkomaalaiset nostavat sarjan tasoa ja lisäävät kilpailua peliminuuteista - siis hyvät. Sen keskustelun pohjalta syntyi nykykäytäntö. Määrää voisi pohtia olisiko kaksi parempi kuin kolme ettei avausviisikon enemmistö olisi vahvistuksia. Asialla on myös taloudellinen näkökulma. Hyvä kotimainen tulee helposti kalliimmaksi kaikkine sosiaalikuluineen, kuin vierastyöläinen.Analogia: entä jos ei olisi jenkkivahvistuksia, paranisiko sarjan taso jotenkin kotimaisilla kun saataisiin enemmän kotimaisia pelaajia ylempiin/ylempään sarjaan. Vai toisin päin - voisiko liigapelaaja omalla panoksellaan nostaa divarin tasoa?
2000-luvun alkupuolella käytiin kovaa vääntöä ulkomaalaisvahvistuksista tarvitaanko heitä ja jos niin kuinka monta. Hyvät ulkomaalaiset nostavat sarjan tasoa ja lisäävät kilpailua peliminuuteista - siis hyvät. Sen keskustelun pohjalta syntyi nykykäytäntö. Määrää voisi pohtia olisiko kaksi parempi kuin kolme ettei avausviisikon enemmistö olisi vahvistuksia. Asialla on myös taloudellinen näkökulma. Hyvä kotimainen tulee helposti kalliimmaksi kaikkine sosiaalikuluineen, kuin vierastyöläinen.