Hieman epäreilulta kuulostavaa arvostelua naisten koripalloa kohtaan. Varsinkin turhan päiten ulkonäköön keskittyminen on harmillista. Pitää ottaa huomioon useitakin asioita.
Liigan suomalaisten taso ja materiaalin laajuus on todella kapeaa. Suomalaiset koripalloa tosissaan pelaavat pelaajat tähtäävät muualle kuin kotimaan markkinoille, koska se on paras tapa kehittyä lajissa, saada siitä taloudellista hyötyä ja elämyksiä. Suomeen jäävät pelaajat taas joutuvat naisille tyypilliseen tapaan tekemään kovaa valintaa lajin taloudellisten realiteettien, työelämän ja tietenkin myös äitiyteen liittyvien biologisten lainalaisuuksien kanssa. Isoa arvostusta näille aikaansa koripallolle uhraaville tyypeille, koska valinta on rakkaudesta huolimatta kuluttava. Treenimäärät, kentälle jätettävä effortti, matkustaminen ja ylipäätään sitoutumisen taso tekemiseen.
Pelkästään katsomalla tyttöjunioreiden koripalloa ja vertaamalla sitä Korisliigaan näkee kuinka valtava määrä potentiaalia, atletiikkaa ja lajitaitoa tuohon matkan varrelle jää. Siellä on paljon potentiaalisia pelaajia, joista voisi varmuudella sanoa tason riittävän Korisliigaan mikäli vain jatkaisivat uraansa. Monista syistä johtuen näin ei kuitenkaan käy ja mielestäni siitä ei voi pelaajia syyttää. Yläkouluikäisenä tytöt lopettavat massoittain ja siinä samassa lajilta katoaa pelaajapohja aikuisuuteen siirtyessä. Tähän ilmiöön jos joku keksisi ratkaisun...
Joten lajia pitää arvostaa sellaisena kuin se on. Ja tätä palloilua nyt hetken aikaa tiiviimmin seuraten osaan ainakin itse arvostaa kentällä nähtäviä suorituksia. Siellä on koripalloilullisesti katsottuna oikeinkin kivoja elementtejä havaittavissa joukkueiden pelaamisessa. Tietenkin mukana on myös pelaajia, joiden taso ei mitenkään riitä. Heidänkin osaltaan voi kuitenkin arvostaa sitä, että tekevät absoluuttisen maksimin kentälle päästessään. Yrittämisen tasoa ei voi kiistää.
Naisten Korisliiga ei myöskään pahemmin yritä esittää jotain muuta kuin se on tai itke kohtelustaan. Paras Suomessa pelattava naisten koripallosarja. Jos haluaa nähdä parasta suomalaista koripalloa kannattaa tietenkin mennä ykkösdivariin, koska Korisliigassa vastuu on enemmän jenkeillä. He tulevat tänne korostetulla tavalla tekemään työtä ja tasoero suomalaispelaajiin nähden on paikoin ymmärrettävästi valtava. He tulevat hieman erilaisista putkista sisään ja näillä valtasuhteilla ei voi ihmetellä miksi peliaikaa tulee se vajaa 40 minsaa täydellä vastuulla.
Media tai yleisö ei myöskään tee tilanteesta sen helpompaa. Kiinnostus sarjaan on todella matala ainakin Tampereella. Onko koko kaudella tullut 1 vai 2 juttua ulos Pyrinnöstä, joka kuitenkin taistelee realistisesti mitaleista tällä kaudella. Yleisöä ei myöskään pahemmin peleissä käy, joten sieltäkään ei sitä draivia tule. Sinällään näitä ei voi liikaa kritisoida, koska pelin taso on mitä se on. Suomalaisella naiskoripallolla menee ilmeisen hyvin talentin osalta, mutta reitti ei kulje Korisliigan kautta. Kuinka paljon liiga ja liitto tähän itse voisi vaikuttaa? Varmasti jonkin verran, mutta miesten ja naisten liigatilanteiden vertailussa pitäisin kuitenkin miesten puolta suhteessa resurssiin ja tuotteeseen vielä pahempana puuhasteluna...
Mennään näillä. Tunnustetaan tosiasiat eli mistään huippusarjasta ei ole kyse. Mutta ei syyllistetä sarjassa pelaavia pelaajia siitä tai ainakaan kohdisteta kritiikkiä ulkonäköön. Ihan hyviä koripalloilijoita siellä on seassa. Ja kentällä nähdään myös hyvää koripalloa, jos suhteuttaa odotuksensa realistiselle tasolle.
Suomen Cup osoitti, että Topoa ei tällä kaudella mikään jengi tässä sarjassa voita. Lyön mummon mökin tontin vetoa, että Topo vie mestaruuden. Honka ja PeKa siinä uhittelevat ja voivat paras viidestä sarjassa voiton jopa napata. Pyrintö ja ViVe taistelevat paikasta pronssipelissä. Pyrinnöllä lienee vielä "ässiä" hihassa, mutta terveeksi pitäisi päästä pian. Viikonloppuna sivussa Törnblom, Järvinen ja Combs. Ja varmasti Molenius vielä taikoo jostain rosteriin lisäleveyttä, jos vaikka ei kolmatta jenkkiä saakaan lupaa hankkia.