En keksi muuta syytä kuin sen, että rahahanat ovat menneet kiinni. Mutta annetaan pari peliä aikaa. Voihan sieltä sellainen 15/10 nainen kuoriutua. Otti sentään neljä hyökkäyslevaria ja on ilmoitetun koon mittainen.
Pyrinnölle ykkösjuttu on selvästikin Saana Kujalan jatko. Sarjan paras suomalaispelaaja. Ilman Kujalaa hassutellaan ensi kaudella BC Nokian selkäpuolella sarjataulukon väärällä puolella. Nokialla on nimittäin halutessaan sitä kuuluisaa liitua millä piirtää...
Kyllähän tämänkin vahvistuksen hankkimisesta, ja ylipäätään kaikesta Pyrinnön pelaamiseen liittyvästä, vastaa vain ja ainoastaan päävalmentaja Petteri Molenius. Tehdäänpä pieni trippi tämän forssalaisvelhon kauden aikaansaannoksiin.
Viime kesänä Tampereella alkoi viritä vähintäänkin varovainen toiveikkuus Pyrinnön naisten joukkueen menestyksen suhteen. Seurahan on sinänsä melko vähävarainen, ainakin naiskoripallon suhteen, joten siirtomarkkinoilta ei ole ketään ainakaan rahalla värvättävissä. Siksi tuntui likimain lottovoitolta, että seuraan halusivat tulla pelaamaan Saana Kujala ja Tuulia Timo + muutama hieman nimettömämpi pelaaja. Ainakin monille meistä Pirkanmaalaista koripalloa seuraaville oli kristallinkirkasta se, että kun joukkueessa on tulevaa kautta varten hyvä kotimainen runko pelipaikoille 2-3- 4 ( Järvinen - Timo - Kujala ), niin jenkit tullaan hankkimaan paikoille 1 ja 5.
Niinhän sitä voisi luulla. Pelinjohtajaksi Molenius löysi Kayla Shawn, joka on erinomainen kolmen pisteen heittäjä, mutta pelinjohtotaidot loistavat poissaolollaan. Hänen pelipaikkansa olisi nimenomaisesti 2. Pallo jumittuu aivan liiaksi hänen käsiinsä ja hakee ensisijaisesti omaa ratkaisua. Entäpä sitten se sentteri? Ei mennyt sekään hankinta ihan nappiin, eli toiseksi jenkiksi löytyi noin 178 cm pitkä Geralynn Leaupepe. En oikein saanut tolkkua hänen pelipaikastaan, 3-4- paikan tättähäärä, mikä lienikään. Hän oli kuitenkin aivan loistava levypallopelaaja ja pallonriistäjä. Taisteli myös urhoollisesti kentän kummassakin päädyssä, mutta ei toki ollut vastustajien pidempien pelaajien puolustaja ja pysäyttäjä, kuten ei tuosta rosterista kukaan muukaan. Hän ja Tuulia Timo poistuivat joukkueesta joulun tienoilla henkilökohtaisista syistä, joka tietenkin on vaikeuttanut joukkueen pelaamista ja harmoniaa ylipäätään.
Jenkkikaupoille siis, joskohan nyt löytyisi se kaivattu sentteri? Mmm, no ei sinne päinkään. Molenius löysi " verkostonsa " kautta noin 180 cm pitkän Areanna Combsin. Hänenkään varsinainen pelipaikkansa ei auennut verkkokalvoilleni, huonokuntoisuus kylläkin. Tarkempaa analyysia hänestä ei kannata tehdä, koska hän joutui valitettavasti palaamaan kotiinsa henkilökohtaisista syistä. Pysähdyn nyt kuitenkin vielä kysäisemään sellaisesta seikasta, että miten hemmetissä lähdetään hankkimaan joukkueeseen vahvistukseksi sellaista pelaajaa, joka on edelliset pelinsä pelannut viime elokuussa? Pelikunto, pelituntuma, ei hyvää päivää.
Ja eikun uutta suoleen. Likimain Combsin kopio, Stafford, löytyi ilmeisesti samasta alelaarista. Edelliset pelit elokuussa, ei vaikuta fyysisesti hääviltä, mutta toivottavasti parantaa kauden mittaan ja osoittautuu vahvistukseksi.
Molenius ei ole vakuuttanut minua valmentajana muutenkaan. Jos katsoo joukkueen hyökkäyspeliä, niin järin kaksisesti ei homma toimi. Syksystä lähtien joukkue on pelannut käytännössä samoilla kuvioilla, pieniä nyansseja ehkä muuteltu, mutta askelmerkit ovat hyvin helposti vastustajien tulkittavissa. Myös pääty - ja sivurajakuviot ovat aivan samoja koko ajan, ei mitään muutoksia. Pyrintö haluaa pelata nopeaa peliä. Itse asiassa nopeita hyökkäyksiä, joissa pyritään rankaisemaan vastustajaa ennen kuin se ehtii ryhmittäytyä, ei juurikaan Pyrinnön toimesta nähdä. Nopeaa peliä on vain se, että heiton pitää lähteä nopeasti. Ei puhettakaan siitä, että pelattaisiin hieman pidempiä hyökkäyksiä, pakotettaisiin vastustaja puolustamaan ja ottamaan virheitä. Hyökkäyksiä ( ajoja ) puolustuksen sisään, harvassa ovat.
Entäpä puolustus? Eipä näytä kikkapussista löytyvän juuri mitään pakkipäähänkään. Kun joukkueen materiaali on vajavainen ja pituutta ei vain löydy, niin puolustus on se kohta, jolla voi parhaiten kompensoida muita puutteita. Molenius peluuttaa puolustuksessa lähestulkoon aina henkilöpuolustusta ( miespuolustus ). Poikkeuksetta Pyrintö on vastustajaa pienempi ja häviää 1 vs 1 -tilanteet. Viime aikoina on sentään yritetty tuplata vastustajan sentteriä kun hän on pallon saanut, mutta kun muut kolme pelaajaa ovat omissa puolustettavissaan kiinni, jolloin pakka hajoaa kerta toisensa jälkeen.
Ihan pieni ilmainen vihje; paikkapuolustus ja sen eri variaatiot, niillä pystyy horjuttamaan isompia ja vahvempiakin vastustajia. Se, miksi Pyrinnön ja monen muunkin joukkueen sapluunasta nuo paikkapuolustukset versioineen puuttuvat, on kenties se, ettei monella nykyvalmentajalla ei ole kykyä opettaa pelaajille niitä. Kritisoin myös tuota Pyrinnön puolustamisen intensiteettiä. Pelaajilta puuttuu se leijonanhammas, vältellään kontakteja puolustuksessa kaiketi siksi, ettei saa virheitä.
