- Viestejä
- 484
Poliisiväkivalta Yhdysvalloissa, poliisiväkivalta, joka johtaa muun muuassa aseettomien afroamerikkalaisten kansalaisten somessa julkaistuihin – yhtä hyvin kuin siellä julkaisemattomiin – perusteettomiin ja lainvastaisiin teloituksiin poliisin toimesta, vuodesta toiseen, ilman että mikään koskaan näyttää ’omalla painollaan’ korjaantuvan, on olemassaoleva, paheneva ja myös huolellisesti tilastoitu ongelma, ei myytti.
Vaikeaksi ongelman järkevän kommentoimisen tekee se, että tässä myrkkykeitoksessa on niin monta tasavertaisen myrkyllistä ainesosaa. Siksi kenenkään on myös niin vaikea esittää perusteltuja arvioita sitä, mikä on sallittu tapa reagoida tähän asiaan. Niin että mikään tässä asiassa mahdollisimman pian korjaantuisi. Tämä aivan erityisesti täältä pohjoismaisesta lintukodostamme käsin. Sillä täältä katsoen suurin osa tämän ongelman peruselementeistä on yhtäläisen hullua menoa.
Itselleni suurin ongelma on nyt vain tämän ilmiön saama yleisotsikko; BLACK LIVES MATTER. Ymmärrän kaiken, mutta en vaan usko, että edellä listaamaani ongelmakimppua pystyy koskaan ratkaisemaan vähentämällä nimenomaan afroamerikkalaisiin epäiltyihin kohdistuvia poliisimurhia. Vain tätä osaa poliisimurhista – ja painottamalla nimenomaan tätä rodullistettua näkökulmaa. Omasta näkökulmatani tämä sinällään llmeinen vääryys on osa isompaa ongelmaa. Toisaalta ymmärrän, että Suomesta käsin on helppo viisastella, eikä minun onneksi tarvitse ratkaista miten tämä seuraava viesti tiivistetään T-paidan etumukseen kaikkien osapuolten eduksi: ;
POLIISIT EIVÄT MISSÄÄN KOSKAAN SAA TAPPAA ASEETTOMIA EPÄILTYJÄ ILMAN ÄÄRIMMÄISIÄ SEURAAMUKSIA! KUN POLIISI PÄÄTTÄÄ AMPUA EPÄILTYÄ, HÄNEN ON LÄHTÖKOHTAISESTI OLETETTAVA ETTÄ SE ON HÄNEN POLIIISIURANSA LOPPU.
On hirvittävän luonnollista epäillä kaikkea sitä, mikä ei itse satu olemaan! Mutta vielä paljon hirvittävämpää on tajuta, että kaikki ihmiset maailmassa ovat lopulta ihan hirvittävän samanlaisia kuin mitä sitä itsekin on – melkein tylsyyteen asti – ja murehtivat koko ajan juuri samoja vitun asioita. Kamalaa. Ihanaa. Koris. Koris kolmella eri mantereella opetti minulle tämän. Kuten mikä tahansa kontakti-laji koripallo on viestintää. Sitä se pallo toimittaa, ympäripyöreää ja samalla täysin ehdotonta viestiä! Sinällään pallo ei ole mitään – ei ennen kuin kunnes se laitetaan yhdessä oikeaan paikkaan. Ehkä juuri siksi minusta on niin oikein, että koripallon pelaajat – riippumatta siitä kuinka paljon heille heidän vaivoistaan maksetaan – tekevät nyt parhaansa, jotta se pallo menisi lopultakin vähän paremmin kohdalleen!
Vaikeaksi ongelman järkevän kommentoimisen tekee se, että tässä myrkkykeitoksessa on niin monta tasavertaisen myrkyllistä ainesosaa. Siksi kenenkään on myös niin vaikea esittää perusteltuja arvioita sitä, mikä on sallittu tapa reagoida tähän asiaan. Niin että mikään tässä asiassa mahdollisimman pian korjaantuisi. Tämä aivan erityisesti täältä pohjoismaisesta lintukodostamme käsin. Sillä täältä katsoen suurin osa tämän ongelman peruselementeistä on yhtäläisen hullua menoa.
- Yhdysvalloissa kaikki ovat hampaisiin asti aseistautuneita. Huolimatta siitä, että esimerkiksi kouluampumisista on tullut sikäläisittäin lähes yhtä säännöllinen perinnetapahtuma kuin koulun kevätjuhlasta, tätä asiaa ei vaan jostain syystä pystytä politiikan keinoin muuksi muuttamaan. Samaa osastoa kuin köyhimmän kansanosan ylpeä kieltäytyminen yleisestä yhteiskunnan takaamasta sairasuvakutuutussuojasta Ei aja hulluuteen pelkästään poliitikkoa , vaan varmasti myös sikäläisen äänestäjän:. Miten uskallan lähettää omat lapset kouluun. Ehkä vielä joku luodinkestävä juustoviipale mukaan. Kamaan. Mitä?
- Kukaan ei ole täydellinen, mutta Suomessa poliisit ovat kivoja, useimmiten avuksi, ja ihmeen harvoin ketään kuolee, vaikka kaikki ovat koko ajan mielettömässä kännissä. Tämä samaan aikaan kun jenkkiläiset poliisit surmaavat sen abauttiarallaa 1000 ihmistä vuodesta, ja näistä 300–400 ovat keissejä, missä teloitettu ’epäilty’ on ollut aseistamaton. Nyt ei siis puhuta mistään hurJasta tulitaisteluista huumeliigan armeijaa vastaan! Vaan yleisimmin siitä, että joku on pysäytetty liikenteessä kaiken varalta! Keskimäärin ottaen 50-100 tapauksessa vuosittain on ammuttu pakenijaa selkään? Mitä????? Osin tämä kaikki selittyy juuri sitä kautta, että kaikki poliisin kanssa tekemisiin ajautuvat ihmiset oletetaan aina aseistautuneiksi, poliisitkin pelkäävät koko ajan henkensä puolesta… mutta sitten; miksi pakenevaa ihmistä ammutaan selkään. Minkä tyyppinen rikos olisi tarpeeksi vakava, jotta se voisi oikeuttaa näin rajun voimankäytön? Vahva oletus sarjamurhaamisestako? Vähän niinku jossain liian jännittävässä elokuvassa. Hih. Miksi sellaiset tilanteet jotka esimerkiksi kelle tahansa suomalaiselle portsarille olisivat ihan peruskauraa, päättyvät jenkeissä niin usein siihen, että ’epäilty’ – ja tässä vaiheessa todella vasta epäilty – lahdataan ikäänkuin varmuuden vuoksi.
- Seuraamukset virkavallan liiallisesta voimankäytöstä ovat USA:ssa heppoisia. Järkyttävän, mielettömän, hulluksitekevän heppoisia, verrattuna siihen mitä ne esimerkiksi pohjoismaisittain olisivat. Ja tätä vajetta Black lives matter-liike on kritisoinut ja perustellut aukottomasti. Tässä mennään jo ihan klassisen rikosoikeuden puolelle, missä arvioidaan sitä, olisiko rikoksen tekijä – tässä tapauksessa poliisi joka surmaa aseistamattoman epäillyn – voinut toimia toisinkin. Ymmärsikö poliisi mitä oli tekemässä? Jos ei ymmärtänyt – mielenterveyshoitoon ja sassiin. Jos ymmärsi – vankilaan. Ei missään tapauksessa jatkoa virassa, tai varhaiseläkettä.
- Ja sitten – lopulta – tämä kiistaton tosiseikka; jos afroamerikkalainen kansalainen ajautuu tekemisiin poliisin kanssa jenkeissä, vaikka miten heppoisin perustein, hän kuolee n. 3 kertaa todennäköisemmin tämän väliintulon seurauksena kuin valkoihoinen vastineensa. Se on liian iso kerroin – kolme kertaa liian iso – kun on kysymys yhden ihmisen yhdestä hengestä. Esimerkiksi omasta lapsesta. Mihin lapsi meni tänään kavereiden kanssa? Tappoikohan joku poliisi sen juuri tänä iltana? Mikä helvetin todellisuus tämä edes on? Missä poliisi tappaa?
Itselleni suurin ongelma on nyt vain tämän ilmiön saama yleisotsikko; BLACK LIVES MATTER. Ymmärrän kaiken, mutta en vaan usko, että edellä listaamaani ongelmakimppua pystyy koskaan ratkaisemaan vähentämällä nimenomaan afroamerikkalaisiin epäiltyihin kohdistuvia poliisimurhia. Vain tätä osaa poliisimurhista – ja painottamalla nimenomaan tätä rodullistettua näkökulmaa. Omasta näkökulmatani tämä sinällään llmeinen vääryys on osa isompaa ongelmaa. Toisaalta ymmärrän, että Suomesta käsin on helppo viisastella, eikä minun onneksi tarvitse ratkaista miten tämä seuraava viesti tiivistetään T-paidan etumukseen kaikkien osapuolten eduksi: ;
POLIISIT EIVÄT MISSÄÄN KOSKAAN SAA TAPPAA ASEETTOMIA EPÄILTYJÄ ILMAN ÄÄRIMMÄISIÄ SEURAAMUKSIA! KUN POLIISI PÄÄTTÄÄ AMPUA EPÄILTYÄ, HÄNEN ON LÄHTÖKOHTAISESTI OLETETTAVA ETTÄ SE ON HÄNEN POLIIISIURANSA LOPPU.
On hirvittävän luonnollista epäillä kaikkea sitä, mikä ei itse satu olemaan! Mutta vielä paljon hirvittävämpää on tajuta, että kaikki ihmiset maailmassa ovat lopulta ihan hirvittävän samanlaisia kuin mitä sitä itsekin on – melkein tylsyyteen asti – ja murehtivat koko ajan juuri samoja vitun asioita. Kamalaa. Ihanaa. Koris. Koris kolmella eri mantereella opetti minulle tämän. Kuten mikä tahansa kontakti-laji koripallo on viestintää. Sitä se pallo toimittaa, ympäripyöreää ja samalla täysin ehdotonta viestiä! Sinällään pallo ei ole mitään – ei ennen kuin kunnes se laitetaan yhdessä oikeaan paikkaan. Ehkä juuri siksi minusta on niin oikein, että koripallon pelaajat – riippumatta siitä kuinka paljon heille heidän vaivoistaan maksetaan – tekevät nyt parhaansa, jotta se pallo menisi lopultakin vähän paremmin kohdalleen!
