Koriskauden huippuhetket ovat ovella. Takana on varsin yllätyksetön sarjakausi, jossa jyvät erottuivat selvästi akanoista. Runkosarjan suurimmat yllättäjät Pussihukat ja Honsu ovat pudotuspelien ulkopuolella, joten nyt olisi muiden aika hämmästyttää korisfaneja.
Pudotuspelien alla useampi joukkue on kärsinyt ikävistä loukkaantumisista ja sairasteluista. Muutama päivä ennen h-hetkeä monien joukkueiden pelaava rosteri on arvoitus. Täysin varmaa lienee ainoastaan se, että Kaisa Tuure seuraa playoffsit penkiltä käsin.
Ennen pelien käynnistymistä on paikallaan heittää muutama arvio joukkueista ja pudotuspelien kulusta. Oma veikkaukseni joukkueista putoamisjärjestyksessä.
5. BC Nokia
Nokia pääsi hyvään vireeseen runkosarjan lopussa, mutta Sherry McCracklinin loukkaantuminen osui pahaan rakoon. Tuoretta tietoa McCracklinin kunnosta ei ole, eikä Ipe taida kovin innokkaasti raportoida tilanteen kulusta. Pirkanmaan suunnalla on keskusteltu erilaisista viime hetken comebackin tekijöistä, saa nähdä millainen kokoonpano astelee Urheilutalon parketille lauantaina. Itse veikkaan, että HNMKY vie tehokkaan sisäpelin ansiosta ottelusarjan voitoin 2-0. Paljon on kiinni siitä kuinka tehokkaasti Nokia pystyy luomaan heittopaikkoja tykistölleen. Namika tuskin antaa kakkos- ja kolmospaikan puolustajille (Salomaa ja Puustinen?) auttamisohjetta, vaan he pysynevät Huuhkan ja Aspin iholla.
5. Espoo Team
Pahalta tuntuu veikata Tiimiä ulos pleijarista heti ensimmäisellä kierroksella. Tosiasia on kuitenkin että Espoo on ollut kaikkea muuta kuin vakuuttava. Yksittäisiä hyviä pelejä on seurannut ihmeellinen konttaaminen. En ymmärrä edes tässä vaiheessa kautta espoolaisten hyökkäyspelitapaa. Joko pelitavassa on niin paljon variaatiota että sitä on vaikea hahmottaa tai sitten vika on omassa puutteellisessa ymmärryksessäni. Niin tai näin, peli näyttää hetkittäin sellaiselta että osa pelaajistakaan ei tiedä mitä on tapahtumassa. Puolustuksen pitäisi olla kunnossa, mutta iso ja vahva Huima ei tule helppo vastus Jonesille, Keilille, Liimolle ja Nuutiselle.
Uskon Teamin aloittavan pleijarit murskaavalla 25 pisteen kotivoitolla Huimasta. Sen jälkeen luvassa ei ole mitään espoolaisittain näkemisen arvoista. Mia Liimo tekee hartiavoimin työtä äänekoskelaisten kaatamiseksi, mutta palkintona on vain nopea kesäloman aloitus.
4. Huima
Huiman ulkomaalaiskolmikko on paha vastus kaikille. Sen ovat saaneet tuta sarjan huiput Catzista alkaen. Huiman takakenttä on pudotuspelien mittapuiden mukaan vaatimaton, mutta hyvän viisikon avulla keskisuomalaiset menevät pitkälle. Mervi Nurmi saa tsempattua joukkueesta sen irti mikä saatavissa on. 2-1 voitto Espoosta vie Huiman välieriin Pekaa vastaan. Huima ei saa otteluakaan kotkalaisilta ja ajautuu pronssitaistoon Namikaa vastaan.
3. HNMKY
Terveellä joukkueella Stadin ykköset kykenevät kaatamaan pienikokoisen Nokian. Kissoja vastaan eväät loppuvat kesken ja luvassa on erittäin kovaotteista kamppailu-urheilua, joka tarjoaa työtä myös terveydenhuollon ammattilaisille. Ensimmäisen hävityn välierän jälkeen HNMKY kokoaa itsensä ja tasoittaa sarjan 1-1:een. Sitten puhuu itä.
Parivaljakko Laakso - Punkkinen on ensimmäistä kertaa naisten pudotuspeleissä. He joutuvat kovan tehtävän eteen piiskatessaan vaativaa joukkuetta. Kovana fiiliksen rakentajana tunnettu Laakso pieksää joukkueeseensa pronssipelihurmoksen ja Vuorikadulla juhlitaan naisten SM-mitalia pitkän tauon jälkeen.
2. Catz
Paljon puhetta ulkomaalaisista ja vähän koripallosta. Koskinen on saanut käsiinsä kovan joukkueen, jolla pitäisi voittaa mestaruus. Tiukassa paikassa kissojen kantti pettää, eikä henkistä johtajaa löydy edes Urheilutalon kahviosta puoliajalla. Hyvä kausi päättyy 1-3 tappioon.
Finaalien jälkeen huomio kiinnittyy pienten pelaajien puolustustyöskentelyyn. Miksi isokokoinen Catz ei pystynyt pysäyttämään kotkalaisten tulivoimaa? Vastauksen näkee suoraan kissojen kokoonpanosta. Lewis on kiistatta nopea ja terävä mutta heittäjiä puolustavat pelaavat eivät ole puolustuspelin lukkoja.
1. Peka
Hyvillä pelaajilla on helppo pärjätä. Peka ottaa tänäkin vuonna mestaruuden. Ei erinomaisen valmennuksen vaan loistavien yksilöiden ansiosta. Susanna Rinta näyttää voittajan kyntensä ja nousee finaalien MVP:ksi. Tiffany Porter-Talbert niittää kehuja ja saa tukun kovia työtarjouksia aina Lappeenrantaa myöten.
Ei kuitenkaan vielä onnitella Pekaa vaan annetaan naisten ensin pelata. Ja toivotaan että todellisia jättiyllätyksiä on vielä luvassa.
PeKalla taas menee koko johtokalusto uusiksi valmentajat mukaan lukien. Saa nähä tuleeko joukkuetta edes kasaan ensi vuonna..?