Mikä oli se syy, miksi Pyrintö erotti Moleniuksen tässä vaiheessa kautta? Mielestäni outoa, koska ei joukkue niin huonosti ole pelannut.
Perataanpa tilanne perusteellisesti ja saatetaan samalla tämä "Moleniuksen Aikakausi" haudan lepoon.
Ei ole outoa, että Molenius sai potkut kesken kauden. Tuota enteili jo Williamsin tulo valmennustiimiin ja ilmeisimmin valta olisi siirtynyt muutenkin Damonille ensi kaudesta. Ei silloin ole ihme, jos hommalta katoaa mahalaskuksi kostautuneen (eli kyllä, joukkue on pelannut niin huonosti odotuksiin nähden) kauden mittaan pohja pois.
Molenius taisi itse menettää uskon tähän joukkueeseen ja en sinällään ihmettele. En ole nähnyt naiskoripallossa toista yhtä ailahtelevaisesti pelaavaa aikuisten pääsarjajoukkuetta koskaan. Pelaamisen taso, intensiteetti ja toteutus voivat olla aivan liigan surkeinta (kirjaimellisesti FoA selvästi huonompaa) ja samassa/seuraavassa pelissä aivan sarjan kärkeä uskottavasti haastavaa. Onko syy sitten joukkueen kollektiivisessa pään kestossa vai mahtaako valmentajan omalla tekemisellä olla tähän kuinka suuri vaikutus? Sitä voi jokainen arvioida itse.
Ja kun valmentaja menettää uskon joukkueeseen niin toki siinä prosessissa katoaa myös pukukopin tuki hyvin nopeasti. Voi myös miettiä onko Damonin kanssa työskentely tässä lähtökohtatilanteessa kuinka hedelmällistä. Pyrinnön miesten akatemiassa jo huomattiin, että Damon toimii huonosti kakkosena ja varmaan mitään maailmoja syleilevää kunnioitusta ei Korisliigaa dominoineella legendalla nuorempaansa kohtaan ollut völjyyn liityttyään. Tämä oli varmasti kaikille osapuolille paras ratkaisu.
2022-2023 "Palkkasotureita Ja Suomihakuja"
Moleniuksen aikakausi sai toden teolla alkunsa kaudella 2022-2023, jolloin Pyrintö päätti ryhtyä panostamaan naiskoripalloon ja luotiin kahden jenkin kiintiö johon valmentaja sai rahulia. Ensimmäisellä yrityksellä voidaan sanoa Moleniuksen onnistuneen parhaiten hankkiessaan mukaan Reili Richardsonin ja Tera Reedin. Nämä naiset pistivät taululle hulppeita numeroita ja nostivat Pyrinnön takaisin uskottavaksi pudotuspelijoukkueeksi.
Richardson: 20,7/8/5 22 teholukemat
Reed: 20,4/9/3 23 teholukemat
(Molemmat parempia teholukemia kuin kukaan ulkomaalaisvahvistus tulevien kahden kauden aikana)
Samaan aikaan Molenius joutui kuitenkin tasapainoilemaan Pyrinnön toimiston junioreiden kehittämiseen liittyvän paineen kanssa. Ylimääräistä pätäkkää ei liiemmin ollut hankkia pelaajia muualta vaan omille kasvateille olisi pitänyt silti saada annettua tilaisuus näyttää osaamistaan.
Tässä ongelmana oli täälläkin jostain syystä kehuttu 2000-2004 ikäluokan pelaajisto. Tuosta poppoosta ei harmillisesti Suomen kentille ole kehittynyt näiden vuosien aikana vielä yhtään kärkiluokan tekijää. Kenisha Williams on tämän kauden kehitysloikkansa myötä lähimpänä vakioroolia Korisliigassa (toki isä valmentaja voi myös jonkin verran tässä avittaa jatkossa). Muutoin pelaajat ovat joko jämärooleissa tai ilmeisesti jo uransa lopettaneita. Pyrinnön Akatemiassakaan ei taida kuin yksi tai kaksi urhoollista yrittäjää enää tästä ikäluokasta jäljellä.
Eli omia junnuja olisi pitänyt saada ajettua sisään, mutta mitään sisäänajettavaa ei ollut. Molenius kävi kuitenkin luovaksi ja sai hankittua Richardsonille ja Reedille tukea nappaamalla käytännössä ilmaiseksi tilaisuutta vailla olleen ahkeran treenaajan Ellen Järvisen sekä Itä-Suomen lahjan manselaiskoripallolle Niina Sedanon. Tähän kylkiäisiksi vielä jo sisällä olleet Keski-Saari ja Törnblom, niin kasassa oli rotaatio. Kauden mittaan joukkuetta vahvistettiin vielä Ella Salmisella.
Pelikirja oli toki hyvin yksipuolinen ja sisälsi käytännössä vain jenkkien kautta pelaamista, mutta alku jollekin suuremmalle oli luotu. Pyrintö eteni pudotuspeleihin, jossa vastustajien oli helppo ottaa jenkkivetoinen yhden sivun pelikirja pois. Tälle olisi kuitenkin hyvä rakentaa vai...?
2023-2024 "Run, Gun And Have Fun...Until Down Goes The Sun"
Nämä jenkit eivät kuitenkaan viihtyneet Suomessa yhtä kautta pidempään ja toisaalta eivät tainneet olla mitään pukukopin tykätyimpiä muutenkaan. Molenius heitti verkot vesille uudestaan ja löysi kieltämättä hyvin erityyppisiä, mutta mielenkiintoisia pelaajia. Kayla Shaw tuli sisään kovana kaukoheittäjänä ja Lynn Leaupepe yleispelaajana isoon päähän.
Suomalaisten osalta tehtiin erinomaista työtä rekryosastolla ja saatiin hankittua vuoden suomalaispelaajaksi tällä kaudella valittavaksi tuleva Saana Kujala. Kujala kirjautti 18,7 pistettä, lähes 7 levaria ja kolmatta syöttöä läpimurtokaudellaan, osoittaen välähdyksiä voittavasta pelaajasta.
Sisään tuli myös tärkeäksi palaseksi osoittautunut Tuulia Timo sekä pari nuorta lupausta täydentämään penkin päätyä. Näistä Tyynilä osoitti potentiaalia kauden aikana varmoilla ja virheettömillä otteillaan.
Pois päin lähtivät ilman vastuuta jäämässä oleva Kenisha Williams sekä uransa lopetellut Ella Salminen. Kasassa oli 7 mitat täyttävää pelaajaa, joka oli tietenkin liian vähän kovatempoiseen koripalloon. Muut penkillä olleet omat junnut eivät taidoiltaan kyenneet joukkuetta auttamaan hyvästä tahdosta huolimatta.
TAPAUS KAYLA SHAW
Joku voisi sanoa, että Moleniuksen viehtymys tehdä ehkä liigan parhaasta kaukoheittäjästä väkisin pelintekijä joukkueelle, joka kaipaisi kipeästi pelintekijää, ei retrospektiivisesti katseltuna ollut kovin mahtava idea. Vielä kaudella 2023-2024 tämä ei korostunut, koska joukkueen pelityyli suosi Shaw´ta eräänlaisessa hybridiroolissa. Ja alkuun Kaylan ei edes tarvinnut peliä tehdä Lynn Leaupepen hoidellessa tätä osastoa.
Leaupepe hankittiin 180cm isona laiturina, mutta todellisuudessa mittaa oli noin 10 senttiä vähemmän. Levareita Leaupepe kyllä raapi isosti ja oli muutenkin todella monipuolinen pelaaja. Hän pystyi jopa tuota pelintekijän positiota hoitamaan mallikkaasti, mutta raskaus keskeytti kauden Suomessa ja heitti täten kapuloita joukkueen rattaisiin. Hänen tilalleen tulleet pelaajat eivät kyenneet läheskään samalle tasolle, joten periaatteessa mitään ei ollut tehtävissä.
Shaw sen sijaan aloitti Moleniuksen johdolla oman projektinsa luoda itsestään pelintekijä. Tekemistä oli paljon, koska pelikäsitys, pallonkäsittely, syöttötaito tai kyky viimeistellä korin läheltä eivät olleet hänen vahvuuksiaan. Shaw kehittyi roolissaan hieman vuoden aikana, mutta ei missään vaiheessa myöhemminkään ollut lähelläkään mitalihaaveista pelaavan joukkueen pointin tasoa. Samaan aikaan naisen leipätyö eli kolmosten heittäminen jäi täysin sivurooliin ja useissa nyt menossa olevan kauden peleistä Shaw heitti vain muutaman kerran pelissä kaaren takaa.
Molenius käytti paljon aikaa tähän projektiin ja oliko se sitten pois jostain muualta tai kokivatko muut pelaajat sen siten?
Joka tapauksessa viime kaudella Pyrinnön pelityyli oli hyvin valtavirrasta poikkeava. Settipelejä ei juurikaan harrastettu ja tavoite oli vain juosta, juosta, juosta ja heittää niin paljon kolmosia kuin sielu sietää. Siis mikäli juoksemalla ei päästy korille saakka. Pelitavan hyvä puoli oli se, että onnistuessaan sillä pystyi voittamaan kaikki sarjan joukkueet. Huono puoli oli se, että pelitapa oli niin haavoittuvainen ettei Pyrintö kyennyt pelaamaan edes ehjää 40-minuuttista saati saanut jonkinlaista hyvien pelien putkea aikaiseksi. Tästä syystä johtuen muiden joukkueiden kehittäessä omaa peliänsä ja scoutattuaan Pyrinnön vahvuudet pois, katosi pelitavan momentum aika lailla kokonaan pudotuspeleihin mennessä. Ja paras viidestä sarjassa todennäköisyys saada aikaiseksi kolmea riittävän hyvää peliä oli lähellä nollaa.
Toki tämä kausi jätti spekuloitavaa Leaupepen ja Timon poistuttua takavasemmalle raskaussyiden johdosta. Molemmat pelaajat olivat tärkeitä palasia Moleniuksen visioimassa pelitavassa. Jos katsotaan kolmen pisteen heittoprosentteja ja volyymeja voidaan todeta seuraavaa:
Shaw 36,7% isolla volyymilla
Leaupepe 37,5 % isolla volyymilla
Timo 32,2% 6,9 kolmosyrityksellä per peli
Toisin sanoen kaksi kolmesta parhaasta syömähampaasta katosi kesken kauden muille markkinoille. Tilalle tulleet jenkit eivät onnistuneet ja Iina Keski-Saaren olisi pitänyt tulla mukaan joukkueeseen jossa Timo ja Leaupepe pelasivat. Törnblomin loukkaantuminen oli myös valitettava takaisku, joka söi entisestään pienikokoisen joukkueen isoa päätä.
Tälle olisi kuitenkin jälleen hyvä rakentaa tulevaa kautta. Völjyssä mukana MVP Kujala, Shaw teki jatkosopimuksen, joukkuehenki oli raporttien mukaan erinomainen, riveissä pari EM-kultamitalistia ja toimistolta oli luvattu hieman extraa tulevan kauden hankintoihin.
2024-2025 "Rekrymokia Ja Roolitushuolia"
Etukäteen katsottuna homma oli helppo.
1) Shaw takaisin luonnolliseen rooliinsa
2) Jostain hankitaan pelintekijä (ulkomaat tai kotimaan profiilihankinta)
3) Jostain hankitaan mitat täyttävä sisäpelaaja (ulkomaat tai kotimaan profiilihankinta)
4) Pidetään toimivat palaset mukana, ehkä hankitaan joku hyvä roolipelaaja
5) Annetaan tilaisuus "kultaisen sukupolven" jäsenille ottaa paikkansa liigarotaatiossa.
Mitä tapahtui?
1) Shaw jatkoi pelintekijän roolissa, jossa ei ollut hyvä eikä myöskään saanut olla hyvä luonnollisessa roolissaan kaukoheittäjänä.
2) Ei hankittu pelintekijää
3) Hankittiin Mari Stewart, joka ei ollut sitä mitä tilattiin. Olisi tarvittu hyvä puolustaja, joka hyökkäyspäässä menee korille eikä meinaa. Mari Stewart yhdessä Shawn kanssa saattaa olla koko liigan huonoin ulkomaalaispuolustajakaksikko. Mari Stewart on erinomainen heittäjä, mutta ei mene korille meinaavalla tavalla.
4) Menetettiin Keski-Saari, joka meni myöhemmin Nokialle. Olisi ollut hyvä palanen tässä joukkueessa.
Menetettiin Timo, joka meni Nokialle. Tämän voi ymmärtää, koska ei ollut takuita milloin on pelikunnossa synnytyksen jäljiltä.
Menetettiin Järvinen, jonka tilalle tuli Tulkki. Tulkki oli kuin varjo entisestään ja Kanadan vuodet eivät olleet peliä ainakaan kehittäneet. 6/2/1 tilastorivi ja puolustuspäässä vaikeuksissa.
Menetettiin Törnblom, joka ilmeisesti lopetti.
Tilalle toki saatiin Aarrejoki, joka on kauden harvoja positiivisia uutisia. Tämänkin tosin voi kääntää niin, että miten Aarrejoki-Kujala kaksikolla varustettu joukkue voi olla varustettu tappiollisella rekordilla tässä kohtaa kautta?
Williamsin paluun jälkeiset hyvät otteet on ollut toinen positiivinen uutinen.
Äijänen tuli myös, mutta ei ole kyennyt antamaan joukkueelle mitään kentän puolella. Keski-Saari ja Törnblom olisivat molemmat olleet enemmän hyödyksi.
Eli meno/tulopuolella ollaan jääty pakkaselle. Meneekö tästä vastuu sitten pelaajille vai valmentajille?
Joukkueen pelityyli on erilainen kuin viime vuonna. Paljon hitaampaa ja settipelejä on saatu mukaan jonkin verran. Nämä ovat auttaneet jonkin verran, mutta loppujen lopuksi joukkue ei edelleenkään tuota erityisellä tavalla plussaa hyökkäyspäässä tällä miehistöllä. Syynä näen huonon roolittamisen eli tarjolla olevat palaset eivät vain mätsää. Kujala puristaa mailaa liikaa eikä ole ottanut seuraavaa steppiä. Kukaan ei dominoi sisällä tai pelaa sisältä käsin. Shaw tuskailee isosti roolinsa kanssa. Tulkki, Tyynilä ja Sedano ovat syystä tai toisesta taantuneet aikaisempaan nähden. Aarrejoen ulkopuolella kukaan ei meinaa edes päästä 1v1 korille.
Hyvällä syyllä voidaan päätellä, että joukkue on alunperinkin rakennettu väärin. Tämän kauden vitsauksena on lisäksi ollut puolustus, jossa ulkomaalaiskaksikon kyvyt ovat lähtökohta pehmeälle perustalle. Onko muu sitten ollut enemmän korvien välissä, kun homma ei ole lähtenyt käyttämään ja ailahtelua on paljon?
Nuorista pelaajista on saatu välähdyksittäin näköhavaintoja, mutta suurimmaksi osaksi he ovat viettäneet kauttaan divarissa. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, kun tavoitteena on ollut pelata mitaleista.
Damon tuskin tuo tähän muutosta nyt tai ensi kaudellakaan. Aikaisemmin miesten divarissa Damon halusi pelata tuloksesta eikä ensisijaisesti kasvattaa junnuja. Odotan, että hänen joukkueessaan entistä korostetummin pelaavat parhaat. Tämän kauden ulkomaalaiskaksikko vaihtuu ja tilalle tulee katu-uskottavia, kritiikkiä kestäviä ja sitä myös tarvittaessa jakavia kovanaamoja. Suomalaiset siinä ympärillä jäävät kysymysmerkiksi. Aarrejoki jatkaa toivon mukaan. Kujalalla saattaa olla mielessä uudet haasteet. Williams on varma jatkaja. Muiden osalta ei niin väliä. Toivottavasti junioreilla on kehityksen myötä paremmat mahkut minuuteille ensi kaudella.
Damonista valmentajana taas on hankala vielä sanoa mitään. Saa nyt tilaisuutensa päävalmentajana. Asenne on varmasti tinkimätön, mutta miten se kääntyy naispelaajille ja miten näkyy pelin tasossa kentällä? Näihin kysymyksiin ei pidä vielä tämän kauden aikana yrittää löytää vastauksia. Ensi kaudeksi Damon saa rakentaa itsensä näköisen joukkueen ja voi silloin näyttää oman tekemisensä tason.
Ennen sitä seuraamme tämän kauden loppuun Moleniuksen Aikakauden merkeissä. Paljon se otti, paljon se antoi. Petteri Moleniuksesta on täälläkin oltu montaa mieltä, mutta yksi asia on kiistaton fakta. Hän palautti uskottavuuden tamperelaiseen naiskorikseen ja nosti Pyrinnön takaisin pudotuspelijoukkueeksi. Matka kohti mitaleita jäi tällä kertaa kesken, mutta tälle pohjalle on hyvä rakentaa. Nyt seuraamme mitä Damon ja "kultainen sukupolvi" tekevät seuraavaksi.