Vs: NBA Finals 2011: Miami Heat vs Dallas Mavericks - LeBron James Reign Begins
King James sanoi:
Ottelusarja kuin ottelusarja. Boston ja Chicago kuuluvat täysin samaan sarjaan Dallasin kanssa. LeBron ei taipunut koska kyseessä olivat finaalit. LeBron taipui tähän nimenomaiseen ottelusarjaan liittyvien tapahtumien johdosta.
Mutta olet siinä oikeassa, että finaalit pitää voittaa voittaakseen mestaruuden. Hyvä sinä, hienosti keksitty!
Niin....pitkä odotus päättyi vihdoinkin. Vuonna 2006 ajattelin, että ensi vuonna sitten, mutta ei ja ei. Mieltä kalvoi koko ajan Dirkin ohiheittämä vapari, joka olisi mahdollisesti kääntänyt 3 ottelun Dallasille.
Nyt nämä spekulaatiot ja v----tuksen voi lopultakin unohtaa ja Dallasin otteluita voi jatkossa katsoa ilman paineita. Pidän joukkuiesta jotka hyökkäävät ja lopultakin kun saatiin tuo puolustuspää pitämään niin lopputulos on ansaittu. Joka vuosi 2006 jälkeen homma on mennyt ihan läskiksi jo startissa. Henkinen lukko ja pakkomielle voittaa mestaruus on ollut liian kova.
Toki nytkin Dirkin itseluottamus rakoili finaalin alussa, mutta muut paikkasivat hienosti. Täytyy kuitenkin huomioida, että Nowitzki kaapi lukuisia puolustuspään levypalloja, jotka ovat lähes yhtä tärkeitä kuin tehdyt korit. Onneksi jännitys laukesi toisella puoliskolla ja silloin nähtiin jo se tuttu ja vapautuneesti pelannut Nowitzki (tosin pelasi edelleen alle tasonsa, mutta kun Miamin tähtikolmikko pelasi selkeästi alle tasonsa niin ei ollut hätää).
Toinen seikka on se, että kukaan ei Dallasissa huutanut tai meuhannut otteluiden aikana, vaan kaikki keskittyivät otteluun. Showmiesten aika ammattilaisurheilussa alkaa olla ohi.
Lakers sarja on jotain mikä vaikutti musta unelta. Toistin itselleni, että tämä EI voi olla totta. Lakersin niin kokenut valmentaja karjui pelaajilleen. Se viimeistään kertoo homman lähteneen lapasesta ja olihan se viimeinen ottelu melkoinen nöyryytys Kobelle ja kumppaneille. Ei sillä, että olisin ollut jotenkin erityisen vahingoniloinen. Pidän Lakersia kuitenkin tämän vuosituhannen selkeästi menestyneimpänä ja parhaimpana joukkueena, mutta tyyli millä he menettivät hermonsa valmentajaa myöten ei ole suuren joukkueen arvon mukaista. Tämä sarja meni vastoin kaikkia todennäköisyyslaskelmia ja lupaan syödä hatullisen sitä itseään jos joku osasi ennustaa Dallasin 4-0 sarjavoiton.
Mikä sitten ratkaisi finaalisarjan.
Tein muutaman faktalaskennan joukkueista.
Vuoden 2006 jälkeen Dallasilla on ollut selkeä henkinen yliote Miamista. 14 peräkkäistä voittoa, Miamin 12 runkosarjassa saadun voittoputken katkaiseminen kenenkä muun kuin Dallasin toimesta antoivat hyvän pohjan. Ilman tuota kirvelevää tappiota Miami olisi voittanut 22 matsia putkeen. Ok. Tämä on spekulaatiota, mutta kymmenkunta ottelua Miami voitti tuon henkisesti raskaan tappion jälkeen.
Ei sovi unohtaa, että Miamin kavereilta pääsi siinä tilanteessa itku. Itku puserossa on vaikea lähteä henkisesti kovaa joukkuetta vastaan pelaamaan finaaleissa. He tiesivät jo ennen kuin sarja alkoi, että kun Dallas on vastassa he eivät ikinä missään olosuhteissa voita Mavericksia 4 kertaa 7 ottelun sarjassa. Miami olisi voittanut minkä tahansa muun joukkueen 4 kertaa 7 ottelun sarjassa, olen siitä melko varma.
Dallasin pelityyli on semmoinen, että heille on aivan sama pelaavatko he vieraissa tai kotona. Olin hämmästynyt kun he hävisivät niinkin selkeästi eka matsin vieraissa. Mutta sitten homma lähti menemään normaaliin uomaansa.
Kun sarja palautui Miamiin laskin todennäköisyyden 40-60 Dallasille. Kun ottaa huomioon joukkuiden profiilit (eli Dallas on niin hyvä vierasjoukkue) niin todennäköisyys Miamin kahdelle peräkkäiselle voitolle oli vain 40% ja 60% todennäköisyydellä Dallas hoitaa jommankumman ottelupallon.
Toki jätin pelaamisen väliin, vaikka vielä ennen viimeistä finaalia tarjottu yli 3 kerroin olisi puoltanut paikkansa. En koskaan pelaa omia suosikkijoukkueita (tai inhokkijoukkueita), koska tunne ja faktat täytyy erottaa toisistaan.
Ei Miami mihinkään Jamesin heikkouteen kaatunut vaan puolustuspään virheisiin. Barea ja Marion etunenässä pitivät lähipelissä puolustajia pilkkanaan. Nowitzkille nyt ei kukaan voi mitään ja Terryltä ei palloa saa pois edes dynamiitilla. Ai niin. Eikös ennakkospekulaatioissa hehkutettu miten James ottaa puolustamalla Nowitzkilta luulot pois. Missä kaveri sitten luurasi kun olisi pitänyt puolustaa?? Olisi ottanut mallia Dallasista ja katsonut videolta millä vauhdilla juostaan puolustuskuvioon ja siellä jokainen teki hommia koko ajan täysillä.
Molemmat Miamin taktiset vedot tuottivat tappion. Sumputuksella tuli 2 pisteen tappioita ja avoimilla ovilla on Dallasia vastaan turha lähteä kenenkään joukkueen NBA:ssa kokeilemaan korintekokilpailua. Heittovoimaetu on Dallasin puolella joukkuetta kuin joukkuetta vastaan (ehkä Boston oli parhaimmillaan samaa tasoa).
Dallas pystyi eliminoinaan Miamin ainoan mahdollisuuden eli ajamiset korinalle. Puolustus oli niin aggressiivista, että aika meni useammassa vastustajan hyökkäyksessä umpeen tai heitto lähti paniikissa huonosta paikasta. Carlislen suurin saavutus on yllätys yllätys puolustuksen kuntoon laittaminen, sillä heittopeli on kyllä toiminut. Joukkue oli tottunut siihen, että hyökkäyspäässä tehdään 120 pistettä ja kaverin voi antaa tehdä 110 pistettä. Viihdyttävää, mutta ei välttämättä voitokasta pelaamista kun vastaan tulee tiukasti puolustava joukkue.
Kolmas seikka on se minkä pelaajat sanoivat. Kaikille annettiin kauden aikana peliaikaa, joten sillä varauduttiin loukkaantumisiin ja vaihtopenkin leveys osottautui hyväksi taktiseksi vedoksi postseasonilla.