En tiedä olenko ainoa, mutta jotenkin NBA:n katsominen on muuttunut kauhean vastenmieliseksi viime vuosina. Liigan taitotaso hyökkäyspäässä on läpi katosta historiallisella tavalla ja muutenkin kilpailullisesti katsottuna siellä on hyvää tekemistä jengeillä. Ja kyllä, edelleen parhaina hetkinään tuo on maailman parasta koripalloa. Ja kyllä, pudotuspeleissä tulee tietenkin seurattua hyvinkin tiiviisti. Mutta nämä runkosarjapelit. Tuota suoranaista höntsäämistä ei vaan jaksa katsoa. Siellä on niin paljon jengejä ja pelejä joiden otteluissa on sama intensiteetti kuin Namikan Yökoriksessa. Ja erityisesti sielun tappavaa on tuo puolustuksen taso. Jotain aivan järkyttävää! Seuraavat asiat varsinkin syövät miestä rotan lailla:
1) "TÄ?!?" Liigassa on tusinoittain, sadoittain melkeinpä pelaajia, joilla ei ole minkäänlaista käsitystä perusjutuista. Ei vaan yksinkertaisesti pysty katsomaan peliä, jossa meidän ATK-osaston Tuomaksen (joka ei heitä) tekeminen firman höntsyvuorolla on parempaa kuin puolella kentällä olevista pelaajista. Enkä liioittele yhtään. Tuomas (joka ei heitä) kun vetää suojalasit päähän ja toppaukset kyynärpäihin niin se lukee kaikki skriinit, pysyy omassa pelaajassa kiinni kuin takiainen, vaihtaa täydellisesti, kommunikoi ja vielä ehtii auttamaankin oikea-aikaisesti. Se ei ole oikeasti niin vaikeaa pelata puolustusta. Hyökkääminen on vaikeaa, mutta puolustaminen on loppujen lopuksi vain siitä kiinni haluaako sitä opetella ja toteuttaa. Ja nämä jannut NBA:ssa ei vaan halua tai sitten niiden egokeskeinen systeemi on päästänyt heidät junioireina aivan liian helpolla.
NBA:ssa saa katsoa koko ajan miten tehdään vääriä valintoja, unohdetaan takaovi auki, ei klousata heittäjää tai pysytä siinä .400+ kolmosen heittäjässä kiinni edes ilman apuvelvoitetta. Yksinkertaisesti ei vaan puolusteta vaan tuijotetaan Luka Doncicia pomputtamassa ilmat pihalle pallosta.
2) Tämä aiemmin mainittu intensiteetti. Hölkötellään menemään ja kerätään statseja. Pussikaljajengit katukoriskentällä innostuessaan saavat sen idean, että hei pelataanpa 2v2 niin sielläkin yritetään lujempaa estää heittämästä. Ei voi ottaa tosissaan peliä, jossa lähennellään All-Stars pelin tasoa puolustamisessa.
3) Tuomarilinja. Ei se toki ole helppoa yrittääkään olla hyvä puolustaja. Aivan naurettavaa katsella näiden tiettyjen "supertähtien" rintaan juoksemista, kompurointia ja heittoharhautusten nylkyttämistä virheen toivossa. "He has cracked the code to get to the foul line". Joopa joo. Juokse päin ja kaadu kuin Carl Lindbom Vesa Vierikon ohjauksessa. Silti soi pilli. "Aih, aih, aih polvi polvi...tuomari hei".
No joo.