Kaivelin parikytä minuuttia munia ja sain tällaisen tuotoksen ulos. Läpällä tietenkin.
LeBron ei voi tyytyä pelkkään joukkuepelaajan rooliin. Mikään joukkue, joka hänen ympärilleen rakennetaan, ei kestä LeBronin ajautumista passiivisempaan "pelintekijä-puolustaja-kakkosoptio" rooliin, ei vaikka sidekickinä olisi Dwyane Waden kaltainen supertähti. LeBron on pelaajana aivan liian kokonaisvaltainen ja hänen vaikutuksensa oman joukkueen pelaamiseen on aivan liian kokonaisvaltainen, jotta hän voisi luopua aktiivisuudestaan hyökkäyspäässä tai joukkueen henkisestä johtajuudesta. LeBronin passiivisuus vaikuttaa ja leimaa ympärillä olevaa joukkuetta kaikilla tavoin.
LeBronilla on pelillisiä heikkouksia, joista ehdottomasti suurin on Bill Simmonsin jo pitkän aikaa esille nostama post-up pelaaminen. Noilla raameilla varustettu pelaaja olisi täysin pysäyttämätön, jos hän osaisi pelata paremmin selkä koria päin. LeBronin hyppyheitto on parantunut vuoden 2008 jälkeen, jolloin hän alkoi oikeasti tekemään töitä asian kanssa. Tästä oletettavasti kiitokset Kobe Bryantin esimerkille 2008 olympialaisissa. Silti tuo osa-alue on haavoittuva ja se on sitä nimenomaan silloin, jos LeBron menettää henkisesti positionsa joukkueen johtajana ja itseluottamuksensa pelaajana. Post-up peliä ei todennäköisesti voi menettää yhtä helposti heikkona hetkenä, se on jalkatyötä ja fysiikkaa. Hyppyheitto sen sijaan on LeBronin kaltaisella pelaajalla pitkälti päästä kiinni.
Se henkinen puoli...
Katsokaapa vaikka pelejä Chicagoa ja Bostonia vastaan. Tai vaikka Dallas-sarjan kahta ensimmäistä peliä siihen asti, että Dallas aloittaa epätodennäköisen kirinsä toisen pelin viimeisillä minuuteilla. LeBron DOMINOI totaalisesti hallien ilmapiiriä, ottaen vastaan avosylin pahiksen roolinsa mukanaan tuoman ympäröivän maailman vihan. Bravado ja show mitä LeBron esittää, se hybris joka hänestä huokuu näissä tilanteissa on huikeaa. Se on pysäyttämätöntä. LeBron valjastaa tämän kaiken energiaksi ja on ratkaisupelistä toiseen kiistatta sarjan paras pelaaja. Hands down.
Dallas tekee kirinsä ja joukkue voittaa toisen pelin. Heatin joukkue ei ole sen jälkeen enää sama, LeBron ei ole enää sen jälkeen sama. Propsit Dwyane Wadelle, joka ei tästä hätkähdä vaan kantaa joukkuetta seuraavat kaksi peliä harteillaan. Hän oli se, joka sytytti Dallasin ennenaikaisella ilveilyllään tuossa pelissä ja hän myös haluaa paikata tuon virheen heti seuraavassa pelissä. Samalla hän riistää väkisin koko pudotuspelien ajan LeBronin harteilla olevan johtajan viitan itselleen. LeBron reagoi tilanteeseen kuten aikaisemminkin tällä kaudella ja kuten hänen luonteeseensa kuuluu. Hän pyrkii sopeutumaan ja tekemään sen mikä tässä tilanteessa on joukkueelle parhaaksi. Hän keskittyy epäitsekkäästi pelintekemiseen, puolustamiseen, antaa tilaa Wadelle... Ja samalla menettää sen itseluottamuksen, jonka avulla kantoi joukkueensa finaaleihin Bostonin ja Chicagon ohi. LeBron antaa Waden ottaa johtajuuden ja luo nahkansa ollen Maailman Paras Joukkuepelaaja. Tämä joukkue vaan ei tarvitse MPJ:tä. Se tarvitsee Maailman Parasta Pelaajaa. Wade kantaa Heatin voittoon kolmannessa pelissä, tekee sen miltei neljännessä pelissä. LeBron tajuaa tilanteen vakavuuden, julistaa "Now or never!" Twitterissä ja lähtee sotaan... Mutta tässä vaiheessa junaa ei voi enää kääntää. Heat romahtaa joukkueena puolustuksessa, eikä LeBron pysty muuttamaan vallitsevaa tilannetta toisenlaiseksi. Hän pelaa hyvin, hän pelaa erinomaisesti joukkuepelaajan mittareilla, mutta se ei riitä Heatille. Kuudes peli on samaa jatkumoa, Dallas pelaa hurmiossa, Heat takeltelee molemmissa päissä kenttää. Mestaruus matkaa Texasiin.
LeBron on aikakautensa tuote. Hän nousi pinnalle samaan aikaan sosiaalisen median läpimurron kanssa, aikana jolloin myös uutismedian näkyvyys ja vaikutusvalta netin ansiosta kääntyi räjähdysmäiseen nousuun. LeBron on hypemasiinan ensimmäinen lapsi, pelaaja jonka potentiaalilimiitti hänen pelillisten ja fyysisten ominaisuuksiensa johdosta on rajaton. Odotukset joita LeBron kantaa harteillaan ovat valtavat. Hän on osoittanut pystyvänsä pelaamaan odotusten tasolla. Niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin, on LeBron pystynyt pelaamaan tasolla, joka on pitänyt tämän mediamylläkän yllä vuosikausien ajan.
Ja LeBron on myös aikakautensa uhri. LBJ elää siinä maailmassa, jossa hänet nostetaan Jumalaksi tuhansia kertoja lyhyen ajan sisällä ja tuomitaan häviäjäksi tuhat kertaa useammin. LeBron tietää mitä hänestä kirjoitetaan, hän tietää mitä mieltä hänestä ollaan, hän on kertonut lukevansa näitä kirjoituksia ja kantavansa niitä sisällään. LeBron on sanonut saavansa näistä kirjoituksista motivaatiota, joka ajaa häntä parempiin suorituksiin. Minun mielestäni LeBronin ei pitäisi tehdä tätä. Hän ei ole luonteeltaan kuin Michael Jordan. Hänen ei ole voitettava hinnalla millä hyvänsä, hän ei koe pakottavaa tarvetta olla paras ja tuhota jokainen häntä vastaan nouseva. Häntä on siunattu ennen näkemättömillä taidoilla, mutta luonteeltaan hän ei ole samaa tekoa. Hän on tavallinen, normaali ihminen, ja voiko häntä sen takia tuomita lankeamisesta koko ympäröivän maailman tarjoamaan mahdottomaan haasteeseen. LeBron on tehnyt virheitä, hän on tehnyt niitä ihmisenä ja hän on tehnyt niitä koripalloilijana. En tiedä pystyisikö itse Michael Jordan kahlitsemaan tätä hallitsematonta hirviötä ja laittamaan sitä takataskuunsa? Jo pelkästään koripallo.comia lukemalla näkee kuinka suuri asia LeBron Jamesin onnistuminen tai epäonnistuminen pelaajana on. Mikään aihe forumin historiassa ei ole kirvoittanut enempää vahvoja mielipiteitä ja uusia nimimerkkejä, joiden tarvitsee tulla tänne sanomaan mielipiteensä asiasta.
LeBron James on kenties kaikkien aikojen kiistanalaisin urheilupersoona olematta persoonana tavallisuudesta poikkeava. Hänen suurin syntinsä oli laittaa kone päälle ja lähteä mukaan tähän sirkukseen. LeBron on tarpeeksi hyvä voittaakseen useita mestaruuksia, mutta hänen täytyy pyhittää elämänsä entistä enemmän koripallolle ja sulkea muut asiat ulkopuolelle. Jos hän jatkaa luovimistaan uutismedioiden ja sosiaalisen median luomassa saastassa, hän todennäköisesti kadottaa itsensä lopullisesti. Jos LeBron pystyy pyhittämään elämänsä tulevat vuodet pelille itselleen ja siinä edelleen kehittymiselle, voi tulos olla toisenlainen. Se todennäköisesti olisi, koska LeBron on osoittanut olevansa Pysäyttämätön Voima pelatessaan parhaalla tasollaan. Jos hän jatkaa nykyistä linjaa, ei hänellä ole juuri muuta kuin hävittävää. Ketään ei kiinnosta Global Icon, jos se ei ole synonyymi menestykselle. Ja menestystä taas harvemmin huippu-urheilussa saa tekemällä asiat aika hyvin tai melkein oikein. Ne pitää tehdä täydellisesti.
LeBron voittaa mestaruuden tai mestaruuksia, se on vääjäämätöntä. Se kuinka monta hän voittaa ja mikä hänen perintönsä pelaajana on riippuu täysin hänestä itsestään. Henkinen paine on valtava, enkä voi syyttää Jamesia, jos hän murtuu niiden alla. Me kaikki murtuisimme. Minä uskon LeBroniin ja annan hänelle mahdollisuuden näyttää olevansa yksi kaikkien aikojen parhaista pelaajista.